Heipä hei pitkästä aikaa! :wave:
Kylläpä täällä on taas porukkaa koeteltu. Iso :hug: kaikille sitä tarvitseville. Hurjia juttuja on moni teistä joutunut kokemaan.
Vadelmaunelman kokemus on ollut todella järkyttävä ja sen vuoksi en oikein uskalla itsekään tässä vielä kummemmin juhlia, vaikka hyviä uutisia ultrassa tänään saatiinkin. Matka on vielä pitkä ja kaikkea voi sattua. Kyllä me ollaan hurjaa sakkia, kun turpiin tulee oikealta ja vasemmalta, mutta silti vaan jaksetaan taas nostaa nokka kohti tulevaa ja valmistautua seuraavaan taistoon. :hug: siitä kaikille! Kyllä tämä vielä kaikille iloksi muuttuu ja olemme montaa kokemusta rikkaampana, emmekä pidä asioita itsestään selvyytenä vaan arvostamme niitä asian vaatimalla tavalla. Eikö vain!
Hienoa kuitenkin, että plussia on myös jokunen tullut, vaikka hurjasti enemmän niitä tauon jälkeen toivoin näkeväni. Toivottavasti tämä seuraava satsi niitä tuo. Plussapuhuria siis piinaileville!
ON: meillä siis oli tänään alkuraskauden ultra ja kaksi pienokaistahan siellä köllötteli, kuten hurjat hcg:t antoivat aiemmin osviittaa (kävin ennen matkaa kontrollissa, jotta tiesin mihin suuntaan homma menossa. hcg silloin 24 505 pp 23). Molempien sydämet läpättelivät selvästi hurjaa tahtia ruudulla :heart: :heart: ja vastasivat kooltaan tarkalleen viikkoja, toinen 7+4 ja toinen 7+3. Kuvatkin saatiin mukaan. Aika uskomatonta oli nähdä ne kaksi papusta ja kai se on pakko nyt uskoa, että raskaana ollaan. Mieskään ei tiennyt miten päin penkissä pysyä, kun homma oli niin selkeä siinä ruudulla. Laskettuaika 24.6. eli heti Juhannuksen jälkeen, mutta kaksoset harvoin pysyvät täyttä aikaa matkassa. Lääkäri kyllä sanoi, että 32 viikkoa olisi optimaalinen, että kaverit pysyisivät kyydissä. Nyt sitten mennään pikku hiljaa ja toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Yritän kuitenkin olla maalaamatta piruja seinälle vaikka kuten täältäkin palstalta on huomattu - kaikki on vielä mahdollista. Juttelimme lääkärin kanssa, että odotamme tuonne rv 11 ultraan, ennen kuin alamme tästä kenellekään muulle huutelemaan.
Oireita metsästäville sen verran, että viime viikolla alkoi öglötys, jota on sitten ihan koko ajan. Se vie aika paljon voimia ja viime viikon reissu oli aika rankkaa, kun matkakumppaneille piti esittää normaalisti voivaa. :$ Koko ajan on myös ihan hirvee nälkä!
Meikä kyllä ruoasta ja syömisestä tykkää, mut nyt alkaa mennä senkin yli - ei jaksaisi ihan koko ajan olla jotain mässyttämässä, mutta pakko, koska hetkessä näläntunne muuttuu pahaksi oloksi ja kammottavaksi närästykseksi. Tätä syömistahtia olen sellainen tynyri kesään mennessä, että huh huh! Oksentamiselta olen onneksi vielä välttynyt, mutta pahat hajut (joille olen nyt tosi herkkä) saavat nopeasti yökköreaktion aikaiseksi. Väsymys on myös aika ylitsepääsemätöntä. Toivottavasti helpottaa pian, sillä mun duuni on sellainen, että siellä ei paljon jatkuvasti syöviä nuokkujia katsella.
Tosin, yhtenä aamuna kun ei öglöttänyt, niin oli aivan kauhusta kankeana, että homma mennyt kesken ja kun paha olo myöhemin palasi olin minuutin tyytyväinen ja sitten taas siihen aivan kypsä. Ai niin, ja oon muuten ollut ihan pirun kiukkuinen! :kieh: Se tosin vaihtelee minuutin välein ja mies tuossa jo ohimennen kommentoikin, että ei kyllä millään pysy mukana tässä vuoristoradassa. Sanoin, että annan ruokaa, niin kaikki palaa paremmaksi - ainakin hetkellisesti.
Toivorikas-72, mitä lääkettä olet pistellyt menemään kun hoitovastineet olleet huonoja? Mulla Puregonilla tosi huonoja tuloksia - varsinkin lyhyessä kaavassa - mutta Menopurilla homma heti toinen ja siitä saimme nyt tämän plussa ja kahta odotellaan. Jos et ole testanut Menopuria, niin suosittelen kokeilemaan. Siinä jotain hormoonia, mikä tukee huonosti toimivia / lääkkeelle reagoivia munasarjoja.
Tsemppiä kaikille ja minä käyn teitä täällä aina taustailemassa ja pitämässä peukkuja. Tuolta odotuspuolelta löytyy sitten hoidoista plussanneet eli nähdään kaikki pian siellä! :wave:
Terkuin, Kipinä1 & Pupu :heart: ja Papu :heart: rv 7+4
