tuodaan heille lanttuja nauriita teurastettaviksi
"Se pelasti jatkosodassa sotilaat keripukilta ja kotirintaman nälältä. Se on syntynyt Suomessa, vaikka ruotsalaiset omivat sen itselleen. Nykysuomalainen arvostaa sitä lähinnä joulupöydässä.
Jos oli lanttu sota-aikana norjalaisille tärkeä vitamiininlähde, oli se suomalaisille vielä tärkeämpää ravintoa, välillä yksinkertaisesti ainoa, mitä oli saatavilla.
Rintamalla piti huolehtia, että sotilaat pysyivät terveinä ja toimintakuntoisina. Tuoreiden vihannesten ja C-vitamiinin puutos aiheuttaa keripukkia: hampaat alkavat löystyä ikenistä, olo on väsynyt ja vetelä, heikottaa, tulee mustelmia ja nenästä vuotaa herkästi verta. Sitä ilmeni jatkosodan aikana suomalaisissakin sotilaissa. Myöhemmin kemian Nobelilla palkittu
A. I. Virtanen ehdotti, että keripukin estämiseksi sotilaan on hyvä syödä kilo lanttua viikossa.
Sotatalvi 1941–1942 muistetaan lanttutalvena. Säännöstellyksi joutui leivän, viljojen, lihan, juuston, voin ja maidon lisäksi peruna ja muutkin juurekset – paitsi lanttu. Lanttutalveksi on ristitty myös Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikainen talvi 1916–1917, jolloin perunakin loppui."
Joulusesongin ulkopuolella lantulla on keittojuureksen osa. Mitä on tapahtunut Pohjolan appelsiinille?
suomenkuvalehti.fi