Synkkä aihe, pelkäätkö kuolemaa?

Sori, kun jauhan tätä, mutta mistä te tiedätte, ettei kuoleman jälkeen ole mitään? Kuitenkin kaikki uskonnot väittävät muuta. Raamatussa puhutaan taivaasta ja helvetistä. Eikö ole kauheaa, jos on olemassa helvetti ja sitten kun on liian myöhäistä näkee sen?

samaa olen miettiny, jo pitkän aikaa. Nyt lopulta olen tullut uskoon, erään elämäni käännekohdan seurauksena...Luulisi kaikkien miettivän enemmän noita juttuja.

Mun käsityksen mukaan me elämme helvetissä. Elämämme jälkeen joku (Jumalako?) päättää jatkosta, että synnymmekö uudelleen (= mennään helvettiin) vai onko osoitteena jo "taivas". Se, miten elämme, määrää jatkon. Ja ellemme ole "oppineet" tarpeeksi, niin menemme elämään uudelleen ja oppimaan lisää, kunnes olemme tarpeeksi "viisaita" siirtymään lopulliseen paikkaan, olkoon sen nimenä sitten vaikka taivas.

Mutta toisaalta, miksi miettiä, kun vastausta ei kuitenkaan koskaan tässä elämässä saa?

Mihin sun käsityksesi perustuu? Millä perusteella elämme helvetissä? Ei kai kenenkään (tai ehkä jonkun) elämä ole yhtä helvettiä?
Tuo sinun perustelusi kuulostaa ihan hinduismilta. Suosittelen kirjaa "Gurun kuolema". Se kuvaa hyvin erään gurun kääntymystä. Joku sanoi, ettei sotke uskontoa ja kuolemaa keskenään. Mä ajattelen, että kuolema on niin iso ja lopulta meille kaikille tuntematon asia. Kukaan meistä ei ole sitä vielä nähnyt ja kun se meille tapahtuu, emme ole täällä siitä kirjoittelemassa. Kuitenkin se varmasti mietityttää jokaista jossain vaiheessa, tai sitten ihmisen täytyy turruttaa itsensä totaaliseen välinpitämättömyyteen, alkoon tai huumeisiin. JOS on olemassa se mahdollisuus, että kuoleman jälkeen emme vaivukaan ikuiseen uneen, vaan on olemassa JOTAIN, sitä kannattaisi pysähtyä miettimään ennen kuin kuolee. Itselleni usko on antanut rauhan ja se rauha kantaa myös kuoleman yli. Jeesus odottaa siellä toisella puolella ja saan elää tämän elämäni peloista vapaana. Suosittelen pysähtymään ja miettimään, mihin olet matkalla.

Itse pohdiskelen näitä asioita paljonkin (uskisperheen lapsi olen), mutta tiedän montakin ihmistä, ketkä eivät halua näitä taivas/helvetti-asioita miettiä. Esim. mun mies ei halua/uskalla pohtia...sulkee korvansa jos jutut menee liian vakaviksi. Uskoo kyllä Jumalaan jne, mutta ei halua uskoa, että olis niin paha paikka kuin helvetti olemassa...

Tottai kai ajatus helvetistä pelottaa, ketä tahansa! Mutta, entäpä jos seon olemassa, ja kuolet ja sitten et voi enää muuttaa asiaa miksikään. Ja se on iänakaikkista. Ei me omalla uskollamme sitä voida miksikään muuttaa. Kun sanotaan, että se riippuu, mihin uskoo. Se, että uskon vaikkapa, että arsenikki ei ole myrkyllistä, ei muuta sitä myrkyttömäksi. Samoin myöskään se, ettemme usko helvettiin, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Midän ymmärryksemme vain ei pysty sitä ottamaan vastaan, koska se on liian pelottavaa. Raamatussa puhutaan sekä taivaasta että helvetistä, suosittelen jokaiselle! Jos alatte lukea raamattua, alkakaa uudesta testamentista, Johanneksen evankeliumista ja roomalaiskirjeestä, niin asiat alkavat aukeamaan. Jos ihminen vilpittömästi etsii Jumalaa, Hän myös löytää, ei siihen tarvita mitään kummempia oppeja tai konsteja.
Myös kirja "Kuoleman tuolla puolen", by Maurice Rawlings, on tosi hyvä!! Keroo siitä miten eräs lääkäri joutui potilaidensa kautta kohtaamaan kuoleman, ja se oli hyvin vaikuttavaa!

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

Uskon ja ehkä tiedänkin olevani ihan itseni kuoleman jälkeen. Ruumis jää, maatuu, tuhkataan tms. mutta henkeni pääsee vapaaksi. Olen pitänyt lähelläni "henkilastani"-kokenut olevani lähellä kuollutta läheistäni. Minulle arvokas kokemus, lohduttava, eheyttävä ja voimistava. Täydellisesti en ymmärrä kuinka asia menee, enkä perusta mielipidettäni millekään uskolle tai edes tieteelle, vaan puhtaasti omalle kokemukselle. Saatan olla "hullu" tai "hihhuli", mutta sanonpahan mielipiteeni ja pidän sen.

