Synkkä aihe, pelkäätkö kuolemaa?

En oikein tiedä. Ajattelen kuolemaa hyvin vähän. Eihän se mikään mieluisa aihe ole ajatella tai että oikein sitä tuumisin, että jos nyt piankin kuolen tai joku läheinen kuolee. Mutta en oikein osaa sanoa, että sitä pelkäisinkään. En vain sitä tahdo tavata. Tyhmä vastaus =)

 

Mihin sun käsityksesi perustuu? Millä perusteella elämme helvetissä? Ei kai kenenkään (tai ehkä jonkun) elämä ole yhtä helvettiä?

Ei se mihinkään perustu. Se on vain näkökantani. En ole tutustunut hinduismiin tai mihinkään muuhunkaan uskonlahkoon tarkemmin. Parhaiten tiedän ja tunnen kristillisyyden, koska itse olen kristitty ja lestadiolaisuutta on suvussa, joten heidänkin ajatuksensa ovat tuttuja.
En ajattele niin, että kenenkään elämä olisi helvettiä, tämä maailma on vain niin paha monessa asiassa, että siksi ajattelen tämän helvetiksi. Joku piru täällä on kyllä oltava päällysmiehenä, koska jos Jumala hallitsisi, niin silloin maailma olisi parempi paikka.
No, ei tätä niin vakavasti kannata ottaa =)

 

Pelkään itseni ja lasteni

 

Miten te kaikki jotka ette pelkää kuolemaa, pysytte elossa?
Eikös meno muutu aika holtittomaksi jos kuolema on noin yhdentekevä asia..

Ja lyönpä vetoa, että kun joku osottaisi teitä aseen piipulla päähän, ette olisi niin polleata.

 

Miten te kaikki jotka ette pelkää kuolemaa, pysytte elossa?
Eikös meno muutu aika holtittomaksi jos kuolema on noin yhdentekevä asia..

Ja lyönpä vetoa, että kun joku osottaisi teitä aseen piipulla päähän, ette olisi niin polleata.

No tottahan toki sitä pelkäisi, jos olisi tilanteessa jossa elämä olisi uhattuna. Mutta hankalampaa minusta olisi elää kaiken varalta peläten.

 

Eihän sitä kuoleman pelkoa varmaan ihan konkreettisesti osaa pelätä ennen kun itse on tilanteessa jossa kuolema on niin lähellä tai lähiomaisissa. Sitä vain tuntee itsensä niin heikoksi kun joutuu asiaa järkeistämään että miksi näin piti käydä ja käy :'( Mutta kaikkihan me aikanaan täältä pois joudumme se nyt vaan on niin totta :/

 

Miten te kaikki jotka ette pelkää kuolemaa, pysytte elossa?
Eikös meno muutu aika holtittomaksi jos kuolema on noin yhdentekevä asia..

Ja lyönpä vetoa, että kun joku osottaisi teitä aseen piipulla päähän, ette olisi niin polleata.

En ole pollea? Jos joku osoittaisi minua piipulla päähän, pelkäisin -mutta en kuolemaa, vaan sitä joka vihassaan osoittaa minua piipulla päähän. Ehkä pelkään vihaa, huutamista, raiskausta, satuttamista ym. Mutta kuolemaa en pelkää, se tuntuu koko ajan olevan läsnä -miksi pelkäisin sellaista? Kaikki pelkäävät jotakin, en ainakaan tunne ketään joka ei pelkäisi jotain.

 

Miten te kaikki jotka ette pelkää kuolemaa, pysytte elossa?
Eikös meno muutu aika holtittomaksi jos kuolema on noin yhdentekevä asia..

Ja lyönpä vetoa, että kun joku osottaisi teitä aseen piipulla päähän, ette olisi niin polleata.

Syön, juon ja hengitän. Silleen pysyy elossa =) Meno ei muutu holtittomaksi, kun oivaltaa, että jokaisella elämällään on merkitystä. Tälläkin elämällä =)

Jos joku osoittaisi mua aseen piipulla päähän, varmasti surisin sitä, että en sitten ikinä ehtinytkään nähdä lapsenlapsiani, nähdä lasteni saavuttavan unelmiaan jne. Mutta itse kuolemaa en kuitenkaan pelkäisi.

