syksyllä -07 hoidot aloittavat vol.2

Tervehdys!

Gislalle voimia odotella huhtikuulle. :wave: Vaikka eihän sitä ikinä tiedä, vaikka yllätysplussa pärähtäisi...

Kirma: Pidän peukkuja, että clomeista olisi apua. :heart: Onhan tässäkin pinossa rohkaisevia esimerkkejä niiden tehosta. Jaksuja!

Taivaansilpojalle onnittelut kyytiläisestä! Tarrasukkia, pikaliimaa ja muita "kiinnittäytymisapuja" sinne. :heart:

Kuunkulta: Lueskelin toisesta pinosta hiuksianostattavan kertomuksesi punktiosta. :hug: Onnea huomiseen (?) siirtoon! :heart:

Toivottavasti, Tiinuli, vuoto loppuu ajoissa ja pääset ensi maanantaina operaatioon. :heart:

Ja vielä ryhmävoima :hug: mussulle, napsuneidille ja Annulille. :heart:

Täällä menossa jo kp 4. Kun kuukautiset alkoi, soitin keskussairaalaan ja kyselin miten pitkät jonot sinne inssiin on. Neljä, viisi kuukautta saa kuulemma varautua odottamaan. :'( Sen kuultuani yritin saman tien tavoittaa meitä "hoitanutta" lääkäriä, josko hän nyt kuitenkin sen clomi-reseptin suostuisi kirjoittamaan. Mutta mun tuuria: koko osasto oli koulutuksessa. :headwall:

Mutta ehkä ihan hyvä näin, ehkä en ihan heti hormoneja tai varsinaisia hoitoja jaksaisikaan. Tällä hetkellä tuntuu, että henkiset voimavarat on aivan nollassa. Mä olen niin väsynyt. Mä olen väsynyt olemaan kateellinen ihmisille, joilla on lapsia. Mä olen väsynyt olemaan kateellinen pariskunnille, jotka odottaa lasta. Mä olen väsynyt olemaan kateellinen naisille, jotka tulevat helposti raskaaksi. Mä olen väsynyt itkemään ja olemaan masentunut ja surullinen. Mä olen niin väsynyt kaikkiin näihin negatiivisiin tunteisiin, jotka jäytää mua sisältäpäin. On jotenkin tosi voimaton ja hauras olo. Taitaa olla aiheellista keksiä jotain ihan muuta ajateltavaa, jotain muutakin sisältöä elämään kuin vauvahaaveilun?

Pyydän anteeksi, siskot, alavireisyyttäni. :ashamed: Nämä tunteet taitavat olla meille kaikille turhan tuttuja. Yritän nyt pysytellä näiltä palstoilta taas hetkisen poissa, mikäli maltan. Käyn kyllä lueskelemassa kuulumisianne ja jännitän taustalla teidän puolesta. :wave: Voimia teille kaikille! :heart:

 

SITRUS79 niin tuttua, niin tuttua.. Ihan kun mun näppikseltä. Mut tosiaan on hyvä etät näitä mielialoja voi purkaa täällä, täällä on ihmisiä jotka todellakin ymmärtää mitä meidän päässä liikkuu.

Sitä ei ulkopuolisena kyllä niin helposti ymmärrä, ihminen joka on plussannut kaks lasta ekasta yrittämästä ja vielä mahdottomilta tuntivilla tärppipäivillä, lohduttaa sanomalla että kyllä se siitä. Annat vaan ajan kulua ja koitat unohtaa koko asian..

Sillon sitä vois kyllä juosta pihamaalle ja huutaa suoraa huutoa. Kun ei tätä mitä meidän pään sisällä myllertää voi oikein ymmärtää kun toinen, saman asian kokenut.
Ja meidän kohdallakaan ei tilanne vielä ole edes paha, vasta yk17 menossa ja vikaa ei ole löydetty, mutta silti alkaa oleen takki tyhjä. Mitä se onkaan teillä jotka olette tätä samaa suota tarponeet jo vuosia? Ei pysty ymmärtämään mistä te aina ongitte sen voiman ja toivon uuteen kiertoon. Ja hakaneulan jolla nostaa se häntä pystyyn?

Tän kamelin selkärangan vaan vähän katkas tää allergiahommeli ja pelko siitä että tosiaan olen niille allerginen. Mut onhan se lääkäri viikonpäästä ja allergiatestit keväällä. Ja meillä on ollut tässä vähän muutakin, jotka on mun mielialaan vaikuttaneet vähän "Ihaa-maisesti". tuntuu kun olis häntä koipien välissä koko ajan ja oon alkanut ihan tosi hyviäkin asioita kyseenalaistamaan. Ehkä tää on vaan kolmenkympin kriisiä, se rajapyykki kun täyttyy tässä keväällä.

Sitä oli lapsena niin suunniteltu elämä valmiiks jo tähän ikään. Sitä piti tällöin olla jo aikuinen, mut en mä vielä kyl oo .

Nyt öitä ja oikein paljon :hug: kaikille!!!!

 

Napsuneiti ja sitrus :hug:

Tästähän tulee taas vilkas (halailu-)pino

Napsuneiti, Joskus se häntä ei tosiaan nouse kuin hakaneulalla, itse sitä ei jaksa aina nostaa. Luulen, että tavallaan sulla on menossa jopa pahempi aika, kuin vuosia yrittäneellä, aikaa on jo kulunut ja menossa se pahin vaihe, jolloin ei juuri enää jaksa toivoa ihmettä, mutta ei vielä osaa ajatella tulevaisuudestakaan vauvattomuutta, mutta pelkää, ettei hoidot tehoa, nyt vielä tuo allergia juttu päälle (ja kolmenkympin kriisi, auts ) . Sitten vielä se, kun ei ole selvää syytä, jos se olisi, olisi joku selvä syy, jota vastaan "taistella". Tässä, kun on vuosia asiaa märehtinyt, on jo se suurin pettymys takana, on kerennyt miettimään elämään ilman lasta, eikä se lapsi ole se elämän ainoa tulevaisuuden haave, on ollut pakko keksiä muuta. Joskaan en itse koe olevani mitenkään tavanomainen vuosia yrittänyt, kun kuitenkin on tuo juniori, jonka sain nuorena yhden kerran vahingosta (uskokaa pois, se ei ollut sen mukavampaa/positiivisempaa/ruusuisempaa, kuin lapsettomuuskaan, vaikka en junioria koskaan olisi pois antanutkaan enkä koskaan ajatellut aborttia - siihen ei olisi luonne antanut silloinkaan periksi!) Ja toisaalta meillä on ollut suhteen alusta asti tiedossa, että lasta ei tule ilman hoitoa - mies kertoi heti, kun ajatteli, että jos en sen tiedon kanssa tahdo jatkaa suhdetta . Täällä kanssa poden komenkympin kriisiä (kesällä täyttyy sekin kaamea luku ), mietin että onko tämä nyt sitten tässä, keski-ikä lähempinä, kuin teini-ikä , mutta toisaalta kun olen tässä elämääni summaillut, voin kyllä sanoa olevani tyytyväinen tähän, mitä nyt on. Tulevaisuuden toiveisiin kuuluu vauva, mutta muitakin hyviä asioita tulevaisuudessa on, jos vauvaa ei tule - esimerkiksi se, että vihdoin olisi aikaa olla miehen kanssa kaksin, mehän olemme eläneet alusta asti vauva-arkea ja se seurusteluaika jäi lyhyeen (juniori oli alle 6kk, kun oli mukana meidän "ensi treffeillä", kun en sitä hoitoonkaan saanut) Ja se islanninponi olisi kanssa aika :heart:

Sitrus, tuo kaikkeen väsyminen on kyllä kaikenkattava tunne ja harmistuksen/muistutuksen aiheita löytyy lähes mistä vain. Voi olla ihan mukavaa ottaa kierto tai pari ilman lääkitystä, vaikka se aluksi vi****aakin, mä olen nauttinut tästä kierrosta ilman itseni tarkkailua, pitää tarkistaa, koska menkat on alkamassa, en muista tarkkaan, pitkästä aikaa en kokoajan mieti, missä kohtaa kiertoa mennään ja mitä oireita on. Voi, kun tämän fiiliksen saisi pidettyä jatkossakin (lienee turha toive!)

Isot peukutukset Taivaansilpojalle, jospa se tarkoittaisi sitä itseään :heart:

Niin, en olekaan kertonut, että meillä eletään nytkin vauva-arkea. Meillä on kolmas koira, jolla nyt ikää 8 viikkoa. Aika söpönen pakkaus! (silloin kun nukkuu )

 

napsuneiti ja sitrus, kuin omaa tekstiäni. Sitä ei jaksaisi millään kohdata toisten ihanaa onnea, kauppareissut vilisee isoja mahoja, joka toinen vastaan tuleva työntää vaunuja. Myös minun kaverini on kaksi kertaa tullut raskaaksi hups vaan melkein vahingossa ilman sen kummemmin suunnittelematta tämän minun toivottoman kuumeiluni aikana. Kommentit sieltä suunnalta olivat sellaisia, että en tiennyt nauraa vaiko itkeä.

Onhan minulla jo tuo yksi ihana todiste, että keho toimii niinkuin naisella kuuluu toimia, mutta on tosi rankkaa todeta kuukaudesta toiseen, ettei se toimikaan suunnitelmien mukaan, vaan paljon hitaammalla aikataululla. Minä hullu olin jo laatinut selvät sävelet elämää varten. Tässä sitä nyt mennään, yritystä kolmosesta on mennyt puolitoista vuotta (vasta ). Kakkonen on pikkuenkelinä tuolla jossain.
Arvostus teitä vuosia yrittäneitä kohtaan on valtava, kuten napsuneitikin totesi. En varmasti utele ikinä keneltäkään vauvasuunnitelmista tai lauo kommentteja hetken mielijohteesta. Koskaan ei voi tietää kuka mitäkin on joutunut käymään läpi ja miten huolimaton kommentti voi toista satuttaa.
Parempaa huomista siis teille kovia kokeneet kamut :hug:

Taivaansilpojaa ja Kuunkultaa olen seurannut muista pinoista, Annulin huonot uutiset toivat itkun silmään. Älyttömästi teillekin voimia ja jaksamista ressin ja kovan paineen alla :hug:

Mussulle rentouttavaa lepoaikaa

Niin ja [/b]Tiinuli, sinulla oli se 'operaatio' edessä, koskaan en ole vastaavasta kuullut, odotan mielenkiinnolla miten se sujuu!

Ai niin, Napsuneiti, täällä kans kevät kääntää iän samoille kymmenyksille!

Toinen ai niin, Lizard :wave: , toivottavasti kaikki on hyvin, en ole löytänyt uusimpia kuulumisiasi! Toivottavasti pidät vain hiljaiseloa ja koitat unohtaa kaikki masentavat ajatukset alkuraskauden jo muutenkin stressaavassa ajassa. Niin minäkin olen suunnitellut tekeväni sitten joskus :heart:

 

*muoks* ei ollut Tiinuli tarkoitus nostaa sinua kommentissani noin näkysälle, tämä sivu toimii joskus niin kuin sitä huvittaa. Jälestäpäin ei pysty enää korjaamaan :ashamed:

 

Kirma: ei ole tullut kirjoiteltua juu, kosk nuo syyskuussa vauvan saavat ihmiset ovat niin kovia kirjoittajia, että olen pudonnut kärryiltä jo aikapäiviä sitten, ja teille en osaa kuulumisiani kuitenkaan hirmuisesti kirjoitella, vaikka osa teistä on niitä pyytänytkin. Osalle onnistuneen kuulumiset ovat kuitenkin suolaa haavoihin, vaikka samassa veneessä olleen onnistumisesta onkin helpompi iloita. Nyt siis ne, joilla oma tuska on liian suuri, eikä halua kuulla raskautuneen kuulumisia, lopettaa lukemisen tähän!
Meillä oli eilen ensimmäinen neuvolakäynti. Siellä vierähti mukavan tätsyn kanssa lähes kaksi tuntia. Hän otti miehenkin oikein hyvin huomioon. Lopussa hän kysyi, haluaisimmeko kokeilla sydänäänien kuulumista. Päätettiin sitten kokeilla, vaikka näillä viikoilla se onkin epävarmaa (neuvolan laskurin mukaan tänään on 9+1). Kauan niitä haettiinkin. Kuului vain minun syke ja vatsan murinaa. Sykemittari näytti aina välillä jotain korkeampia lukemia ja mies jaksoi uskoa, että ne ovat pikkuisen. Ja sitten se jumpse alkoi! Vieläkin alkaa itkettämään, kun sitä muistelee. Tasainen, nopea jyskytys, josta hoitajan mukaan ei voi erehtyä. Syke oli tosi korkea, keskimäärin 186, ja hoitaja selitti sen johtuvan siitä, että pikkuinen on liikkeessä. Se mokoma siis liikuskelee jo! Voi että, minä niin toivon, että tämä nyt jaksaa loppuun saakka ja että te kaikki pääsette kokemaan tämän saman!!!! :heart:

Olotila on lähes kaiken aikaa heikko ja väsynyt. Mikä on hyvä asia. Haluan koko ajan tuntea olevani raskaana. Olen kertonut asiasta jo neljälle ystävälle ja siksikin ehkä kirjoittelut tälle palstalle ovat vähentyneet, koska voin jutella asioista heidän kanssaan. Teidän kuulumisia käyn lähes päivittäin lukemassa.

Onnea kaikille hoitoihin ja hoitotauolla oleville mahdollisimman rentouttavia hetkiä (vaikka hampaat irvessä).

 

Lizard Ihanaa kuulla teidän neuvola käynnistä. Minua ei ainakaan häiritse jos lapsettomuushoidoista plussanneet käyvät kertomassa kuulumisiaan =) päin vastoin, antaa voimia tulevaan ja uskoa että joskus itse voisi olla samassa tilanteessa kun sä nyt. Tuntuu välis tämä taival niiiiin pitkältä ja kiviseltä :'(

kirma Ei haittaa vaikka kommentti nousi näkyville

hohhoijaa.....saas nähdä kuinka maanantaina käy...kyllä taitaa tulle pupu pöksyyn kleikkauspöydällä...kammoan nukuttamista. Ei mua pelota mikään muu koko toimenpiteessä paitsi nukutus....

-Tiinuli-

 

Lizard, ihanaa kuulla sinusta! Kun ehdin jo ihan huolestua :ashamed:
Sinä ja miehesi voitte jo kohta hieman henkäistä helpotuksesta, alkaa viikot olemaan teidän puolellanne. Kovasti vielä onnea :heart:

 

Lizard mukava kuulla sinusta! Eiköhän meistä jokainen ole hieman kateellinen raskautuneille, mutta se ei tarkoita sitä ettei siitä voisi myös iloita... Ihana että jaksat ajatella toisten tunteita, nauti raskaudestasi täysillä ja hyviä vointeja sinulle :heart:

Kiitoksia Kirma+muut haleista, kyllä me täältä noustaan ja raskaudutaankin. Eikös vaan?
On kyllä nuo Sitruksen mainitsemat tunteet käyneet hyvinhyvin tutuksi tämän hoitoprosessin aikana. Itseä helpottaa se, että yritän sallia itselleni kaikki mahdolliset negatiiviset kateuden, vihan ja katkeruuden tunteet. Ehkä sillätavoin voi yrittää estää itseään oikeasti katkeroitumasta...Joskus vauvan kaipuu on niin suuri, että ihan käsivarsia pakottaa. Tiedätte varmaan tunteen... Sehän tässä onkin, kun kukaan muu kuin itse tilanteen kokenut, ei voi ymmärtää tätä tuskaa ja kipua mitä lapsettomuuteen sisältyy.

Tiinuli, minä taasen olen aina "tykännyt" nukutuksesta, lähinnä siitä tunteesta mikä tulee juuri ennen nukahtamista. Tsemppiä, hyvin kaikki sujuu!

 

Kiitos teille, ihanat naiset, tsemppauksesta! :flower: Helpottaa huomattavasti purkaa ajatuksiaan tänne ja huomata, ettei olekaan ihan friikki, että muillakin on samankaltaisia mietteitä. Mä tunnen itseni välillä niin huonoksi ihmiseksi, kun kadehdin muitten onnea ja joskus jopa toivon, että joku kaveri ei ainakaan saisi lasta ennen mua. :ashamed: Ja siitäkin tulee paha olla. Eihän muiden onni meiltä ole pois, mutta eipä itselleen ja tunteilleen aina oikein mitään voi.

Tänään on onneksi taas parempi päivä. Mä olen stressin takia nukkunut monta viikkoa tosi huonosti ja sekin vaikutti osaltaan jaksamiseen. Nyt on takana yksi hyvin nukuttu yö ja olo huomattavasti toiveikkaampi. Mutta vauvahaaveilun yritän silti laittaa hieman taka-alalle ajatuksissa. Tähän on mennyt niin paljon energiaa. Niin kauan jokainen teko on tehty vauvahaaveita silmälläpitäen. Mä olen viettänyt niin h*****n kurinalaista elämää pitkään: syönyt terveellisesti, liikkunut säännöllisesti, ollut karkkilakossa, vähentänyt alkoholin käytön minimiin, kitannut greippimehua, viinietikkaa, syönyt monivitamiineja ja omega-3:ia... Hyväksihän tällainen elämä tietenkin yleisesti ottaenkin on, mutta pitäähän elämästä joskus nauttiakin. Kun kuukautiset alkoi, hain pitsan ja karkkipussin ja aloin herkutella.

:hug: napsuneiti. Olen myös miettinyt, että vuosia hoidoissa kulkeneita täytyy todella arvostaa. Itsellä mielenterveys tuntuu järkkyvän jo näin varhaisessa vaiheessa, vaikka missään hoidoissa ei vielä edes olla. Kaipa se vain on niin, että itsestään löytää aina uusia ulottuvuuksia ja voimavaroja, kun kohtaa vastoinkäymisiä ja suuria suruja. Voimia sinullekin ja toivottavasti lääkärillä on ensi viikolla hyviä uutisia. :heart:

