En pelkää sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta siten pelkään, että jos nyt sattuisin heittämään lusikan nurkkaan niin miten lapset pärjäisivät. Tiedän, että heillä on paljon rakastavia aikuisia ympärillään, mutta kun ajattelen sitä surua, jonka lapsi kokee menettäessään jomman kumman vanhempansa, niin ihan itkua pukkaa silmään. Sitten usein mietin sellaista vaihtoehtoa, että mitä jos sattuisin kuolemaan vaikka aamulla, kun mies on mennyt töihin.. ymmärtäisikö lapset soittaa jollekkin, että äiti ei herää ja kuinka kauan siihen menisi, että ymmärtäisi. Ja ehtisikö nuo pienimmät satuttaa itseään (esim. tippumalla jostain). Siis tuo kuvailemani tilanne on sellainen "pelko", joka on käynyt mielessäni muistaakseni niin kauan kun esikoinen syntyi 7.5 vuotta sitten... ei joka päivä, mutta silloin tällöin.
Synkkä aihe, pelkäätkö kuolemaa?
- Viestiketjun aloittaja Wanha-Rouva
- Ensimmäinen viesti
Todellakin!!!!!!!!!
Koskaan ei oikeastaan ole ketään lähtenyt vierestä, että se aika, kun koittaa, voin olla varma, että olen aivan hajalla! :'(
Koskaan ei oikeastaan ole ketään lähtenyt vierestä, että se aika, kun koittaa, voin olla varma, että olen aivan hajalla! :'(
Mielipide
Minä en sotke uskontoa millään tavalla aiheeseen kuolema.Alkuperäinen kirjoittaja sannasa:
sannasa
Mihin sun käsityksesi perustuu? Millä perusteella elämme helvetissä? Ei kai kenenkään (tai ehkä jonkun) elämä ole yhtä helvettiä?Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Tuo sinun perustelusi kuulostaa ihan hinduismilta. Suosittelen kirjaa "Gurun kuolema". Se kuvaa hyvin erään gurun kääntymystä. Joku sanoi, ettei sotke uskontoa ja kuolemaa keskenään. Mä ajattelen, että kuolema on niin iso ja lopulta meille kaikille tuntematon asia. Kukaan meistä ei ole sitä vielä nähnyt ja kun se meille tapahtuu, emme ole täällä siitä kirjoittelemassa. Kuitenkin se varmasti mietityttää jokaista jossain vaiheessa, tai sitten ihmisen täytyy turruttaa itsensä totaaliseen välinpitämättömyyteen, alkoon tai huumeisiin. JOS on olemassa se mahdollisuus, että kuoleman jälkeen emme vaivukaan ikuiseen uneen, vaan on olemassa JOTAIN, sitä kannattaisi pysähtyä miettimään ennen kuin kuolee. Itselleni usko on antanut rauhan ja se rauha kantaa myös kuoleman yli. Jeesus odottaa siellä toisella puolella ja saan elää tämän elämäni peloista vapaana. Suosittelen pysähtymään ja miettimään, mihin olet matkalla.
En omaani. Mut jonkun läheisen. Lasten tai miehen. Sitä tuskaa en halua ihan heti kokea.
Keittiönoita
En pelkää. Kuolemahan on vain ovi seuraavaan elämään. Voi aloittaa kaiken alusta, puhtaalta pöydältä. Pikemminkin kuolema on mulle helpotus kuin kauhistus.
En pelkää kuolemaa, en omaani, puolisoni, enkä lasten. Yksi lapsi minulta on jo kuollut, ehkä se selittää jotain.
Peesi. Ja oikeastaan pelkään sitä, että kuolema tulee yllättäen.. ettei ehdi hyvästellä.Alkuperäinen kirjoittaja SokeriLilja:
m
en pelkää,mutta nyt kun todella läheinen on kuoleman sairas on tosi kurja olo kun ei hän voi nauttia elämästä.sekä oma ikävä tulee olemaan rankkaa.omaa kuolemaa tulee ehkä pelättyä siltä kantilta että millä tavalla täältä lähtee ja koska.
en pelkää..mutta sitä pelkään ajoittain että se viipyy ja viipyy,jättää letkuihin vuosiksi..jos tulee,niin vieköön kertarysäyksellä loppuun asti
vierailija
Alkuperäinen kirjoittaja sannasa:
Itse pohdiskelen näitä asioita paljonkin (uskisperheen lapsi olen
), mutta tiedän montakin ihmistä, ketkä eivät halua näitä taivas/helvetti-asioita miettiä. Esim. mun mies ei halua/uskalla pohtia...sulkee korvansa jos jutut menee liian vakaviksi. Uskoo kyllä Jumalaan jne, mutta ei halua uskoa, että olis niin paha paikka kuin helvetti olemassa...En pelkää kuolemaa. Yleensä se tulee kuitenkin väärällä hetkellä ja tunnen pienuutta ja avuttomuutta sen edessä, mutta en pelkoa. Mutta olen myös toivonut omaiseni vieressä, että hän pääsisi pois tuskistaan.
Mullaksi ehkä muutumme, mutta noita muita asioita ei kukaan voi tietää. Arveluja voidaan esittää mutta faktatietoa uskoakseni ei oleAlkuperäinen kirjoittaja heppuliini:
:/
Keittiönoita
No sehän riippuu ihan siitä, mihin uskot. Tunnen monta ihmistä, jotka ovat menossa taivaaseen ja joiden mielestä taivas on universumin paras paikka, mutta jotka siitä huolimatta pelkäävät oma kuolemaansa. Mä en ymmärrä, miksi pelätä sellaista, jonka pitäisi oman uskon mukaan olla paljon parempaa kuin nykyinen tilanne.Alkuperäinen kirjoittaja heppuliini: