Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta

[....]

Voiko tämä olla masennusta kun tuntuu että arjessa pienetkin asiat kaatuu päälle ja jatkuvasti väsyttää ja itkettääkin. Lapsi reilu puolivuotias ja meni aika pitkään ennenkuin pystyin nauttimaan hänestä ja kannoin siitä hirveää syyllisyyttä kun tuntui että en pysty muuta tarjoamaan kuin perushoidon. Pelkään jatkuvasti että lapsen psyyke kärsii. Pelottaa jäädä kotiin lapsen kanssa kahden enkä saa mitään tehtyä. Kaikki päivät menevät siihen että odotan että mies tulee ja lasken tunteja kun tuntuu etten voi hengittää. Ei varmaan ole normaalia, mutta voiko olla masennusta vai enkö vaan sittenkään olisi ollut vielä valmis äidiksi? Ja kyllä rakastan lastani enkä missään nimessä häntä haluaisi menettää ikinä.

 

[chef]

Masennukselta kuulostaa. Mutta onneksi siihen saa apua, eli mars mars lääkäriin.

 

[vieras]

Nopsaa hakemaan apua....

 

[Annmari-76]

Soita neuvolaasi heti huomenna, ja varaa aika jutusteluun, neuvolapsykologille tai ihan vaan terkkarille!!!! Jaksuja! Minun veikkaukseni on että synnytyksen jälkeinen masennus kyseessä. Nukutko tarpeeksi ? Syötkö tarpeeksi? Lepo on niin tärkeää, ja se että sinulla on myös omaa aikaa. Oletko päässyt tuulettumaan - harrastukset jne.. kavereita tapaamaan ?

 

[Ap]

olen aloittanut harrastuksen ja pyrkinyt parantamaan oloani siten ja välillä on mennytkin jo ihan hyvin. Mutta miehellä on niin paljon töitä etten aina pääse viikkoonkaan minnekään ilman lasta ja jatkuvan väsymyksen kanssa tuntuu että luhistun kun koko viikon kuuntelen lapsen kiukuttelua. Vaikka ei varmaan tuon ikäinen edes kiukuttele vaan kuvittelen vaan väsyneenä niin ja sitten kannan huonoa omaatuntoa myös siitä että ajattelin näin.

 

[ks]

www.aima.fi

 

[Ap]

onko tästä mitenkään mahdollista selvitä itse omin voimin? Pelottaa että jos neuvolaankin puhun asiasta että sieltä sitten ajattelevat etten tule selviämään lapseni kanssa.

 

[mimonmami]

Minustakin kuulostaa masennukselta. Ite olen taistellut saman vaivan kanssa yhtälailla ennen ja jälkeen lapsen (tai no lasten, toinen tulossa vasta)- teon jälkeen ja SYYLLISYYS on kyllä varmaan kaikista voimakkain paha tunne, ahdistus siinä heti hyvänä kakkosena ja pelko lapsen psyyken vaurioittamisesta sitten, listaa voisi jatkaa loputtomiin... Käyn psyk. polilla (ekan raskauden alkupuolelta asti, eli nyt kohta 1,5v) ja voin sanoa että siitä on ihan mielettömästi apua Harmi kyllä Suomessa on vaikea saada "oikeaa" apua ellei ole itsarikunnossa, mut onneksi lapsen saaminen on minun kohdallani ainakin lykännyt byrokratian rattaita eteenpäin- koita olla vahvana ja vaikka sitten jankata lääkärille että APUA ON SAATAVA, sitä saa parhaiten jos vaan jaksaa vaatia.

Kovasti jaksuja, voin luvata että se helpottaa kyllä, kun otat oman vointisi vakavasti- samalla teet maailman suurimman palveluksen lapsellesi

:heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

 

[mimonmami]

onko tästä mitenkään mahdollista selvitä itse omin voimin? Pelottaa että jos neuvolaankin puhun asiasta että sieltä sitten ajattelevat etten tule selviämään lapseni kanssa.

Miksi sinun pitäisi selvitä omin voimin? Ei siellä niin ajatella, mä oon huomannut että minä itse olen luonut suurimmat peikot et "mitä jos se ja se ajattelee niin ja niin..." ja lopunkaiken vaan mä itse olen ajatellut pahasti itsestäni. Ansaitset kaiken mahdollisen hoidon, ja vauvasi myös
Kun prosessin saa alkuun ja pahan olon "oksentamisen" käyntiin, olo helpottaa ihan mielettömästi, ja ennenkuin huomaatkaan osaatkin nauttia ensin pikkujutuista lapsesi kanssa, ja sitten huomaat että et teekään mitään väärin ja olet liian ankara itseäsi kohtaan.

Suomi on siitä paska maa, että täällä on niin voimakas "ei tartte auttaa"- mentaliteetti, mutta siitä ei oo kellekään mitään hyötyä, se vaan pahentaa asioita.

 

[Cassyput]

onko tästä mitenkään mahdollista selvitä itse omin voimin? Pelottaa että jos neuvolaankin puhun asiasta että sieltä sitten ajattelevat etten tule selviämään lapseni kanssa.

Eivät ajattele, sen voin luvata. Synnytyksen jälkeinen masennus on suht yleistä, ja varmasti he ovat pahempaakin nähneet.

 

[Ap]

Kiitos paljon! Taidan soitella sinne neuvolaan ja kysellä. Monesti on täti kysellyt miten jaksan mutta en vain ole koskaan osannut sanoa mitään juuri siinä pelossa että teilaavat täysin.

 

[mimonmami]

Kiitos paljon! Taidan soitella sinne neuvolaan ja kysellä. Monesti on täti kysellyt miten jaksan mutta en vain ole koskaan osannut sanoa mitään juuri siinä pelossa että teilaavat täysin.

Hienoa, kovasti voimia sinne "Tätimäinen" muistutus-- taistele oikeuksistasi, JOS joku ääliö ei tajua ottaa vakavasti.

 

[Annmari-76]

Mulla oli kans samat ajatukset kun tuo esikoinen syntyi. Ajattelin etten voi käydä ajatuksistani neuvolassa kertomassa... vievät vielä lapsen minulta, että olen huono äiti!! Sinnittelin... olin hölmö!! Kyllä ne neuvolassa uskovat ja ottavat sinut vakavasti, eivätkä syyllistä.

 

[Ap]

Mulla oli kans samat ajatukset kun tuo esikoinen syntyi. Ajattelin etten voi käydä ajatuksistani neuvolassa kertomassa... vievät vielä lapsen minulta, että olen huono äiti!! Sinnittelin... olin hölmö!! Kyllä ne neuvolassa uskovat ja ottavat sinut vakavasti, eivätkä syyllistä.

Aivan kun suoraan omasta päästäni nuo ajatukset. Juuri tuo pelko lapsen menettämisestä estänyt puhumasta asiasta. Ja sitten toinen asia mikä vaivaa on se ettei mies ota tosissaan vaikka olen hänelle monesti yrittänyt puhua asiasta.