Synnytysten jäljiltä olen ihan eri tasoa ulkonäöllisesti mieheni kanssa.

["isipappa"]

[QUOTE="anna.";28607723]Saan nukuttua sen, minkä lapsilta ehdin. Esikoinen herää klo.06 ja kuopuksen kanssa menen nukkumaan noin klo.23. Vauva toki syö öisin kaksi-kolme kertaa. Päiväunet lapset nukkuvat täysin eri aikoihin. Mies ei lähde töiden jälkeen salille, sillä haluaa olla lasten kanssa, menee vasta sitten kun esikoinen käy nukkumaan.

Mä olen kertonut miehelle miltä musta tuntuu, mutta hän sanoo vain, että älä huoli. Eikä osaa nähdä mun näkökulmasta. Hän ei tajua, miten mun näköinen nainen voi luulla olevansa ruma. Näemme asiat niin eri tavalla. Enkä mä osaa sanoa miehelle, että hän näyttää aivan sairaan komealta, kun pelkään että hän tajuaa sitten, että miten eri näköisiä ollaan nykyään :'([/QUOTE]

Kuulehan. Se on miehesi, joka on kauneutesi paras asiantuntija. Luota asiantuntijalausuntoon enemmän kuin peiliin.

 

["anna."]

Kai sitä pitäisi yrittää uskoa, mutta on vaikeaa uskoa, kun omat silmät sanoo ihan muuta.

 

["Realisti"]

Mä en nyt tiedä kannattaako siihen miehen sanaan luottaa. Kyllä jokainen fiksu mies tietää, että tuossa tilanteessa ainoa oikea vastaus on "kultaseni, näytät kerrassaan ihastuttavalta". Raskaana olevalle/olleelle naiselle nyt vain ei saa sanoa, että hänen ulkonäkönsä on raskaudesta rapistunut :/. Mutta aikaa on todellakin kulunut vasta niin vähän, että se ap:n ulkonäkö on vain hetkellistä. Jos 2 vuotta synnytyksen jälkeen on vielä rappiolla, niin sitten voi alkaa miettiä missä meni pieleen. Fiksu mies tietää tämänkin, eikä tuomitse vaimoa hetkellisestä "rumuudesta".

Nyt vain rohkeasti salille ja liikkumaan, lisäksi kannattanee panostaa pukeutumiseen, hiuksiin ja meikkeihin koska niillä saat jo aiemmin ulkonäköä paranneltua .

 

[Echo]

Semmoista se on, naiset rupsahtaa synnytysten ja jo iänkin myötä mutta monet miehet vaan paranee vanhetessaan, varsinkin jos pitävät itsestään huolta.

Mutta jos sun mies ei ole liian ulkonäkökeskeinen niin silloin hän ymmärtää että sillä ei ole mitään väliä että saatko kiinteytettyä itsesi 1 vai 3 vuodessa. Tärkeintä on se kaikki muu avioliitossanne, ja ihanat lapsenne.

 

["anna."]

No musta tuntuu, että mulle ulkonäkö on ollu aina tärkeempi asia ku miehelle... Saattaa pitää jotain yli 100kg tosi kauniina ja timmiä 50kg ei niin kauniina. Siis kun sanoo, ettei ihmisen kauneus oo painosta kiinni.

 

["isipappa"]

[QUOTE="Realisti";28607955]Mä en nyt tiedä kannattaako siihen miehen sanaan luottaa...[/QUOTE]

Toki riippuu miehestä, mutta sanoisin, että kannattaa. Kauneus on aina katsojan silmässä.

 

["vieras"]

Sitten kun sinusta tuntuu siltä, lähdet vaan sinne salille. Ennen sitä reippaita kävelylenkkejä, kotijumppaa, juoksulenkkejä yms. Liikunnan tavoitteena on kuitenkin vain ja ainoastaan se, että sinulle tulee hyvä olo. Uskon, että kun alat edes vähän liikkumaan, niin itsetuntosi nousee jo huimasti!

Miehistä on usein rasittavaa kuunnella naisen voivottelua painoon ja ulkonäköön liittyen. Varsinkin jos sitä kuulee jatkuvasti. Jos miehesi on sanonut sinulle että pitää sinusta juuri tuollaisena kuin olet, niin silloin asia on niin!

En tarkkaan ottaen ymmärrä mitä tarkoitat diettaamisella? Terveellisesti voi kuitenkin syödä myös imetyksen aikana. Minulla ei energian tarve ainakaan vielä ole kovin paljon suurentunut, vaikka täysimetänkin 4 viikkoa vanhaa ja 5,3kiloa painavaa vauvaa. Imetyksen aikana ei pidä laihduttaa, mutta kyllä minä ainakin olen joka imetyksen aikana palautunut raskautta edeltäviin mittoihin ja se on tietääkseni ihan "sallittua".

 

[mamacita_]

Jos ei mieheltä heru apua niin mä ainakin yrittäisin ehtiä sitten treenaamaan kotona kun mies on poissa. Olisi ainakin ihmeissään kun jonain päivänä huomais että näytät helvetin hyvältä!

 

["vieras"]

Viimeisen lapsen synnyttyä tuli kiukku päälle, että nyt lähtee tämä nainen elämänsä kuntoon. Ja lähtihän se, kiva vartalo ja olo nykyään. Nykyään treenaus on ainoa keino, jolla jaksaa olla hyvä tai edes kohtalainen vanhempi. Se auttaa myös elämään omiakin tarpeita varten, ei vain lasten. Minulle ulkonäkö on tärkeää vaikka kuinka olisin äiti, eihän se naiseus mihinkään katoa. Tai sen ei tarvitse kadota.