Ja :hug: mussullekin. Välillä tekee varmasti hyvää ajatella ihan muita asioita ja lepuuttaa mieltä. Ja hoitoja läpikäydessä, kroppaakin. Itsellä ehkä eniten on korvien väliä jäytänyt se, että meillä jokainen kierto on välikierto. Lääkärin mielestä riittää, että ovuloin muutaman kerran vuodessa enkä siksi ole saanut mitään hormoneja avuksi. Nyt odotellaan sitten aikaa inssiin. Silloin meillä tosin vaihtuu myös hoitava lääkäri, joten aika näyttää kokeillaanko meillä kuitenkin clomeja, tms. Teidän tilannekin vaatii kärsivällisyyttä, kun täytyy odotella ja toivoa uusien lääkkeiden tepsivän. :| Olet kuitenkin löytänyt ihailtavasti mielenrauhan. Vinkkaa mullekin, miten se tapahtui! :wave: Niin, ja onnittelut karvaisesta "vauvasta" :heart:

Voimia, kirma, sinullekin. :heart: Millaisia tuntemuksia sulle tuli clomeista?

Ihanaa kuulla teidän liikuttavasta neuvolakäynnistä, lizard! :heart: Olet tosi kultainen, kun ajattelet meidän tunteita etkä halua hehkuttaa raskaudellasi. Mutta ihan turhaan! Mun mielestä on tosi kannustavaa kuulla onnistumisista. Ja te olette käyneet läpi niin raskaan taipaleen ennen tätä raskautta, te todella ansaitsette onnenne. Muistan, kun kirjoitit tänne kuukausi takaperin raskausuutisesi ja silloin sanoin miehelleni, että miten voikaan olla näin onnellinen tuntemattoman raskaudesta. Tippa tuli linssiin silloin ja tuli nytkin. Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti salamatkustaja pysyy kyydissä loppuun saakka. :heart:

Voimia Annulillekin. Toivotaan, että pas tuottaa tuloksia. Jostain luin, että pas:ien onnistumistodennäköisyys olisi jopa parempi kuin tuoresiirtojen. Voisiko pitää paikkansa? Peukutusta sinne! :hug:

Peukutusta myös Taivaansilpojalle ja Kuunkullalle. Toivottavasti kyytiläiset tarraavat tiukasti kiinni. :wave:

Hups, tulipa taas naputeltua pitkästi. :saint: Mukavaa viikonlopun odotusta kaikille! :wave:

 

Sitrus79 , mun salaisuus on: 6 vuotta tätä takana, kyllä siinä ajassa jo rauhan löytää, jos yrittämään lähtee. Viisi pitkää vuotta me mietittiin, että aletaanko hoidot, adoptoidaanko vai mitä tehdään, nyt kun viime vuonna päätettiin sittenkin yrittää, olo on hyvä, tietää, ettei tarvi vanhana katua, se oli mun suurin pelko ennen viimeistä yrityspäätöstä. Mutta usko mua, kyllä tämä asia on ollut vaikea ja siitä on vännetty kättä ja vuodatettu kyyneleitä. On varattu hoitojenaloitusaikoja, on varattu aikoja adoptioneuvontaan, on käyty perinnöllisyysneuvonnassa (hoitaja ei ollut koskaan tästä meidän "viasta" kuulletkaan ennen) jne. Rakkaudesta mieheen mä olin valmis yrittämään olla ilman yrittämistä/vauvaa ja ja nyt mies on, rakkaudesta minuun, valmis tähän yritykseen/vauvaan. Sekin helpottaa, että tälle on takaraja - tämän vuoden aikana pitää jotain tapahtua, ainakin lääkkeen tehota, muuten loppuu yritys, ja sitten vielä se islanninhevossuunnitelma - mulla on jotain, mitä odottaa hoitojen jälkeenkin, maailma ei näytä päättyvän mahdolliseen hoidon epäonnistumiseen. Tänään jus tein pitkä maastolenkin issikalla ja mies polki pyörällä mukana - siinä kuulkaan sielu ja ruumis lepää. Yksi mun jaksamiselle tärkeä asia on myös noi koirat, niiden kanssa metsään (asutaan maalla), mitä enemmän vi***aa, sen syvemmälle metsään menen ja takas tullessa on ihan eri olo. Jostain se on oma jaksamisensa löydettävä, ei tätä muuten kestä.

Lizard, minä myös mielelläni kuulen kuulumisia, ihanaa, kun oli sydänäänet kuulunut. Olettekin jo hyvillä viikoilla, paljon peukkuja jatkoonkin. Muista kertoa meille kuulumisiasi, laita vaikka otsikoksi "vauvapuhe varoitus" Ja sitten, kun meitä tulee lisää odottajien puolelle, kootaan oma pino, tää on mukava porukka, jonka kanssa on kiva vaihtaa kuulumisia ja tässä ollaan kuitenkin yhdessä aloitettu, ja yhteinen tavoite on vauva, niin tästä pinosta raskautuniden kuulumisia takuulla ilolla kuullaan! Yhdessähän tässä ollaan jo iloja ja suruja koettu jo ja plussastakin iloittu aikanaan. :hug:

 

Sitrus79, clomit teki minulle superovulaation, tai sille se viime viikonloppuinen ainakin tuntui: lonkkia vihloi, oli iskiassärkyä ja selkää poltti. Maha oli räjähtää, molempia puolia vihloi. Mutta eipä ollut ainakaan vaikeuksia ajoitusten suhteen
Niin ja yks yö heräsin, että sänky oli ihan hiestä märkä, oli varmaan niitä kuumia aaltoja. Kaikki uudet tuntemukset otan innolla vastaan. Enkä malta odottaa ensiviikkoa, minä kun olen supertestaaja :ashamed: , testaan mieluummin puhtaan negan kuin näen punaista!

 

iltaa..
mitäpäs kuuluu arvon leideille näin lauantai-iltana?

Meillä ollut ohjelmallinen viikonloppu ja nautitaan vaan rauhallisesta illasta miehen kanssa. Päivällä juhlittiin mm. appiukon 60v päiviä.

Mä odottelen maanantaille menkkoja, ja tänään on alkanut menkkamaisesti jomotteleen masua. Ei pitäis kyl viel huomen alkaa ku lämmöt on vielä 37 pinnassa, ja mul laskee aina päivä ennen menkkoja. Maanantaina on myös lekuri naistenklinikalla..
Eihän meille mitään pistoshoitoa voida ees suunnitella sen reaktion jälkeen, mut jos clomeja tarjoaapi, ni kyllä mä niitä varmaan voin syyä.. Mies tosin valittaa ku ne aina saa mut kovin itkuiseks tai raivoisaks.. heh. Miesparka saa kyllä tuta oman osansa näistä hoidoista tuolla tavalla.

Mitäpäs teille kuuluu?

 

napsuneiti Mites lääkäriaika meni?

Taas hieman hiljaista.....mitäs kuuluu muille???

Mä kotiuiduin tänään sairaalasta, oli se musarjojen polttohoito. Maanantaina oli leikkaus ja yön vietin sairaalassa. vielläkin vähän tokkuras :| mulle toi nukutushomma ei vaan jotenkin sovi kun siitä virkoaminen viä monta päivää. Hartia ja kylkikivutkin ovat mahtavat (johtuen leikkauksessa laitetusta kaasusta) toimenpide meni muutoin kyllä hyvin...oma lapsettomuuslääkärikin kävi osastolla moikkaamassa mikä oli tosi hienosti ajateltu!!! 2 viikon kuluttua aika lääkärille ja katotaan jatkoa...eli eka promolutit ja sitten Puregonia pisteleen....

-Tiinuli-

 

Heippa pitkästä aikaa

Ajattelin taas aktivoitua. Eipä tänne kuulu mitään uutta. 4. ja viimeinen clomikierto lähti käyntiin. Ei taida clomeista olla apua. Lääkäri sano loppuvuodesta, että 4. clomikiertoa, mutta että puolen vuoden päästä yhteys klinikalle. Kai just siks, että clomit vaikuttaa vielä kierron pari. Mut mullahan ei olekaan ovuloinnissa se vika. Mä mietin että tuo puoli vuotta tarkottas, että ottasin yhteyttä vasta siinä huhti-toukokuun vaihteessa.. sittenhän en taatusti ehdi inssiin ennen kesää. Etkös säkin Sitrus ole julkisella puolella? Ja sanoit jotain monen kuukauden jonosta inssiin?

Voi hitsi, mä oon koko ajan asennoitunu siihen, että ennen kesää päästäs ees inssiin...ehkä mä soitanki jo tämän kierron jälkeen klinikalle ja katon mitä ne sanoo. Antasivat ees ajan jonnekin huhtikuulle niin sit vois ees teorias aatella vielä inssiä ennen kesää...vai mitenkähän nää hommat menee. Meneekö se väkisinki syksylle? Lääkäri kyl sano, että edetään aika rivakasti kun mulla on ikää kuitenki jo enempi (täytän kesällä 35). Mut mitähän se rivakkuus sit tarkottaa..?

 

paranemisia Tiinulille!!! Tuutko nukutusaineista pahoinvoivaks? Mä tulin ihan hullun kipeeks ku poistettiin sappi =(. Onko sulla pitkä sairasloma? Saako heti täs kierros yritellä vai onko siihen jotain estettä?

Mulla meni lekuriaika kuten ajattleinkin, mitään ei tehty. Ensin pitäis selvitä mistä se ihottuma tuli, mutta tämäkin lääkäri oli sitä mieltä ettei se olis niistä piikeistä. Mutta mistä sitten..? Soittelin allergiasairaalaan eilen ja kyselin niistä pric-testeistä että koska vois olla.. no niitä ei kuulemma tehdä, koska niillä ei kai voi saada varmuutta siitä että onko hormoneille (tai siis niille piikeille ylipäätään) allerginen. Nyt on sit keskusteluaika allergiasairaalassa 11.3 ja pitää kysyä lääkäriltä mitä tää sitten meinaa. Jos ei testata ni uskaltaako kukaan lekuri enää antaa mulle niitä piikkejä...? Naistenklinikalla ei ainakaan nyt tehty muuta kun tutkimus ja sovittiin että soittelen Inssiin suunnitteluaikaa tai mitä se nyt olikaan sit ku on selvillä tulokset sieltä allergiasairaalasta. Just.

Noh, ehkä ihan hyvä että tähän tulee nyt pakollinen tauko tähän hommaan. Ei pää kestä muuten. Ollut niin raskas puolvuotta et tuntuu vaan että oon aika loppu. On ollut kaikkee muutakin kun tätä vauva-asiaa siis. Mut eiköhän tää tästä ja häntä nousee taas pystyyn. Nyt on käynnissä yk18 ja kp4.. kukaanhan ei tosiaankaan o sanonut ettei luomuna vois tärpätä. Jospa sitä osais olla tän kierron vähän vähemmällä ressillä ja enemmällä seksillä ja sattuiskin käymään tuuri =)))

Koralli, missä päin Suomea oot julkisella? Mun käsityksen mukaan naistenklinikalla Helsingissä ei o inssiin jonoa... ootteko aatelleet yksityiselle mennä jos jonot on pitkät?

 

Vakoilin toisesta ketjusta, mutta onnittelempas tänne ! Kuunkulta miljoonasti onnea :heart: :flower: !!!

Mites täällä muilla menee? Hiukan on ollu hiljaista nyt?


Omaan napaan ei vielä paljon uutta. Neuvola on ensi viikolla ja kovasti jännittää että saako se täti sydän ääniä kuulumaan vai ei.

 

napsuneiti: Kokkolassa ollaan. Lähin yksityinen Oulussa, vaan on sinne matkaa..

Laskeskelin tuos ovulaatioajankohtia etukäteen. Tällä hetkellä näyttää siltä että yks ovis osuu vapulle ja seuraava toukokuun vimpalle viikolle, jolloin mies on viikon työreissulla ulkomailla...ottaa päähän....mä jo oikeasti aattelin että nyt yrittäsin käyttää ylimääräiset luget ja venyttää vähä kiertoa niin että saisin toukokuulle ovulaation vapun jälkeen, että vois päästä inssiin...en tiedä onko hullua aatella tämmösiä? Tuli vaan niin toivoton olo kalenteria selatessa.

 

Kirjoitan vielä tännekin. Kiitos nannakerkesit jo onnittelemaan.

Eilen tosiaan plussasin! :heart: Ihan uskomatonta. Mä kun olin ihan varma, että nega tulee.
Mä kirjoitin noita oireita tuonne IVF/ICSI pinoon, jos haluutte käydä kurkkaamassa.
Mulla hävis oireet ennen plussaa ja siitä huolimatta testi positiivinen. Haluun vaan tsempata teitäkin, et ihan samat oireet kuin ennen menkkoja ja silti voi tulla plussa.

Tiinuli, hyvä että voit jo paremmin siitä leikkauksesta ja kaikki meni hyvin. Mullakin tuli siitä punktion nukutuksesta tosi huono olo ja oksu lensi. Ihme homma, kun viime laparoskopiassa kestin nukutuksen hyvin.

Tsemppiä ihan jokaikiselle! :hug: Toivon, että te kaikki plussaatte pian :heart: Me ollaan kaikki se ansaittu! :hug:

 

Kuunkulta, ihania uutisia! Oikein paljon onnea ja pienelle liimaa mukaan! :flower:

 

Voisi kai sitä tänne tietoja päivittää.. en nyt muista milloin viimeksi olen tänne kirjoittanut. Syksyllä oli tosiaan inssi, josta nega vaikka kolme munasolua irtosi. Sitten tehtiin varuilta ssg, jossa molemmat puolet kiinni. Leikkausjonoon ja leikkaus oli torstaina. Kaikki rakenteellisesti kunnossa, ainoastaan lievä pco (kierrot mahdottomat, nyt menossa kp 80 muistaakseni ja leikkauksessa näkyi ovulaatio). Ei kuitenkaan ole rahaa yksityisellä jatkaa hoitoja. 11.3. kuitenkin katsotaan mitä tehdään. Varmaan pyydän clomit 3tbl kp 3-7 parin kierron ajaksi (2tbl ei tehnyt mitään) ja lähetteen julkiselle puolelle. On kuitenkin onnellinen olo, että ei ollut endoa tms

Onnea kuunkulta :heart:

 

Jee, dreamer, hienoja uutisia! Nyt sitten uudella innolla kohti julkista, kyllä niistä jonoista selviää - toivotaan, että ette kauan enää jonoissa joudu odottelemaan.

).(, ei mitään uutta täällä, ovista kohti mennään, mutta koitan pitää mieleni kurissa, ei varmaan vielä ole uusi lääke vaikuttanut. Toukokuussa on seuraava spermatesti, jospa sitten olisi jo tulosta saatu siellä suunnassa.

Kovin on meidän pino hiljentynyt, koittakaahan nyt malttaa kertoa täälläkin kuulumisia ja mietteitä.

 

Onnea kuunkulta!! :heart: :flower:

Täällä tuli ovisplussa aamulla. Onneks oli miehen kans sovittu jo treffit, ja illalla vois vielä varmistella. Josko tämä viimeinen clomikierros nyt tekis tehtävänsä. Ainakin touhujen ajoitus on taas aika täsmällinen.

Dreamer: hyvä ettei ollutkaan mitään sen kummempaa kuin lievä pco! Mutta on nuo sun kierrot kyl melkosen pitkiä..

 

Onnittelen dreameria ihanista uutisista, mieli oli varmasti kevyt sairaalasta kotiuduttuasi! Toivottavasti vuoto on jo hellittänyt. Mites nyt sitten jatko, oliko lääkärin kanssa puhetta vauva-asiasta?

).( täällä myöskään ei tilanteessa mitään uutta. Eka clomikierto tosiaan popsittu, tekivät pirulaiset aika ilkeän tempun loppukierrosta: olin niin satavarma plussauksesta, oireet olivat aivan selvät. Testejä ehdin tuhlata kokonaiset 4kpl :ashamed: ja olin jo kirjoittaa valitusta sähköpostitse, kun näyttävät vaan selvää negaa vaikka ilman muuta olen raskaana! No apteekin omaan uskoin ja viikonloppu meni itkiessä.
Jotenkin kuvittelin, että kerta meissä ei miehen kanssa todistetusti näyttäisi mitään vikaa olevan, niin tietenkin plussaan ekasta clomikierrosta. Tulevaisuutta ei tuntunut olevan, itkin vaan miehelle, ettei ole yhtään voimia aloittaa taas uutta kiertoa. Tuntui, että jos eka kierron ihmepillerit eivät kahta viivaa tuo, ei tuo mikään muukaan kierto.
Kaikesta huolimatta huomenna aloitan uuden kuurin ja olen vannottanut itselleni, että yhtään testiä en saa tehdä ennen kuin menkat myöhässä (helpommin sanottu kuin tehty ). Eli nyt siirrytään jouluvaavin haaveiluun. Usko on taas nostanut päätään, toivo on korkealla.
Ja taas kerran arvostus teitä kohtaan, jotka olette kovia kokeneet, rankoissa hoidoissa kulkeneet, aina uudestaan suosta nousseet ja silti mieli positiivisena uuteen luottaen, nousi v a l t a v a s t i!! Edelleenkään minä en tiedä kuin ripauksen siitä mitä te olette kokeneet, tiedän vain sen saman tuskan, jonka jokainen vauvakuumeinen tuntee jokaisen epäonnistuneen kierron jälkeen.
Mutta tuskista noustaan, toivottavasti voittajina kuten Kuunkulta, hurjasti onnea sinulle ja miehellesi :heart: ! Nyt turhat murheet veks, iloitse pikkumurusta sisälläsi ja NAUTI jokaisesta uudesta tuntemuksesta ja olotilasta ja sen tiedosta, että tämä on nyt totta, te saatte ihanan pikkuisen!

 

Onnea Dreamerille ettei mitään vakampaa löytyny kuitenkaan!!! Oliko sinulla sitte kuitenki torvetki auki vai saatiinko niitä avattua leikkauksessa?

Kirmalle :hug: ja onnea uuteen kiertoon...

Ja Korallille tsemppiä kierron jännittävimpään ja hitaimpaan osioon .


Me käytiin tänään ekassa neuvolassa. Täyteltiin lappuja ja otettiin joitain kokeita. Lopuksi etsittiin pienen sydän ääniä ja sieltähän se jumputus alkoi kuulua! Aivan uskomaton tunne tuli kyllä. Jotenki tähän asti, vaikka ultrassa jo toukan näkiki on ollu suuri epävarmuus koko asiasta. Tottakai tässä on vielä pari viikkoa tätä "riskiaikaa" ja senki jälkeen voi mitä vain tapahtua, mutta suurin huoli on nyt ohi.

Nanna +pippunen rv 10+0