Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
synnytyksen jälkeinen masennus
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="äityli82, post: 8211290, member: 19091"]</p><p>Heipparallaa kaikille!</p><p></p><p>Olen vajaan vuoden ikäisen lapsen äiti. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja vieläpä psykiatriseksi sellaiseksi <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Sairastuin n. 2kk synnytyksen jälkeen masennukseen. Huonosti nukutut yöt, isot odotukset omasta äitiydestä, muutokset elämässä..</p><p>Alkuun jaksoin tsempata kovasti ulkopuolisten seurassa, mutta kotona olin itkuinen ja väsynyt. Pian minusta tuntui, etten pysty olemaan enää lapseni kanssa kahden. Pelkäsin vain että milloin se alkaa itkemään ja itkin sitten itsekin mukana.</p><p>Olin lukenut synnytyksen jälkeisestä masennuksesta koulussa ja tunnistin oireet melko varmasti. Kävin tk:ssa ensin oireiden tähden. Sain unilääkettä, jota en uskaltanut ottaa koska pelkäsin että en herää vauvan itkuun tai että kääntyisin vieressä nukkuvan vauvan päälle. Soitin mt:hen ja sain ajan parin viikon päähän, mutta tilanne paheni ja kärjistyi tosi nopeasti. Minulla oli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tunsin itseni tarpeettomaksi ja epäonnistuneeksi. Pelkäsin auton rattiin hyppäämistä, koska mielessäni kävi ajatus kuinka helppoa olisi vain ajaa metsään.. </p><p>Soitettiin uudelleen tk:hon. Miehen oli vaikea olla töissä, kun tiesi kuinka paha minun oli olla kotona. Ahdistus oli suurta jo siinä vaiheessa molemmilla. Vastaanotolla oli mukava nuori naislääkäri. Hän kirjoitti miehelle viikon sairaslomaa, ja kirjoitti minulle masennuslääkettä, kun sitä todella halusin. </p><p>Masennuslääkkeen ohjeistusta lukiessani kotimatkalla petyin pahan kerran, koska imetys kyseenalaistettiin lääkkeen kanssa. Siinä vaiheessa tuli pohjat. Vihasin itseäni, tilaani, vihasin sitä pirun lääkepakkausta. Tuntui että ainoa asia millä tavalla pystyin siinä hetkessä olemaan äiti oli se imettäminen. Siinä pystyi vastaamaan lapseni tarpeisiin. Olin sen illan omissa oloissani, mikään ei tuntunut miltään ja minun oli niin paha olla. Mies sanoi jo suoraan, että hommaa minulle lähetteen psyk. sairaalaan jos tila ei parane. </p><p>Otin pillerin sitten ja lopetin imettämisen. Jonkinlainen toivo heräsi, että ehkä sen lääkkeen avulla voisin kohta taas olla äiti lapselleni. Oli pakko tunnustaa se tosiasia, että imetys olisi loppunut kohta joka tapauksessa. Maitoa ei enää ollut moneen päivään herunut lapsen itkiessä/hamutessa tissiä. Lääke alkoi jo noin viikon päästä helpottamaan oloa. Sitä vaihdettiin mt:n psykiatrin toimesta vielä toiseen ja sanottiin, että voisin sen kanssa imettää, mutta en halunnut että pienen lapsen aivot joutuvat tekemisiin kemiallisten aineiden kanssa. Aloin käymään mielenterveystoimistolla kerran viikossa juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa. Löysin syitä masennukselle (elämäntilanne, isot odotukset omalle äitiydelle) ja uskoa paranemiselle.</p><p>Mieheni sisko oli korvaamaton apu. Hän oli kotiäiti ja valmis aina ottamaan meidät luokseen ja oltiinkin lapsen kanssa lähes aina miehen ollessa töissä alkuun hänen tykönään. Hän oli myös valmis tulemaan apuun milloin vain. Eräskin iltayö lapsi oli huutanut useamman tunnin yliväsyään (niihin aikoihin melkein joka iltaista) ja soitin joskus vähän ennen puolta yötä miehen siskon apuun, koska mieheni oli väsynyt ja minua ahdisti voimattomuus lapsen pahan olon kanssa. </p><p>Pikku hiljaa olo parani. Opin nauttimaan äitiydestä, opettelin antamaan itselleni vapaa aikaa. Opettelin kuuntelemaan itseäni. Annoin myös itselleni anteeksi, enkä enää soimannut itseäni tilanteesta. Ei pidä vaatia itseltään liikaa, vaan hyväksyä puutteellisuus ja samalta muistaa, että on paras mahdollinen äiti lapselleen juuri sellaisena kuin on hyvine puoline ja puutteineen.</p><p></p><p>Nyt tilanne on hyvä. Opinnot edistyvät ja uskon, että "hullun leiman" <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> lisäksi tämä kokemus auttaa minua tulevaisuudessa töissäni. Ei masennus ole häpeä, tai ylipäänsä mielenterveysongelmat. Kehoitan teitä kaikkia masennuksen kanssa painivia hakemaan apua! Aurinko paistaa vielä risukasaankin <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Puhukaa neuvolassa, soittakaa mielenterveystoimistoon tai käykää tk:ssa. Jos jossain teitä ei oteta tosissaan (kuten minua ei otettu eka tk reissulla), älkää lannistuko vaan hakekaa apua toisaalta. On kauheaa, että vähillä voimavaroilla kitkuttelevan on osattava pitää puoliaan. Minulla oli onneksi rinnallani mies noina viime talven vaikeina hetkinä.