Niimpä niin
Mies ei lasta kadu kuulema hetkeäkään, mutta koki tarpeelliseksi ilmaista ettei olisi arvannut että raskaus ja synnytyksen lopputuloksena on näin pahasti "levinnyt" nainen. Pahoitteli että ei halua loukata mutta että tuossa hänen rehelliset ajatuksensa.
Minua vain itkettää. Kiloja tuli runsaasti, raskausarpia on reidet, maha ja peppu täynnä ja ennen timmin vatsan tilalla kengurupussi joka ei ainakaan äidilläni tai hänen äidillään ole palautunut synnytyksen jälkeen joten luultavasti minullakin se jää tuollaiseksi. Enkä edes halua puhua alapäästä tai siitä mitä rinnoille todennäköisesti tapahtuu tässä kun imetystä pidemmälle viedään.
JA tästä puhuttiin miehen kanssa ENNEN raskautta. Sanoin että minun geeneilläni pyykkilautavatsaa ei todennäköisesti enää saa raskauden jälkeen kun äidinpuolelta naisilla ei ole nahka palautunut niin tuskin minullakaan. SANOIN jo kun lapsesta puhuttiin että kroppani muuttuu, kiloja tulee ja jopa varoitin että alapäästä on ihan oikeasti sitten puserrettu ihminen eli se ei ole samannäköinen enää. Ja mies silloin ymmärsi ja vakuutti että häntä ei haittaa.
Ja nyt muka tulee niin yllätyksenä etten synnytyssalista poistunutkaan samannäköisenä kuin olin ennen raskautta... Voi että korpeaa...
Onneksi mies on sen verran hullaantunut lapsesta ettei ole hirveänä ehtinyt voivotella muuttunutta ulkomuotoani. Kilot karisee kyllä, arvet haalenee ja niin poispäin mutta itse olin jo kauan ennen raskautta valmistanut itseni siihen että kroppa muuttuu, se on tämän hinta. Jotkut muutokset ovat pysyviä, minä olin siihen valmis ja harmittaa että kaikesta ennakkovalmistelusta huolimatta mies ei ollutkaan.
Miten muilla on miehet hyväksyneet muuttuneen kroppanne? Vai oletteko niitä onnekkaita jotka palautuvat synnytyksestä täysin ja joista ei osaisi edes sanoa onko synnyttänyt vaiko ei? Kaipaan rohkaisevia kokemuksia!
Minua vain itkettää. Kiloja tuli runsaasti, raskausarpia on reidet, maha ja peppu täynnä ja ennen timmin vatsan tilalla kengurupussi joka ei ainakaan äidilläni tai hänen äidillään ole palautunut synnytyksen jälkeen joten luultavasti minullakin se jää tuollaiseksi. Enkä edes halua puhua alapäästä tai siitä mitä rinnoille todennäköisesti tapahtuu tässä kun imetystä pidemmälle viedään.
JA tästä puhuttiin miehen kanssa ENNEN raskautta. Sanoin että minun geeneilläni pyykkilautavatsaa ei todennäköisesti enää saa raskauden jälkeen kun äidinpuolelta naisilla ei ole nahka palautunut niin tuskin minullakaan. SANOIN jo kun lapsesta puhuttiin että kroppani muuttuu, kiloja tulee ja jopa varoitin että alapäästä on ihan oikeasti sitten puserrettu ihminen eli se ei ole samannäköinen enää. Ja mies silloin ymmärsi ja vakuutti että häntä ei haittaa.
Ja nyt muka tulee niin yllätyksenä etten synnytyssalista poistunutkaan samannäköisenä kuin olin ennen raskautta... Voi että korpeaa...
Onneksi mies on sen verran hullaantunut lapsesta ettei ole hirveänä ehtinyt voivotella muuttunutta ulkomuotoani. Kilot karisee kyllä, arvet haalenee ja niin poispäin mutta itse olin jo kauan ennen raskautta valmistanut itseni siihen että kroppa muuttuu, se on tämän hinta. Jotkut muutokset ovat pysyviä, minä olin siihen valmis ja harmittaa että kaikesta ennakkovalmistelusta huolimatta mies ei ollutkaan.
Miten muilla on miehet hyväksyneet muuttuneen kroppanne? Vai oletteko niitä onnekkaita jotka palautuvat synnytyksestä täysin ja joista ei osaisi edes sanoa onko synnyttänyt vaiko ei? Kaipaan rohkaisevia kokemuksia!