 

No jo on taas jaloa ja henkevää porukkaa liikkeellä.

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

Minä olen kasa tuhkaa. Ei minua sekään pelota, uskallan näin sanoa, vaikka Lunatic kohta vastaa jotain "nasevaa" .

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

Ei mua se jälkeisyys pelota, vaan ainoostaan se kuoleman hetki. :x
Toivottavasti kuolen nukkuessa, tai joku ampuu päähän takaapäin niin etten tie mitään.. sitten olenkin vaan yhtäkkiä irtaantunut kehostani ja menen tuolle puolen odottelemaan mihin elämään minut tyrkätään seuraavaksi..

 

No jo on taas jaloa ja henkevää porukkaa liikkeellä.

Josko joskus jotain vähän syvällisempää. Aina kun eí jaksa niitä "miten ajelet pillunkarvasi"-keskusteluja.

 

No jo on taas jaloa ja henkevää porukkaa liikkeellä.

Josko joskus jotain vähän syvällisempää. Aina kun eí jaksa niitä "miten ajelet pillunkarvasi"-keskusteluja.

No samaa mieltä olen tästä asiasta, mutta en usko ettei noi leuhkijat yhtään muka pelkää kuolemanhetkeä.
Ei se varmaan kivalta tunnu kun sydän pysähtyy tai happi loppuu. :x

 

Mähän en edes ajattele kuolemaa kuin hyvin harvoin. Ja olisi kyllä kamala pelätä koko ajan jotain. Joten hyvin tässä elellään =) Lisäksi mä olen niin utelias seuraavasta päivästä, ettei senkään vuoksi kuoleminen käy mielessäkään. Kuoleman jälkeistä tilaakaan en juurikaan mieti, sen ehtii kyllä nähdä ja kokea kuoleman jälkeenkin - tai sitten ei

 

No samaa mieltä olen tästä asiasta, mutta en usko ettei noi leuhkijat yhtään muka pelkää kuolemanhetkeä.
Ei se varmaan kivalta tunnu kun sydän pysähtyy tai happi loppuu. :x

Joko karkit loppui, vai mitä siellä äksyilet taas?

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

Uskon ja ehkä tiedänkin olevani ihan itseni kuoleman jälkeen. Ruumis jää, maatuu, tuhkataan tms. mutta henkeni pääsee vapaaksi. Olen pitänyt lähelläni "henkilastani"-kokenut olevani lähellä kuollutta läheistäni. Minulle arvokas kokemus, lohduttava, eheyttävä ja voimistava. Täydellisesti en ymmärrä kuinka asia menee, enkä perusta mielipidettäni millekään uskolle tai edes tieteelle, vaan puhtaasti omalle kokemukselle. Saatan olla "hullu" tai "hihhuli", mutta sanonpahan mielipiteeni ja pidän sen.

 

Tuskin pelko-sanaa voi käyttää, kun en hirveästi ajattele asiaa. Mutta pelkään kyllä esim. sitä, että iäkäs isäni kuolee - en siis tiedä pelkäänkö kuolemaa vai sitä että isä kuolee. Onko niissä joku ero...?

 

Tuskin pelko-sanaa voi käyttää, kun en hirveästi ajattele asiaa. Mutta pelkään kyllä esim. sitä, että iäkäs isäni kuolee - en siis tiedä pelkäänkö kuolemaa vai sitä että isä kuolee. Onko niissä joku ero...?

Minusta siinä on eroa. *moikkaa samalla* =)

 

Mutta mitä on kuoleman jälkeen? Muutummeko mullaksi? Meneekö sielu johonkin paikkaan (taivaaseen/helvettiin)? Kertokaa mielipiteitä!!

No sehän riippuu ihan siitä, mihin uskot. Tunnen monta ihmistä, jotka ovat menossa taivaaseen ja joiden mielestä taivas on universumin paras paikka, mutta jotka siitä huolimatta pelkäävät oma kuolemaansa. Mä en ymmärrä, miksi pelätä sellaista, jonka pitäisi oman uskon mukaan olla paljon parempaa kuin nykyinen tilanne.