</p><p></p><p>Nyt mielessä pyörii jo toisen lapsen toive.. Suurin pelko on, että masennus uusii. En millään haluaisi enää. Jos tulen vielä raskaaksi, soitan tutulle mt:n työntekijälle ja haluan ajan myös psykiatrille, jotta voin keskustella ennalta ehkäisevistä toimista. Esim. hoitajalla käymistä säännöllisesti synnytyksen jälkeen.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="äityli82, post: 8211290, member: 19091"] Heipparallaa kaikille! Olen vajaan vuoden ikäisen lapsen äiti. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja vieläpä psykiatriseksi sellaiseksi :) Sairastuin n. 2kk synnytyksen jälkeen masennukseen. Huonosti nukutut yöt, isot odotukset omasta äitiydestä, muutokset elämässä.. Alkuun jaksoin tsempata kovasti ulkopuolisten seurassa, mutta kotona olin itkuinen ja väsynyt. Pian minusta tuntui, etten pysty olemaan enää lapseni kanssa kahden. Pelkäsin vain että milloin se alkaa itkemään ja itkin sitten itsekin mukana. Olin lukenut synnytyksen jälkeisestä masennuksesta koulussa ja tunnistin oireet melko varmasti. Kävin tk:ssa ensin oireiden tähden. Sain unilääkettä, jota en uskaltanut ottaa koska pelkäsin että en herää vauvan itkuun tai että kääntyisin vieressä nukkuvan vauvan päälle. Soitin mt:hen ja sain ajan parin viikon päähän, mutta tilanne paheni ja kärjistyi tosi nopeasti. Minulla oli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tunsin itseni tarpeettomaksi ja epäonnistuneeksi. Pelkäsin auton rattiin hyppäämistä, koska mielessäni kävi ajatus kuinka helppoa olisi vain ajaa metsään.. Soitettiin uudelleen tk:hon. Miehen oli vaikea olla töissä, kun tiesi kuinka paha minun oli olla kotona. Ahdistus oli suurta jo siinä vaiheessa molemmilla. Vastaanotolla oli mukava nuori naislääkäri. Hän kirjoitti miehelle viikon sairaslomaa, ja kirjoitti minulle masennuslääkettä, kun sitä todella halusin. Masennuslääkkeen ohjeistusta lukiessani kotimatkalla petyin pahan kerran, koska imetys kyseenalaistettiin lääkkeen kanssa. Siinä vaiheessa tuli pohjat. Vihasin itseäni, tilaani, vihasin sitä pirun lääkepakkausta. Tuntui että ainoa asia millä tavalla pystyin siinä hetkessä olemaan äiti oli se imettäminen. Siinä pystyi vastaamaan lapseni tarpeisiin. Olin sen illan omissa oloissani, mikään ei tuntunut miltään ja minun oli niin paha olla. Mies sanoi jo suoraan, että hommaa minulle lähetteen psyk. sairaalaan jos tila ei parane. Otin pillerin sitten ja lopetin imettämisen. Jonkinlainen toivo heräsi, että ehkä sen lääkkeen avulla voisin kohta taas olla äiti lapselleni. Oli pakko tunnustaa se tosiasia, että imetys olisi loppunut kohta joka tapauksessa. Maitoa ei enää ollut moneen päivään herunut lapsen itkiessä/hamutessa tissiä. Lääke alkoi jo noin viikon päästä helpottamaan oloa. Sitä vaihdettiin mt:n psykiatrin toimesta vielä toiseen ja sanottiin, että voisin sen kanssa imettää, mutta en halunnut että pienen lapsen aivot joutuvat tekemisiin kemiallisten aineiden kanssa. Aloin käymään mielenterveystoimistolla kerran viikossa juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa. Löysin syitä masennukselle (elämäntilanne, isot odotukset omalle äitiydelle) ja uskoa paranemiselle. Mieheni sisko oli korvaamaton apu. Hän oli kotiäiti ja valmis aina ottamaan meidät luokseen ja oltiinkin lapsen kanssa lähes aina miehen ollessa töissä alkuun hänen tykönään. Hän oli myös valmis tulemaan apuun milloin vain. Eräskin iltayö lapsi oli huutanut useamman tunnin yliväsyään (niihin aikoihin melkein joka iltaista) ja soitin joskus vähän ennen puolta yötä miehen siskon apuun, koska mieheni oli väsynyt ja minua ahdisti voimattomuus lapsen pahan olon kanssa. Pikku hiljaa olo parani. Opin nauttimaan äitiydestä, opettelin antamaan itselleni vapaa aikaa. Opettelin kuuntelemaan itseäni. Annoin myös itselleni anteeksi, enkä enää soimannut itseäni tilanteesta. Ei pidä vaatia itseltään liikaa, vaan hyväksyä puutteellisuus ja samalta muistaa, että on paras mahdollinen äiti lapselleen juuri sellaisena kuin on hyvine puoline ja puutteineen. Nyt tilanne on hyvä. Opinnot edistyvät ja uskon, että "hullun leiman" :) lisäksi