En ole ikinä ymmärtänyt neuvoja, että pitää vaan hyväksyä rumentuminen ja olla ylpeä kun on saanut maailmaan lapsia. Jos ei ole tyytyväinen niin miksi pitäisi hyväksyä? Ja ei kai se äitiys ole mikään pyhä syy sille, että voi unohtaa itsestä huolehtimisen ja itsensä ylipäänsä? Eihän isyyskään ole. Onhan se kelpo parisuhteenkin perusta että kumpikin arvostaa itseään ja huolehtii itsestään. Selvää tietysti on, että heti lapsen saamisen jälkeen on turha vaatia kropaltaan mahdottomia, mutta pikkuhiljaa, jos itse kerran haluaa. Mutta sille täytyy myös kumppanin antaa tilaa.

Ja se toinen puoli. Ajattelet, ettet ole enää 'samalla tasolla' miehesi kanssa. Jos ajattelet näin, etkö juuri silloin itse arvota koko suhteen ja oman arvosi (ja samalla miehesi arvon) vain ulkonäön kautta? Entä jos mies olisi pulskempi tai vanhentuisi nopeammin tai sairastuisi vakavasti, etkö arvostaisi häntä enää kuten nyt? Asian kääntäminen havainnollistaa sen, miten sinänsä ymmärrettävä ajatus on kuitenkin vähän koominen.

Tasapainoisessa tilanteessa puoliso on vain iloinen toisen hyvästä fyysisestä kunnosta tai ulkonäöstä. Ehkä suhteessanne on jokin muu seikka, jonka vuoksi on syntynyt vääristynyt vertailuasetelma? Puuttuuko luottamusta? Harmittaako yhteisen harrastamisen häviäminen, olisiko yhteinen harrastaminen mahdollista nytkin? Ehkä reagoit elämänmuutokseen näin, sinun on vaikea hyväksyä lasten tarpeiden mukaan elämistä? Oletteko vanhempina tasaveroisia?

En miettisi, miltä näytät miehesi silmissä vaan miltä haluat näyttää itse. Jos ulkonäkö merkkaa sinulle paljon, lähde tekemään töitä se eteen ja ota oma aikasi vaikka väkisin! Se tekee hyvää myös äitiydelle. Jos sinulla on jo salitausta, työ on paljon, paljon helpompaa kuin nollatasolta. Lasten saaminen näkyy kropassa aina, mutta kauniin vartalon voi mainiosti saavuttaa myös äitinä. Jos liikuntaharrastukset olisivat vain valmiiksi hyväkroppaisia varten, yksikään yrittäjistä ei menestyisi. Aloitin lasten saamisen jälkeen liikuntapaikoissa, joissa oli mahdollisimman vähän hyvännäköisiä ihmisiä Äitiys on hyvin tehokas itsetunnon murentaja mitä tulee ulkonäköön....Vähitellen oppi keskittymään omiin tavoitteisiin ja nyt on ihan sama miten kauniita tai komeita vieressä hikoilee. Joskus joku sattaa peräänkin vilkuilla.

 

[....]

Sulla on VASTA 1,5kk aikaa synnytyksestä! Anna nyt hiukan armoa itsellesi,harvemmin kroppa tuossa vaiheessa on palautunut! Kyllä sä ehdit vielä saada itsesi timmiin kuntoon,kun sen aika koittaa. Nyt keskittyisin sinuna omaan ja vauvelin hyvinvointiin,syöt hyvin ja herkuttelet sopivasti,ja teette vaikka pitkiä vaunulenkkejä. Eihän salille pakko mennä vielä,ehdit myöhemminkin.
Ja tiedän niin tuon tunteen kun synnytyksen jälkeen kroppa on hieman vieras,keräsin itsekin esikoiselta lähemmäs 30kg ja raskausarpiakin tuli. Nyt kahden raskauden jälkeen olen suunnilleen saman painoinen kuin ennen raskauksia,ja arvetkin vaalenneet. Kyllä sä saat itsesi vielä kuntoon,anna itsellesi aikaa!

 

[Näinkin päin :D]

Minähän se meillä raskaana olin ja synnytin, sen jäljiltä itseni kuntoon saatin ja olen hoikka. Mies taas kerännyt vatsaa ja muutenkin fyysinen kunto repsallaan - mutta mä rakastan sitä silti .

 

["mies"]

[QUOTE="anna.";28607429]itken täällä kotona vain ja miestä ärsyttää, kun en osaa ryhdistäytyä.[/QUOTE]

Tuo miehen asenne on aivan perseestä. Ymmärrän hyvin miehenä, että häntä voi kyllästyttää asia, mutta sinulle se on tärkeää ja tämän pitäisi olla ratkaisevaa.

 

[Poppeliini]

Elixiassa voi viedä vaikka sen 1,5kk ikäisen vauvan lapsiparkkiin jos on pakko päästä treenaamaan. Tänään siellä oli 1kk ikäinen, eikä kerta ollut hänellä ensimmäinen.

En sanoa että sun pitäisi jo tehdä jotain kunnollesi (mä itse en todellakaan liikkunut vielä tuolloin), mutta mahdollisuuksia kyllä on jos vain haluaa. Myös tosi rankkoja kotijumppia löytyy, niistä lähdin itse alkuvuodesta liikkeelle pitkän tauon jälkeen.