Ihminenhän on lopulta vain suurimmaksi osaksi vedystä koostuva ihmisapinoihin kuuluva kädellinen. Sattuman ja evoluution oikusta lajimme on tietoinen itsestään ja ihmisyyteen kuuluu ominaisena halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja sitä kautta kuolemattomuuteen. Ei ole olemassa Jumalaa, eikä mitään sielua. On vain neuroneissa vilistäviä sähköimpulsseja, joiden avulla ihminen läpäisee ns. peilitestin. Evoluution hauska oikku, että mm. elefantti ja kyyhkynen kuuluvat seitsemään testin läpäisevään lajiin.

Mikä on muka sielu? Miettikää, jospa "epäkuntoon" menneet neuroninne aivoistanne korvataan yksi kerrallaan nanoteknisellä mekaanisella laitteella. Koska "minä" häviää ja kone astuu tilalle?

500 miljoonan vuoden kuluttua aurinko alkaa kuolemaan ja lopuksi se paiskaa kaikki aurinkokuntamme aineet tähtisumuna takaisin avaruuteen. Siellä ne kulkevat muutamia miljardeja vuosia kerääntyen taas uudeksi tähdeksi, joka lopulta syttyy uuteen elämään. Tähdistä olemme tulleet ja sinne palaamme, uusiksi tähdiksi. Aikajana on vain käsittämätön ihmisiän mittakaavassa. Jumalaa ei ole. On vain painovoimalaki, joka on kaikille tasapuolinen.

Hmmm mielenkiintoista :/

Tuolla vähän jotain tietoisuudesta

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

Uskon ja ehkä tiedänkin olevani ihan itseni kuoleman jälkeen. Ruumis jää, maatuu, tuhkataan tms. mutta henkeni pääsee vapaaksi. Olen pitänyt lähelläni "henkilastani"-kokenut olevani lähellä kuollutta läheistäni. Minulle arvokas kokemus, lohduttava, eheyttävä ja voimistava. Täydellisesti en ymmärrä kuinka asia menee, enkä perusta mielipidettäni millekään uskolle tai edes tieteelle, vaan puhtaasti omalle kokemukselle. Saatan olla "hullu" tai "hihhuli", mutta sanonpahan mielipiteeni ja pidän sen.

Ihminenhän on lopulta vain suurimmaksi osaksi vedystä koostuva ihmisapinoihin kuuluva kädellinen. Sattuman ja evoluution oikusta lajimme on tietoinen itsestään ja ihmisyyteen kuuluu ominaisena halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja sitä kautta kuolemattomuuteen. Ei ole olemassa Jumalaa, eikä mitään sielua. On vain neuroneissa vilistäviä sähköimpulsseja, joiden avulla ihminen läpäisee ns. peilitestin. Evoluution hauska oikku, että mm. elefantti ja kyyhkynen kuuluvat seitsemään testin läpäisevään lajiin.

Mikä on muka sielu? Miettikää, jospa "epäkuntoon" menneet neuroninne aivoistanne korvataan yksi kerrallaan nanoteknisellä mekaanisella laitteella. Koska "minä" häviää ja kone astuu tilalle?

500 miljoonan vuoden kuluttua aurinko alkaa kuolemaan ja lopuksi se paiskaa kaikki aurinkokuntamme aineet tähtisumuna takaisin avaruuteen. Siellä ne kulkevat muutamia miljardeja vuosia kerääntyen taas uudeksi tähdeksi, joka lopulta syttyy uuteen elämään. Tähdistä olemme tulleet ja sinne palaamme, uusiksi tähdiksi. Aikajana on vain käsittämätön ihmisiän mittakaavassa. Jumalaa ei ole. On vain painovoimalaki, joka on kaikille tasapuolinen.

Hmmm mielenkiintoista :/

Tuolla vähän jotain tietoisuudesta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisuus

 

Tuolla tähdistä

http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%A4hti

 

No en pelkää, mutta joskus mietin, että miten lapset sitten pärjää.

 

Nosto

No en pelkää, mutta joskus mietin, että miten lapset sitten pärjää.

 

Pelkäsin todella kauan, kuolemaa... Sitten mummoni kuoleman jälkeen, näin hänestä unta.. Jossa hän istui sängyllään, levitti kätensä, halasi minua, ja sanoi, ei tässä xxxxxxxxx ole mitään pelättävää. Eikä ole enää pelottanut.

 

Miks ette pelkää kuolemaa.... tai...... monella on kysymyksiä kuolemasta, muilla ihmisillä on niihin vastauksia, vaikka olenkin kuin tehty aiheesta "KUOLEMA" en silti tiedä kaikkea.... mene vaikka testiin koska kuolet..... itse haluisin mennä sellaiseen... sen tietäminen on mahdollista onneksi.....

 

En pelkää. Lähinnä kuolemasta(ni) pelottaa se että miten perheeni selviytyisi jos minua yhtäkkiä ei olisi.

 

Olen monesti pohtinut, että tämä kaikki teräs ja betoni aiheuttaa kuolemanpelkoa ihmisille.. kiiltelevät ruumiskaapit ja kylmät pinnat.
Metsässä kuoleminen ei pelottaisi yhtään.. siis jos eläisi metsässä ja kuolisi luonnollisesti äiti maan poveen.

Ja sillatkin alkaa röksähdellä, kun ei ole alunperin suunniteltu oikein tai hapot sulattaa metallia?

 

Tottai kai ajatus helvetistä pelottaa, ketä tahansa!

No ei todellakaan. Ihmisen keksintöä se.