Synkkä aihe, pelkäätkö kuolemaa?

[/quote]

Pitääkö olemassaololle olla joku syy?
Mä uskon ihan evoluutioteoriaan, kaikki vaan sattu menemään kohilleen. Enempi ajattelen niin, että koska me ollaan täällä me voidaan ihmetellä syytä... [/quote]

Oikeesti, miettikääpä evoluutioteoriaa...Miten kaikki sattu meneen kohilleen? Ajatelkaapa lapsen kehitystä mahassa, auringon suhdetta maahan, lumihiutaleen täydellistä kiderakennetta, jne. Mun ajatus taas evoluutioteoriasta, että se on yhtä uskottavaa, kuin että hajoittasimme vaikka herätyskellon ja laittaisimme osine pussiin ja sekotamme, ja hups, kello onkin taas ehjä ja kaikki osat paikoillaan.

 

Tuosta syystä vielä. Ok, jos tuo vastaus tyydyttää sua, mut mulle ei riittänyt, että me ollaan täällä koska me ollaan.



[/quote]

Pitääkö olemassaololle olla joku syy?
Mä uskon ihan evoluutioteoriaan, kaikki vaan sattu menemään kohilleen. Enempi ajattelen niin, että koska me ollaan täällä me voidaan ihmetellä syytä... [/quote]

 

En kyllä osaa pelätä sitä. Pahalta tuntuu ku tietää,että kaikki joskus kuolee ja etenkään omia lapsia en enää halua menettää, mut omaa kuolemaa en pelkää. Muiden kuolema enemmänki ahistaa..

 

Mä en ehkä suoraan sitä kuolemaa pelkää, jokaisen kohdalle se joskus tulee, toisille aikaisemmin toisille myöhemmin. Mutta sitä pelkän, että esim. tyttö tai mies vammautuis pysyvästi loppuiäksi vakavasti, eli suomeksi sanottuna olis laitoksessa vihanneksena. Sitä en kestäis.

 

En pelkää kuolemaa. Suhteessani kuolemaan on kovasti auttanut uskoni Jumalaan. Mun mielestä on hyvä, että ihmist pohtisivat joskus tosiaan sitä, mitä sen jälkeen kun kuolee. Vai mitä mieltä te olette siitä?

Emmä sitä kuolemanjälkeista aikaa pelkää, vaan sitä hetkeä kun happi loppuu.. pelkään että tuntuu että tukehtuu..
tai sit tulee joku puukko rintalastan läpi tai pää irtoaa.. vaikee tietää miten siinä käy. :x

Kuolemanjälkeisyys on helppo nakki.

 

Olen monesti pohtinut, että tämä kaikki teräs ja betoni aiheuttaa kuolemanpelkoa ihmisille.. kiiltelevät ruumiskaapit ja kylmät pinnat.
Metsässä kuoleminen ei pelottaisi yhtään.. siis jos eläisi metsässä ja kuolisi luonnollisesti äiti maan poveen.

 

noup

 

en pelkää, ihan rauhallisin mielin olen sen suhteen.

 

Pelkään sekä muiden, että omaani. Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä joten luulen et tuo korostaa sitä pelkoa.

 

Sori, kun jauhan tätä, mutta mistä te tiedätte, ettei kuoleman jälkeen ole mitään? Kuitenkin kaikki uskonnot väittävät muuta. Raamatussa puhutaan taivaasta ja helvetistä. Eikö ole kauheaa, jos on olemassa helvetti ja sitten kun on liian myöhäistä näkee sen?

 

Pelkään että lapset, mies tai joku muu rakas kuolee. Omaa kuolemaani en pelkää.

 

Pelkään... erityisesti nyt kun on pieniä lapsia pelkään heidän menettämistään tai sitä, että he joutuisivat kasvamaan ilman äitiä....

tän takia minäkin.. lisäks pelkään joitain tapoja kuolla.

 

Mitä teette kaikille noille peloille? Miten käsittelette niitä? Eikö se estä elämästä täysillä?

 

En mä jaksa, vastaan se tulee kuitenkin niin mitäpä sen väliä.