Eräs mun lähiomaiseni kuoli äskettäin. Hän oli erittäin vahvassa ja syvässä uskossa koko ikänsä. Kuitenkin jollakin tapaa hän jännitti kuoleman hetkeä...Hän ei varmaankaan pelännyt sitä minne hänen sielunsa menee, vaan sitä mitä kuolemassa tapahtuu...sydän lakkaa sykkimästä, hengitys loppuu...

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

Uskon ja ehkä tiedänkin olevani ihan itseni kuoleman jälkeen. Ruumis jää, maatuu, tuhkataan tms. mutta henkeni pääsee vapaaksi. Olen pitänyt lähelläni "henkilastani"-kokenut olevani lähellä kuollutta läheistäni. Minulle arvokas kokemus, lohduttava, eheyttävä ja voimistava. Täydellisesti en ymmärrä kuinka asia menee, enkä perusta mielipidettäni millekään uskolle tai edes tieteelle, vaan puhtaasti omalle kokemukselle. Saatan olla "hullu" tai "hihhuli", mutta sanonpahan mielipiteeni ja pidän sen.

Ihminenhän on lopulta vain suurimmaksi osaksi vedystä koostuva ihmisapinoihin kuuluva kädellinen. Sattuman ja evoluution oikusta lajimme on tietoinen itsestään ja ihmisyyteen kuuluu ominaisena halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja sitä kautta kuolemattomuuteen. Ei ole olemassa Jumalaa, eikä mitään sielua. On vain neuroneissa vilistäviä sähköimpulsseja, joiden avulla ihminen läpäisee ns. peilitestin. Evoluution hauska oikku, että mm. elefantti ja kyyhkynen kuuluvat seitsemään testin läpäisevään lajiin.

Mikä on muka sielu? Miettikää, jospa "epäkuntoon" menneet neuroninne aivoistanne korvataan yksi kerrallaan nanoteknisellä mekaanisella laitteella. Koska "minä" häviää ja kone astuu tilalle?

500 miljoonan vuoden kuluttua aurinko alkaa kuolemaan ja lopuksi se paiskaa kaikki aurinkokuntamme aineet tähtisumuna takaisin avaruuteen. Siellä ne kulkevat muutamia miljardeja vuosia kerääntyen taas uudeksi tähdeksi, joka lopulta syttyy uuteen elämään. Tähdistä olemme tulleet ja sinne palaamme, uusiksi tähdiksi. Aikajana on vain käsittämätön ihmisiän mittakaavassa. Jumalaa ei ole. On vain painovoimalaki, joka on kaikille tasapuolinen.

 

No nyt selkis mullekkin. Oli sen verran valaisevaa tekstiä.

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

Uskon ja ehkä tiedänkin olevani ihan itseni kuoleman jälkeen. Ruumis jää, maatuu, tuhkataan tms. mutta henkeni pääsee vapaaksi. Olen pitänyt lähelläni "henkilastani"-kokenut olevani lähellä kuollutta läheistäni. Minulle arvokas kokemus, lohduttava, eheyttävä ja voimistava. Täydellisesti en ymmärrä kuinka asia menee, enkä perusta mielipidettäni millekään uskolle tai edes tieteelle, vaan puhtaasti omalle kokemukselle. Saatan olla "hullu" tai "hihhuli", mutta sanonpahan mielipiteeni ja pidän sen.

Ihminenhän on lopulta vain suurimmaksi osaksi vedystä koostuva ihmisapinoihin kuuluva kädellinen. Sattuman ja evoluution oikusta lajimme on tietoinen itsestään ja ihmisyyteen kuuluu ominaisena halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja sitä kautta kuolemattomuuteen. Ei ole olemassa Jumalaa, eikä mitään sielua. On vain neuroneissa vilistäviä sähköimpulsseja, joiden avulla ihminen läpäisee ns. peilitestin. Evoluution hauska oikku, että mm. elefantti ja kyyhkynen kuuluvat seitsemään testin läpäisevään lajiin.