tämä kokemus auttaa minua tulevaisuudessa töissäni. Ei masennus ole häpeä, tai ylipäänsä mielenterveysongelmat. Kehoitan teitä kaikkia masennuksen kanssa painivia hakemaan apua! Aurinko paistaa vielä risukasaankin :) Puhukaa neuvolassa, soittakaa mielenterveystoimistoon tai käykää tk:ssa. Jos jossain teitä ei oteta tosissaan (kuten minua ei otettu eka tk reissulla), älkää lannistuko vaan hakekaa apua toisaalta. On kauheaa, että vähillä voimavaroilla kitkuttelevan on osattava pitää puoliaan. Minulla oli onneksi rinnallani mies noina viime talven vaikeina hetkinä. Nyt mielessä pyörii jo toisen lapsen toive.. Suurin pelko on, että masennus uusii. En millään haluaisi enää. Jos tulen vielä raskaaksi, soitan tutulle mt:n työntekijälle ja haluan ajan myös psykiatrille, jotta voin keskustella ennalta ehkäisevistä toimista. Esim. hoitajalla käymistä säännöllisesti synnytyksen jälkeen. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta vokaalia on sanassa AASI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Yöpäivystys ilman asiakkaita jatkuu, koska siellä henkilökunta on ruotsinkielistä
12 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Mm Saksassa, Alankomaissa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa tehdään Suomea vähemmän töitä. En nyt kutsuisi heitä laiskoiksi
53 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Tilastoista (maanpetos)
56 min sitten
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
jääkiekko on hurja laji
Tänään 15:47
viisikymppinen isoäiti
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Tuli tuosta teurastuskeskustelusta mieleen
Tänään 15:33
viisikymppinen isoäiti
6 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Nuorten naisten joukossa leviävä ajattelumalli herättää huolta asiantuntijoissa"
Tänään 15:13
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Suomi pelastaa maailman ilmastonmuutokselta poistamalla tarjottimet kouluista
Tänään 14:41
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Yön timo. Mistä se nimitys oikein tulee?
Tänään 14:36
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Kela pakottaa elämäntapatyöttömät muuttamaan halvempiin vuokra-asuntoihin
Started by vierailija
Maanantai klo 14:33
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Rakastun yhä uudelleen ja uudelleen!😍🥰❤️
Started by Lispetti
Tiistai klo 09:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
"Tuo johtuu siitä, että Espanjan sosiaaliturva ei ole asumisperusteinen. Jos et tule omillasi toimeen, se on näkemiin."
Started by vierailija
Maanantai klo 00:04
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Kukapa olisi uskonut? Nössöä toimittajaa Mika Tommolaa epäillään vaimonsa pahoinpitelystä 😢
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:46
Luettu: 648
Aihe vapaa
5.
Karut työttömyysluvut julki: Maaliskuussa oli 60 000 työtöntä enemmän vuoden takaiseen verrattuna
Started by vierailija
Keskiviikko klo 10:47
Luettu: 517
Aihe vapaa
6.
”Suomessa nuoret miehet kiinnostuvat kristinuskosta nyt tutkijan mielestä hämmästyttävällä tavalla.” Miksi heidän mielenterveytensä on romahtanut?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 09:40
Luettu: 485
Aihe vapaa
7.
Suomen presidentin ulkomaalaisella puolisolla on glamouria enemmän kuin kenelläkään puolisolla aiemmin
Started by vierailija
Tiistai klo 22:42
Luettu: 484
Aihe vapaa
8.
Mamiksi kutsuminen sängyssä
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:42
Luettu: 474
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Ihmiset voisi kyllä teurastaa eläimen ruuaksi edes kerran elämässään
Latest: -roosaruusa-
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Mikähän vaivaa 6-vuotiasta poikaa?
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
kyllä tuo äkkijyrkkä on lapsellinen ihminen
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
5.
Tilastoista (maanpetos)
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
6.
Yöpäivystys ilman asiakkaita jatkuu, koska siellä henkilökunta on ruotsinkielistä
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
7.
Pakkomielenä säästäminen
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
8.
Ministeri Juuso ja Orpon hallitus nauttii eduskunnan luottamusta
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
synnytyksen jälkeinen masennus
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu