syksyllä -07 hoidot aloittavat

Kiitos vastauksistanne. Eli kolmisen kuukautta pitäs ainaki varautua odottelemaan, voi voi.. pitääköhän sitä sittenki ottaa yhteyttä Ouluun väestöliittoon. Asun siis Kokkolassa, eli täällä olis vaan tuo julkinen puoli. Mut jostain luin, että tuonne Ouluunki on ensikäynteihin jonoa. Hmm ja hmm.. no pitää jutella miehen kanssa.

Tänään tuli taas ovisplussa, viides peräkkäinen päivä, tuossa linkki:
http://s191.photobucket.com/albums/z146/Koralli73/?action=view&current=IMG_2929.jpg

(vasen ikkuna siis testiviiva, oikea kontrolliviiva). Ja lämmöt ei nousseet tänäänkään. Oliskohan ovuloimaton kierto nyt siis, eli että se munasolu ei irronnutkaan? Ajattelin tänä iltana nyt terolutit kuitenkin aloittaa. Tuovat sit ainaki sen vuodon, vaikka ovista ei oliskaan tapahtunu.

kp 17/25-30 yk15

 

Koralli73:

Me ollaan menossa tutkimuksiin Jorviin, Espooseen ja meilläkin kesti ensimmäiselle varsinaiselle lääkärin vastaanottokäynnille n 3 kk lähetteen laitosta. Heinäkuussa käytiin terv.keskuslääkärillä josta lähete ja nyt 11.10 aika. Syyskuussa otettiin joitain kokeita myös joista tulokset sitten lääkärin vastaanotolla. Mies on käynyt sperma-analyysissä jo vuoden alussa.

Kyllä tämä odottaminen tuntuu pitkältä vaikka "enää" on 3 viikkoa aikaa. Toivottavasti asiat etenee nopeesti. Mulla kp sitten käynnin aikaan noin 19-23 eli kuulin jostain, että voisivat silloin jo selvittää onko ovulaatio tapahtunut/tapahtumassa. Näin ollen saattais selvitä ilman varsinaista kierron kartoitusta. No, en sitten tiedä haluavatko muutenkin joitain alkukierron hormonikokeita ottaa. Olis kyllä hyvä juttu jos saatais tuo ovulaatio selville ja tarvittais tehdä "enää" aukiolotutkimus.

Mulla alkoi "menkat" eilen eli melkoisen kovat kuukautiskivut (jouduin buranaan turvautumaan), mutta ei juuri vuotoa (pikkuhousunsuoja riittää). Sama on toistunut edellisissä ainakin viidessä kierrossa eli kivut alkaa ennen vuotoa, sitten kuluu 3-4 päivää, jonka jälkeen vähän runsaampi vuoto alkaa ilman kipuja ja jatkuu 3-5 päivää ja sitten taas tiputtelua 3-5 päivää. Näin ollen jonkunlaisia kuukautissuojia joutuu käyttämään jopa kaks viikkoa. Mistäköhän tällainen johtuu, ovuloimattomuudesta? Onko kellään muulla vastaavaa? Aiemmin kun olen yhdessä kierrossa ovuloinut alkuvuodesta, niin kivut alkoivat samalla kuin runsas vuoto, ja vuoto kesti normaalit 5-6 päivää.

 

Minä olen 25, Mies 29 ja yritystä vuosi takana. Ensimmäinen käynti oli nyt 09/07. Ja siis ensimmäinen toiveissa.
Lääkäri ihmetteli että, meidän olisi pitänyt tulla hoitoihin jo puoli vuotta sitten.
Sanoi, että minun kierrolla on 0% mahdollisuus tulla raskaaksi. Todella epäsäännöllinen kierto siis. Minulle on tehty jo laparoskopia endometrioosiepäilyn takia. Endoa ei löytynyt, mutta adenomyoosiä epäillään. Kuukautiskivut on kovaa luokkaa. Nyt hoidoissa edetään kiireellä.
Ensi kierrossa kokeillaan pistää hormooneja, että saadaan ovis aikaiseksi.
Nyt aloitin syömään keltarauhashormoonia, 10 päivää pitäis syödä, ja sitten menkat pitäis tulla 29 tai 30.9 viikonloppuna ja sitten 2.10 on uusi aika klinikalle.

 

Miuku79, mä olen kanssa huomannut, että mun aina tosi säännöllinen kierto tekee välillä ihan ihme juttuja - välillä on ollut 8pv myöhässä, kerran 5pv etuajassa, vuotoa tulee välillä normaalisti, välillä ihmeellisen vähän (aina mulla niukkaa on ollu, mutta välillä koko kk kuitaantuu melkein vain muutaman päivän tuhrulla). Olen ite ajatellut, että tässä hoidosta haaveilussa/suunnitelussa on ollut niin kova stressi, että se vaikuttaa, muuta en ole keksinyt. Nyt eka käynnin jälkeen tuli ihan tavallinen kk, sekä ajallaan, että määrällisesti normaali.

Ovulaatiota en ole koskaan testannut, lekuri meinas, että tammikuussa saan ruveta siihen hommaan, jos miehen testit silloin ok. Kuvittelen tuntevani oviksen, ensin tulee limat pari pv, sitten nippailee jommaltakummalta puolelta alavatsaa ja sitten vielä limat jatkuu pari pv. Yleensä tämä tapahtuu juuri siinä kierron puolessa välissä (kp 13-14/28), eli muuten juuri näinäpäivinä, vaikka vielä en usko, että mitään voisi tulla, lääkkeet ollu vasta käytössä 3vk ja 3kk on se vaikutusaika, jonka jälkeen pitäis vasta olla homma enemmän ok.

Kuunkulta, tervetuloa mukaan! Saako udella, mikä on adenomyoosi? Toivotaan, että teidän kiireinen aikataulu tuottaa kiireesti tulosta . Missä olette hoidossa? On nuo lääkärit kanssa, toisaalta jokapaikassa sanotaan, että vuosi pitää yrittää ennen, kuin hoitoon lähtee ja sitten teille sanotaan, että miksi ette tulleet jo aikaisemmin, kiva kuitenkin, että saatte täyden höyryn heti päälle :xmas:

 

mussu Meinasin pudota tuolilta, kun lääkäri sanoi, että tuolla kierrolla 0%mahikset raskautua. Minä olisin lähtenyt hoitoihin jo aikaisemminkin, mutta mies ei ollut oikein valmis. Tuon lähetteen hoitoihin olisin myös saanut aikaisemmin, jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen, juuri tuon epäsäännöllisen kierron takia ja noitten kipujen. Mutta mulle tehtiin ensin tuo laparoskopia ja selvitettiin kivut. Adenomyoosi on sitä kohdun limakalvoa, joka kasvaa kohtulihaksen sisällä. Se on siis samaa kuin endometrioosi, mutta endometrioosi kasvaa kohdun ulkopuolella, kun taas adenomyoosi kohdun sisällä lihaksistossa. Sitä ei voida poistaa ja tuo diagnosointikin on hankalaa.
Varman diagnoosin saa vasta kohdunpoistossa! Ja tuo adenomyoosi voi aiheuttaa lapsettomuutta samoin kuin endokin. Jotain positiivista: se tiedetään, että tuubit ainaskin on auki. Nesteet meni läpi.
Me ollaan hoidossa ulkomailla, jossa asutaan.

 

Minäkin tuklisin mukaan jos sopii.. Olen kans joskus tuolla vauvahaaveissa pyörinyt mutta tänne nyt sitten päädyin kun keräsin ensin rohkeuteni. Olen 26-vuotias mieheni 27. Minulla on kaksi lasta miehelläni ei yhtään. Vauvaa yritetty toukokuusta 2006 eli reilu vuosi. Minulta on tutkittu verikokeet ym. jotka normaaleja. Ovuloin normaalisti joskus kuiten tiputteluvuotoa. Miehen simppanäyte oli melko huono joten jatkotutkimukset edessä. Mulla on 27.9. aika munatorvien aukiolotutkimukseen. Kysyisinki onko toimenpide kivulias? Ja sitte haluaisin tiedustella mikä meillä on nyt se todennäköisin hoitomuoto jos mulla kaikki ok? (miehen simppatesti 3% norm. 97% epänormaaleja) Luomumahdollisuuteen on vaikea uskoa vaikka lääkäri sanoikin että se voi tapahtua.. Mieheni on aika romuna toivoohan kovasti omaa lasta ja kyllä tämä on minutkin pysäyttäny.. Jotenki nyt on toivo maassa eikä jaksais ajatella positiivisesti :'( Mutta eiköhän tää tästä..Onhan tässä kaikki vasta alussa ja luulen että meki onnistutaan vielä Tsemppiä ja jaksamisia kailille tähän ketjuun ja kiitos jos jaksatte vastailla mun kysymyksiin :heart:

 

Minäkin voisin liittyä varovaisesti tähän joukkoon... Yritystä takana vajaa vuosi (12/06) mutta kierto on todella pitkä ja epäsäännöllinen. Nyt kp 71 menossa. Ikää 27 v. ja ensimmäistä yritetään. Eka käynti on Väestöliiton klinikalle 10/07 ja ihan varmaan kartoituskäyntinä taitaa olla tuo eka kerta. Toivon saavani Terokuurin, jota söin keväällä kolme kk.

Tulinkohan vähän aikaisessa vaiheessa tänne kun muilla on jo tuota yritystä kauemmin... :ashamed:

 

Katjuska82, Musta ei taida paljon olla apua, en tiedä, onko aukiolotutkimus kivulias, vai ei, mutta olen kuullut, että siedettävä ja normaali kipulääkkeillä hoidettavissa/estettävissä - ja kivut riippuu siitä, onko auki vai ei. Joku meistä olikin jo kerennyt käymään ja varmaan kertoo tarkemmin. Avoimin mielin vaan matkaan! Hoitomuodosta en osaa sanoa, meillä vika miehen simpoissa ja hänellä nyt hormonihoito, mutta yleisempää lienee, että vika ei ole hormoneissa ja hoitona sitten lienee inseminaatio jos sinulla kaikki kunnossa, voisin kuvitella ainakin.
Paljon tsemppiä ja jaksamista matkaan, rankkaa aikaa ja jotenkin miehet tuntuvat ottavan erityisen rankasti, jos simpoissa on vikaa - ihan, kun miehisyys nyt siitä olisi jottenkin kiinni!

JaneG, Mukaan vaan, se on hyvä, että ajoissa hakeutuu hoitoon, eiä täällä ole mitään yrityskiertorajaa - meilläkin yritystä mukamas viisivuotta, mutta oikeasti yritys alkaa vasta vuoden vaihteessa, sillä tähän asti on ollut tiedossa, että ilman apua mitään ei voi tapahtua, ollaan vaan jotenkin jääty odottamaan rohkeutta lähteä hoitoon (vuosien ahkera väsytystyö voitti miehen mukaan tätän yritykseen )

Lapseton82, täällä ollaan kaikki ihan alussa vasta, yhdessä tutustutaan hoitoihin ja jännätään eka käyntejä ja muuta semmoista. Itse olen ainakin jo ihan koukussa, joka päivä tulee käytyä katsomassa, onko meidän pinossa mitään uutta. Kellään ei ole vielä ollut erityisiä "piinapäiviä", niitä odotellessa :hug:

 

Huomenna taas verikokeeseen. Soittivat perjantaina polilta. Nyt otetaan progesteroni (taas) ja prolaktiini. Sanoin aloittaneeni sen terolutin ja se naisihminen kyllä sanoi (en tiedä oliko hoitaja vai kuka), että eiköhän siitä kokeesta silti selviä olenko ovuloinut vai en. Sitten seuraavan kierron alussa taas verikokeeseen, kaiketi se fsh otetaan sit silloin. En tiedä vielä koska varsinainen aika polille lääkärille on, selviää sitten kun saan postissa lähetteet.

Haluaisin kyllä kysyä nuo verikokeiden tulokset jo aiemmin, ennen sinne polille menoa, varsinkin jos se aika menee jonnekin 3 kk päähän... :$

Mut ihana tunne että tämä tästä alkaa nyt edetä. Valoisa olo, ja luottamus raskautumiseen hoidoilla suuri Hassua kuinka vielä kesällä ajattelin että en halua hoitoihin ja masensi ajatus, että niihin pitäisi ruveta. Mut nyt sitä vaan aattelee, että kyllä se toinenkin vauva meille varmaan vielä joskus tulee, kun vaan malttaa vähän odottaa. Toivotaan näin.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ai niin, Nati kysyi muista foorumeista. Minut saattaa muuallakin tavata, samalla nikillä oon aina liikenteessä, joten jos näkyy saa moikata
=)

 

Tervehdys uuteen viikkoon kaikille!

JaneG, Ihan hyvä, että olet hakeutunut ajoissa tutkimuksiin.
Mullakin on katsos kanssa noin pitkä ja epäsäännöllinen kierto, ja sanoivat että olisi pitänyt tulla jo aikaisemmin. Näin pitkissä kierroissa ovulaatiota ei kuulemma tapahdu ollenkaan tai jos tapahtuu niin se ei ole kunnollinen.

Nati, Sulla alkaakin olla jo piinapäivät menossa
Mulla aloitetaan suoraan pistämisellä ensi viikolla. Suoraan sanottuna mua kauhistuttaa pistäminen. En tiedä onko noita samoja lääkkeitä kuin sulla, katsotaan...

Koralli73, Samat tuntemukset täällä. Täällä kanssa oltiin ihan masentuneita kun hoitoon piti lähteä, mutta tuo ensimmäinen käynti siellä antoi taas uutta toivoa. Hoitomuotoja on vaikka miten paljon ja niillä voidaan saada pieniä ihmeitä aikaan :heart: Sitä paitsi meitä kamppailee tän lapsettomuuden kanssa niin monia muita, ja voidaan tukea toisiamme vaikeina aikoina.

Tsemppiä kaikille hoitojen alkuun!
Täällä alkaa jo muutamilla olla piinapäivät käsillä. Ties vaikka tähän pinoon saataisiin jo ensimmäiset plussat... :heart:

 

Korallilla onkin nyt sitten tässä alussa paljon noita verikokeita. Toivottavasti saatte ajan pian ja saatte alkaa toteuttaa hanketta käytännössä. Uskon kyllä, että odotus tuntuu pitkältä, siinä vaiheessa, kun päättää hoitoon lähteä, on kurjaa enää odotella, vaan haluaisi heti aloittaa - onhan siinä jo odoteltu ennen, kun on päätetty hoitoihin hakeutua.

(.)Tässä on nyt sitten tämän kk:en ovis takana ja vaikka tiedän, että 3kk lääkkeen aloittamisesta menee, ennen, kuin siittiöt voi olla siinä jamassa, että ne toimii, kuten pitää, olen nyt oviksen jälkeen tutkinut itseäni aivan hullun tavalla - ja löytänyt oireita, vaikka kuinka ja miten :headwall: . Kai se on se psyykkinen puoli, mikä tekee tepposet. Nyt on vatsa kipeä ja "kuin olisi pallo sisällä" vasemmalta ja alhaalta, varsinkin, kun yskii (ja minähän yskin, kun on ollut tuo vuosisadan flunssa ja siitä vielä muistona yskää, joten voi olla, että olen vain yskinyt paikat kipeiksi) Ja sitten pitää vessassa ravata KOKO AJAN, raivostuttavaa, varsinkin yskiessä on semmoinen olo, että pissat tulee housuun, vaikka ei tule. Yritän itselleni toitotella, että mitään ei kannata odottaa ennen, kuin joulun jälkeen aikaisintaan, mutta minkäs sitä toiveilleen mahtaa. Lokakuun ekan viikon lopussa on kk odotettavissa, nyt kp 18/28.

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Minä olen viettänyt Erittäin Laiskaa Ammua - menen yöksi töihin, enkä osaa nukkua illalla ennen yövuoroa, joten aamu on taas mennyt laiskasti. Ihanaa, kun saa kerrankin oikein luvalla olla laiska - en todellakaan ole aamuihminen, ennemminkin tykkään yövuoroista, kun saa illanvirkkuna oikein luvan kanssa valvoa. Kävin viimeviikolla työterveyslääkärillä ja samalla puhuin tästä yrityksestä, kun vähän pelottaa yövuorot, jos raskaaksi tulee, kuulemma on sitten ihan mahdollista saada lääkärintodistus, että ei suositella öitä tai ihan sairaslomaa ja varsinkin loppupäässä on mahdollisuus erityisäitiysrahaan ja/tai sairaslomiin, sillä työ on varsin fyysistä nostoineen ja kääntämisineen.

 

Hei taas

Kävin sit aamulla verikokeissa, progesteroni, prolaktiini, testosteroni ja joku neljäs, josta en tiedä mikä se oli. Kotiin tullessani oli postin mukana tullu lähete fsh ja lh-mittauksiin ens kierron alussa. Lisäksi oli se lähete naistenpolille, aika on jo 31.10. =) Kiva kiva, luulin joutuvani odottamaan paljon kauemmin.

Ainoa vaan, että katsoin kalenteria ja mulla on tuolloin just menkat. Haittaako se? Onko eka käynti muuta kuin keskustelua verikokeista? Muthan on gyne just ultrannu ja kaikki näyttäs päällisin puolin olevan ok, ei kai ne muuta tutkimusta ekalla kerralla tekisikään?

Ja mistä tiedän onko tarkotus ottaa mieskin mukaan? Sain lähetteen mukana henkilötietolomakkeet jossa kyseltii kaikenlaista ja siinä oli toinen miehelle täytettäväksi. Paikka on nimeltään naistentautien poliklinikka, niin se nimi tuntuu hätistävän miehet pois..

 

Kivaa, koralli, että asia etenee nopeammin, kuin luulitkaan! Joskus tulee positiivisa yllätyksiä!

Meillä ainakin kutsussa luki, että puoliso mukaan. Ja vaikka niin ei lukisi, niin mukaan vaan - saahan sitä puolison/kaverin ottaa mihin tahansa lääkäriin mukaan ja tämä nyt on kuitenkin hyvinkin yhteinen asia, että menkää molemmat vaan, eipä jää sitten mikään puuttumaan miehen puutteessa. Kuukautiset ei haittaa varmastikaan, voi olla, että saat tarvittaessa uuden ajan, jos ultrata tms. haluavat. Eka kerralla käydään läpi juuri henkilötietolomaketta ja vähän kartoitetaan teidän historiaa ja ongelmaa + sitä, mitä jo ehkä on yritetty hoidoissa, ja mitä toiveita/ajatuksia teillä on. Sinun labravastauksia ja muita tehtyjä tuloksia vähän ynnäillään.

Siitä se sitten lähtee ja voi edetä nopeastikin. Hieno homma!

 

Meillä aloitettiin "hoidot" siellä 1½viikkoa sitten... Nyt aloitettiin hormonihoidolla (eli terolut+Clomifen) ja katsotaan et tärppäiskö.. =) Niin kovasti toivotaan.. :heart:

onko kukaan muu "hoidettavissa" Fertinovassa?

 