 

Sori, kun jauhan tätä, mutta mistä te tiedätte, ettei kuoleman jälkeen ole mitään? Kuitenkin kaikki uskonnot väittävät muuta. Raamatussa puhutaan taivaasta ja helvetistä. Eikö ole kauheaa, jos on olemassa helvetti ja sitten kun on liian myöhäistä näkee sen?

samaa olen miettiny, jo pitkän aikaa. Nyt lopulta olen tullut uskoon, erään elämäni käännekohdan seurauksena...Luulisi kaikkien miettivän enemmän noita juttuja.

 

Mitä teette kaikille noille peloille? Miten käsittelette niitä? Eikö se estä elämästä täysillä?

Tätä minäkin. Lopulta meidän ainoa turva on Jeesuksessa, Jumalassa, siis aivan lopulta.

 

En pelkaa enaa. Uskon uudelleen syntymiseen ja tiettyihin muihin asioihin ja sen takia elama ja kuolema eivat tunnu enaa pelottavilta.. jopa laheisten menettamisesta selviaa..

 

Mitä teette kaikille noille peloille? Miten käsittelette niitä? Eikö se estä elämästä täysillä?

Tätä minäkin. Lopulta meidän ainoa turva on Jeesuksessa, Jumalassa, siis aivan lopulta.

Mun turva on kyllä ihan mussa itsessäni vaan B)

 

Pelkään omaa kuolemaani, kuin myös läheisteni.

Näin kerran unta, että sain lopetuspiikin. Se oli kamala uni. Tiesin, että nyt tämä oli tässä.Kauhea hätä, että miehelle pitäis vielä keritä soittaa, että nyt mä kuolen. Oli hirveä huoli lapsesta.

 

Mitä teette kaikille noille peloille? Miten käsittelette niitä? Eikö se estä elämästä täysillä?

Tätä minäkin. Lopulta meidän ainoa turva on Jeesuksessa, Jumalassa, siis aivan lopulta.

Mun turva on kyllä ihan mussa itsessäni vaan B)

Miten voi olla turva itsessä vaan, kun kerran kuolevaisia ollaan? Kiinnostaa sun ajatus?

 

Mä en vaivaa päätäni koko asialla

 

Mitä teette kaikille noille peloille? Miten käsittelette niitä? Eikö se estä elämästä täysillä?

Tätä minäkin. Lopulta meidän ainoa turva on Jeesuksessa, Jumalassa, siis aivan lopulta.

Mun turva on kyllä ihan mussa itsessäni vaan B)

Miten voi olla turva itsessä vaan, kun kerran kuolevaisia ollaan? Kiinnostaa sun ajatus?

Missäpä muuallakaan? Ei mun kuolematon tartte olla itseeni turvatakseni, kirveellä päähän jos joutuisinkin elämään ikuisesti
Tässä olen ja elän, sitten kuolen. Ilman mitään uskonnollista höpötystä.

 

silloi tällöin

 

silloi tällöin

just näin, en ehkä niinkään omaani, mutta muiden läheisten

 

Sori, kun jauhan tätä, mutta mistä te tiedätte, ettei kuoleman jälkeen ole mitään? Kuitenkin kaikki uskonnot väittävät muuta. Raamatussa puhutaan taivaasta ja helvetistä. Eikö ole kauheaa, jos on olemassa helvetti ja sitten kun on liian myöhäistä näkee sen?

samaa olen miettiny, jo pitkän aikaa. Nyt lopulta olen tullut uskoon, erään elämäni käännekohdan seurauksena...Luulisi kaikkien miettivän enemmän noita juttuja.

Mun käsityksen mukaan me elämme helvetissä. Elämämme jälkeen joku (Jumalako?) päättää jatkosta, että synnymmekö uudelleen (= mennään helvettiin) vai onko osoitteena jo "taivas". Se, miten elämme, määrää jatkon. Ja ellemme ole "oppineet" tarpeeksi, niin menemme elämään uudelleen ja oppimaan lisää, kunnes olemme tarpeeksi "viisaita" siirtymään lopulliseen paikkaan, olkoon sen nimenä sitten vaikka taivas.

Mutta toisaalta, miksi miettiä, kun vastausta ei kuitenkaan koskaan tässä elämässä saa?