Mikä on muka sielu? Miettikää, jospa "epäkuntoon" menneet neuroninne aivoistanne korvataan yksi kerrallaan nanoteknisellä mekaanisella laitteella. Koska "minä" häviää ja kone astuu tilalle?

500 miljoonan vuoden kuluttua aurinko alkaa kuolemaan ja lopuksi se paiskaa kaikki aurinkokuntamme aineet tähtisumuna takaisin avaruuteen. Siellä ne kulkevat muutamia miljardeja vuosia kerääntyen taas uudeksi tähdeksi, joka lopulta syttyy uuteen elämään. Tähdistä olemme tulleet ja sinne palaamme, uusiksi tähdiksi. Aikajana on vain käsittämätön ihmisiän mittakaavassa. Jumalaa ei ole. On vain painovoimalaki, joka on kaikille tasapuolinen.

Hmmm mielenkiintoista :/

 

Pelkään... erityisesti nyt kun on pieniä lapsia pelkään heidän menettämistään tai sitä, että he joutuisivat kasvamaan ilman äitiä....

sama täällä...

 

Eikö ketään pelota missä olet kuoleman jälkeen?! Oletko olemassa jossakin olomuodossa, jossakin paikassa? Vai oletko vain kasa multaa?

Uskon ja ehkä tiedänkin olevani ihan itseni kuoleman jälkeen. Ruumis jää, maatuu, tuhkataan tms. mutta henkeni pääsee vapaaksi. Olen pitänyt lähelläni "henkilastani"-kokenut olevani lähellä kuollutta läheistäni. Minulle arvokas kokemus, lohduttava, eheyttävä ja voimistava. Täydellisesti en ymmärrä kuinka asia menee, enkä perusta mielipidettäni millekään uskolle tai edes tieteelle, vaan puhtaasti omalle kokemukselle. Saatan olla "hullu" tai "hihhuli", mutta sanonpahan mielipiteeni ja pidän sen.

Ihminenhän on lopulta vain suurimmaksi osaksi vedystä koostuva ihmisapinoihin kuuluva kädellinen. Sattuman ja evoluution oikusta lajimme on tietoinen itsestään ja ihmisyyteen kuuluu ominaisena halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään ja sitä kautta kuolemattomuuteen. Ei ole olemassa Jumalaa, eikä mitään sielua. On vain neuroneissa vilistäviä sähköimpulsseja, joiden avulla ihminen läpäisee ns. peilitestin. Evoluution hauska oikku, että mm. elefantti ja kyyhkynen kuuluvat seitsemään testin läpäisevään lajiin.

Mikä on muka sielu? Miettikää, jospa "epäkuntoon" menneet neuroninne aivoistanne korvataan yksi kerrallaan nanoteknisellä mekaanisella laitteella. Koska "minä" häviää ja kone astuu tilalle?

500 miljoonan vuoden kuluttua aurinko alkaa kuolemaan ja lopuksi se paiskaa kaikki aurinkokuntamme aineet tähtisumuna takaisin avaruuteen. Siellä ne kulkevat muutamia miljardeja vuosia kerääntyen taas uudeksi tähdeksi, joka lopulta syttyy uuteen elämään. Tähdistä olemme tulleet ja sinne palaamme, uusiksi tähdiksi. Aikajana on vain käsittämätön ihmisiän mittakaavassa. Jumalaa ei ole. On vain painovoimalaki, joka on kaikille tasapuolinen.

Onhan tuokin yksi teoria


Ei silti, vaikka uskon evoluutioteoriaan en näe mitään syytä sille, miksi täytyisi käyttää energiaa siihen, että jompikumpi kumoaa toisen. ITSE siis uskon luomisteorian olevan symbolinen kertomus evoluutioteoriasta, mutta olkoon vapaita jokainen tekemään omat tulkintansa teorioista...

En näe mitään järkeä siinä, että jollakulla olisi tarve todistaa mitään kuoleman jälkeisestä elämästä tai sen puutteesta, tässä tapauksessa on ainoastaan usko (myös niillä jotka eivät "usko")
Onhan se kiva sen parhaimmankin tiedemiehen pitää edes se yksi yllätysmomentti elämässään, vaikka muun olisikin selvittänyt...