Huomenna ois työhaastattelu. En oikein tiedä pitäiskö iloita vai kauhistella.
Olen ollut jo pidempään työttömänä ja ois ollut ihan kiva jos kutsu olis tullut jo aikaisemmin, eikä just nyt samaan aikaan, kun aloitellaan hoidot.
Päässä pyörii sellaisia ajatuksia, kuin miten yhdistää työ ja hoidot?
Nyt kun aloitan ens viikolla hormonipistokset, niin mitä sivuvaikutuksia niistä tulee?
Toisaalta enhän mä voi jäädä vaan kotiin odottelemaan sitä raskautta. Eihän sitä tiedä onnistuuko ikinä edes hoidoilla ja jos niin milloin. Olen nyt jotenkin aika maassa. Yks päivä olen toivoa täynnä ja seuraavana taas et ei tää ikinä onnistu.
Miten teillä käyttekö töissä/opiskeletteko?Millaisia ajatuksia teillä on?
Jos ois jotain vinkkejä mulle, niin oisin todella kiitollinen.
Niin ja tää työ on asiakaspalvelutyötä, osa-aikasta. Ja jos kävis niin onnellisesti, että tulisin piakkoin raskaaksi, niin en ole täällä oikeutettu edes äitiyspäivärahaan ja muihin mukavuuksiin, en ole tältä työttömyysajaltakaan saanut mitään rahaa.
Joten työnantajalle ei koitus musta mitään kuluja. Muuta kun se harmi, että uusi työntekijä tulis raskaaks Ja jos mun raskaus sujuis samalla lailla kun mun äidin, niin makaisin suurimman osan sairaalassa järkyn pahoinvoinnin takia
Mutta kuten jo sanoin, niin pessimismi nostaa päätään, eikä vaan jaksa uskoa onnistumiseen.

 

Multa kysyttäisiin työhaastattelussa: "Haluanko lapsia?"
Ei oikeen voi ihan rehellisestikään vastata: " Joo enemmän kuin mitään muuta. Tässä on jo vuoden päivät yritetty, mutta en tiedä saadaanko ikinä lapsia. On tässä just lapsettomuushoidot alkanu" :ashamed:

 

Kuunkulta: Ei ne saa sulta semmosta kysellä työhaastattelussa. Jos ne kuiten kysäsee, niin.. Riskinsähän siinäki mahollisesti on, mutta voi vaikka sanoa asiallisesti, että se ei ole asiaankuuluva kysymys. Tai jottain muuta vastaavaa, mutta pääasia on, että tiät ettei sinun tarvi asiasta puhua.

 

Kuunkulta voithan tiedustella takaisin että liittyykö aihe työtehtäviin Mutta periaatteessa kannattaa kertoa vain valkoinen valhe ja sanoa ettei aihe ole ajankohtainen. Koska eivät saisi kysyä asiaa ollenkaan. Nykyään hyvin harvoin tuollaista kysymystä sivutaan asiallisissa työpaikoissa. Mutta poikkeuksia kun aina on niin hyvä on varautua ja miettiä vastaus valmiiksi.

 

Eikä saa kysyä, vaikka kuuluisi työtehäviinkin, jos sikiölle riski, on mahdollisuus varhennettuun päivärahaan, eikä siinä ole työnantajalla nokan koputtamista.

Eli, jos kysyvät, ei siihen ole pakko vastata, tai voi vaikka sanoa, että tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista. Asiasta saa jopa "valehdella", eli jos kysyvät, että onko raskaus harkinnassa, voi kirkkain silmin sanoa, "ei ole", eikä sitä voida käyttää sinua vastaan. Muissa asioissa toki täytyy kertoa rehellisesti. Hoidotkaan ei kuulu haastatteluun, eikä niistä ole pakko kertoa töissä muutenkaan, sille ei voi mitään, jos raskautuu heti työsuhteen alussa (hoidolla tai ilman), sen riskin työnantaja ottaa ja tietää tietyn ikäisiä naisia palkatessaan, eikä se saa valintaan vaikuttaa, jos nainen on paras paikkaan ja sen osoittaa. Töissä voit raskaudesta kertoa sitten, kun haluat, voit odottaa muutaman kuukauden (koeajan yli) tai sairaslomatapauksessa tietty pakko kertoa hetikin, raskaus tai odottamiseen liittyvät oireet ei ole irtisanomisen syy! Edes haastattelussa näkyvä raskaanaolo ei periaatteessa saa vaikuttaa valintaan, jos ko. hakija on "paras".

Eli hyvillä mielin vain haastatteluun, tuo itsestäsi parhaat puolet esiin ja unohda hetkellisesti edes olevasi hoidossa Työn ollessa osa-aikainen, on helpompi sumplia hoitoajatkin.

Ja äippärahaa voi hakea myös viimeisen 6kk tuloilla, jos ne ovat suuremmat, kuin koko vuosi laskien (kuten siis sinun tapauksessa olisi), ehdit olla töissä hyvin 6kk ennen äitiyslomaa, vaikka siis raskautuisit hetikin.

Onnea matkaan :hug:

Mulla on vajaan vuoden ollut vakituinen paikka, joten sen puolesta raskautuminen ei haittaa ja olen pomolle kertonut hoidoista, jotta tietää sitten, miksi saatan olla masentunut tms. Hän on mukava ihminen (nainen) ja ymmärtää ja tsemppaa hiljaisesti (= puhuu vain, jos minä otan puheeksi, mutta sanoi toivovansa onnistumista), muut töissä eivät tiedä mitään.

 

Kävin tänään siellä tutkimuksessa ja todettiin molempien munatorvien olevan tukossa..ainoa hoitomuoto koeputkihedelmöitys..olen aivan shokissa itkusta ei meinaa tulla loppua ja mikä pahinta mies on töissä enkä saa sitä kiinni..Miksi? se on nyt päällimmäisenä mielessä. Lääkäri ei oikeen osannu sanoa syytä..endoa se epäili tai kiinnikkeitä. Hoitoa tähän ei uiten ole ja tämä vaan täytyy hyväksyä. Pelkään pudottaa tämän pommin miehelleni..olen onnellinen kahdesta lapsestani mutta kyllä tämä silti sattuu ja lujaa..ollaanhan me puhuttu koeputkihedelmöityksestä mutta silti..kyllä elämä on julmaa.en osaa oikeen nyt ajatella selkeästi..mahaki on aivan v...n kipeä.. no tulipahan vuodatettua.. :'(

 

Katjuska80 :hug: :hug: :hug:

Ajattele positiivisesti, teillä kuitenkin on mahdollisuus,koeputkihedelmöitys! Ei tämä ole maailman loppu, vaikka nyt siltä tuntuu! Toki hoito voi olla monimutkaisempaa, mutta sanoihan lääkärikin, että mahdollisuus on!

 

Tuun sitten kertomaan, miten työhaastattelu meni.

Voi Katjuska80 :hug: :hug: :hug:
Kamalaa kuulla tuollainen diagnoosi. Toisaalta, nyt ainakin ovat löytäneet selvän syyn ja tiedetään, että koeputkihedelmöitys auttaa siihen. Ties miten kauan olisitte vaan yrittäneet turhaan, jos tuota ei olisi selvinnyt.
Säästytte heti "turhilta" hormonikokeiluilta sun muilta hoidoilta, jotka ei sitten olis tuottaneet mitään tulosta. Todennäköisesti teillä alkaa myös homma heti etenemään, jos haluatte kokeilla koeputkihedelmöitystä. Nykylääketiede saa ihmeitä aikaan!

 

Uusi tulokas!
Kirjoittelin jo pari päivää sitten viestin tänne ja nyt tulin kurkkaamaan, jotta mitäpä palstalle kuuluu ja kappas, minun viestiä ei ollutkaan!
Olen siis 32-v., mies saman ikäinen, ja vauva on ollut toiveissa neljä vuotta. Ensimmäiseen n. puoleentoista vuoteen mahtuu yksi kaavittu keskeytynyt keskenmeno sekä neljä varhaista km:a, joita kemiallisiksi raskauksiksikin kutsutaan. Kolmannen km:n jälkeen meidät molemmat tutkittiin ja todettiin kaiken olevan ok ja km:jen huonoa tuuria. Tutkimusten aikoihin sain neljännen km:n ja lähetteen Naistenklinikalle Ulanderin (saako täällä mainita nimiä?) tutkimukseen, josta joku on saattanut kuullakin. Viidennen raskauden alettua pomppasimme Ulanderin luo, mutta raskaus meni kesken ennen kuin hommaa saatiin käyntiin. Sen jälkeen olikin vuoden ja kahdeksan kuukauden raskaudeton aika ja mieleen alkoi hiipiä, että on täytynyt ilmentyä jotain uutta vikaa ja hakeuduimme uudelleen tutkimuksiin. Mieheltä ehdittiinkin kaikki kokeet ottaa. Minä odottelin menkkoja alkavaksi ja sainkin todeta olevani raskaana. Jiihaa! Käytin ihan vaan varulta Lugesteroneja sekä mini-disperiiniä raskauden tukena. Ulanderin tutkimuksen olin jo unohtanut tyystin. Mutta eipähän se tämäkään raskaus vauvaa tuonut, koska alkio oli kiinnittynyt vasempaan munatorveen. Raskaus kerkesi edetä yhdeksännen viikon alulle, kun munatorvi räjähti ja poistettiin. Kohdun ulkoinen ei varoitellut mitenkään etukäteen. Minulla ei ollut koko aikana toispuoleista kipua tai yleensä ottaen kipua, ennen kuin akuutit, rajut kivut alkoivat. Silloinkin kivut tuntuivat koko vatsalla, ei missään vaiheessa toispuoleisina ja minun tilaa ei meinattukaan ottaa ihan vakavasti, ennen kuin kerroin hengitysvaikeuksista ja hartiapistosta. Sitten olinkin jo ultrassa ja noin tunnin päästä leikkauksessa. Kohdun ulkoisesta on nyt aikaa noin yhdeksän viikkoa. Huomenna meillä on ensimmäinen suunnittelukäynti Kanta-Hämeen Keskussairaalan Lapsettomuuspolilla ja sitten olemme ehkä viisaampia jatkomme suhteen.

Onnea teille/meille kaikille tutkimuksiin ja hoitoihin!

Ainiin, useampikin pelkäsi munatorvien aukiolotutkimusta. Nämä asiathan ovat aina yksilöllisiä, eikä kai toisen kokemusta voi verrata omaansa, mutta haluan sanoa, että toimenpide voi olla helppo ja kivuton! Niin oli minulla ainakin silloin reilu pari vuotta sitten. Otin ennen operaatiota buranan ja alkunippailujen kohdalla olin hiukan kauhuissani, mutta kun lääkäri sanoi, että pahin on ohi, huomasin, että eihän se oikeastaan tuntunut juuri miltään. Oikeastaan se kivun odottaminen oli pahinta. Olen muutenkin asennoitunut näihin kipuhommiin siten, että en viitsi etukäteen juttuja liiaksi miettiä. Kyllä kaiken sitten kestää. Kestäähän sitä sitten synnytyksenkin ja veikkaan, että se sattuu huomattavasti enemmän
Kohdun ulkoisen kivut oli todella kovat, mutta silti uusi vastaava kokemus ei pelota. Se on sen ajan murhe, jos niin ikävästi kävisi (vaikka tuskin niin voi käydä, koska seuraavaa mahdollista raskautta varmastikin seurataan hyvin tarkkaan).

Oukhei! Nyt lähden pakkailemaan viikonlopun reissua varten. Kuulumisiin!

 

Lizard, tervetuloa. Toivottavasti meillä kaikilla on lyhyt käynti tällä palstalla
Teillä on kanssa tämä lapsettomuus koetellut oikein kunnolla - ei se riitä, että raskautta ei saa, vaan nekin menee kesken. Tosi kurjaa! :hug: Toivotaan, että saatte "vaivaan" apua ja hoitoa. En osaa sanoa, saako nimiä mainita, varmaan saa, jos kirjoittaa neutraalisti tai positiivisesti, mutta haukkua ei saa. Asiallisista ja oikeista kehuista ei kenellekään liene haittaa.
Mikäs se Ulanderin tutkimus on? Vai onkä hän "vaan" tavallinen gyne? (en oo kuullutkaan koko nimeä...)

Kuunkullalle peukkuja ja onnittelu- :flower: ja muista tulla heti kertomaan, miten meni

 

Miettisin, että olisiko tuohon listaan kiva laittaa kp:t? hoitomuoto? esimerkiksi muotoon: mussu, 29v........kp:20/28.... yritys:vuosia..... hormonihoito alkaen 09/07

Lista on kiva,niin näkee, kuka mukana on ja koska piinaillaan (kp kohdalle voi tietty laittaa vaikka "piinapäivät", jos ollut esim. inssi) Kivasti pinoon on porukkaa jo kertynyt.