fallottytön äiti
\
Valitettavasti en voi sanoa, että kyllä se odottelu menee ihan huomaamatta ja kepeästi... ei ainakaan meillä mennyt. Kyllä se leikkaus joka päivä mielessä pyöri, välillä pelottikin. Mutta onneksi arki pikkulapsen kanssa on niin hektistä, ettei asioita ehdi märehtiä kovin kauan kerrallaan. Minua auttoi aina kovasti, kun kävin mielessäni läpi kardiologin sanoja "rutiinileikkauksesta" ja "vähäisistä riskeistä" jne jne. Miehen kanssa aina toistelimme, mitä kontrolleissa kuulimme. Ja kun mieli meni oikein synkäksi, koetin vain ajatella, että äitinä en voi tehdä muuta kuin rakastaa ja luottaa ammattilaisiin tässä asiassa, lapsihan siinä eniten kärsii jos äiti vollottaa päivät läpeensä ja on hermona.
Me olimme ennen leikkausta karanteenissa monta viikkoa, se oli aika uuvuttavaa - sydäntalvi, kovat pakkaset, aikaa välillä vaikka kerälle panna... leikkaus siirtyikin kertaalleen, ja sitten se jatkuva varpaillaan olo puhelimen pärähtäessä, että joko nyt. Keskitin tarmoni siivoamiseen, eikä meillä ole koskaan ollut niin puhdasta kuin sinä jouluna - eikä varmaan tule olemaankaan!
Älä edes käy mielessäsi asioita läpi liian tarkkaan - kaikki menee varmasti hyvin, eikä synkkien ajatusten ajattelu tee sinulle eikä pojallesi hyvää. Asioista kannattaa puhua paljon ihmisten kanssa, mutta toisaalta mulle jäi olo etteivät varsinkaan terveiden pikkulasten vanhemmat ymmärrä sitä, mitä jouduin ja sinä nyt joudut käymään läpi. Jostain vähän vanhemmasta ihmisestä, joka osaa kuunnella, olisi nyt sinulle hyötyä. Lapsesi isovanhemmat ovat ehkä liian läheisiä.
Toivottavasti vastaukseni ei ollut liian synkkä! Leikkauksen odotteluaika on vain elettävä läpi - parempihan se niin on, että leikkausta saa odottaa kuin että se jouduttaisiin tekemään hengenpelastamiseksi heti lapsen synnyttyä.
Nauti ainutkertaisista päivistä ihanan poikasi kanssa ja luota tulevaan! Vuoden päästä koko tämä syksy on vain kaukainen muisto ja elelette eteenpäin korjatulla sydämellä!
Tv äiti ja fallottyttö -03
Mikään hirveä hätähän teillä ei sitten ole, kun leikkaus on vasta 4 kk:n kuluttua. Hyvä juttu!Alkuperäinen kirjoittaja 06.09.2006 klo 16:55 bebbe kirjoitti:Aadaselenalle onnea, tunne on varmaan mahtava!
Me tulimme juuri pojan kanssa sydänkontrollista, tilanne ei ole muuttunut edelliseen käyntiin verrattuna.
Leikkausaika on joulukuussa...hirvittää. Miten te olette 'selvinneet' itse leikkausta odottaessa? Tuntuu etten vieläkään ole antanut itselleni 'lupaa' käydä loppuun asti tätä hommaa läpi, siis että leikkaus tosiaan tulee ja mitäs jos se meneekin pieleen...jne jne.
Bebbe & poika 11 kk (vsd, aortan läppävuoto)
Valitettavasti en voi sanoa, että kyllä se odottelu menee ihan huomaamatta ja kepeästi... ei ainakaan meillä mennyt. Kyllä se leikkaus joka päivä mielessä pyöri, välillä pelottikin. Mutta onneksi arki pikkulapsen kanssa on niin hektistä, ettei asioita ehdi märehtiä kovin kauan kerrallaan. Minua auttoi aina kovasti, kun kävin mielessäni läpi kardiologin sanoja "rutiinileikkauksesta" ja "vähäisistä riskeistä" jne jne. Miehen kanssa aina toistelimme, mitä kontrolleissa kuulimme. Ja kun mieli meni oikein synkäksi, koetin vain ajatella, että äitinä en voi tehdä muuta kuin rakastaa ja luottaa ammattilaisiin tässä asiassa, lapsihan siinä eniten kärsii jos äiti vollottaa päivät läpeensä ja on hermona.
Me olimme ennen leikkausta karanteenissa monta viikkoa, se oli aika uuvuttavaa - sydäntalvi, kovat pakkaset, aikaa välillä vaikka kerälle panna... leikkaus siirtyikin kertaalleen, ja sitten se jatkuva varpaillaan olo puhelimen pärähtäessä, että joko nyt. Keskitin tarmoni siivoamiseen, eikä meillä ole koskaan ollut niin puhdasta kuin sinä jouluna - eikä varmaan tule olemaankaan!
Älä edes käy mielessäsi asioita läpi liian tarkkaan - kaikki menee varmasti hyvin, eikä synkkien ajatusten ajattelu tee sinulle eikä pojallesi hyvää. Asioista kannattaa puhua paljon ihmisten kanssa, mutta toisaalta mulle jäi olo etteivät varsinkaan terveiden pikkulasten vanhemmat ymmärrä sitä, mitä jouduin ja sinä nyt joudut käymään läpi. Jostain vähän vanhemmasta ihmisestä, joka osaa kuunnella, olisi nyt sinulle hyötyä. Lapsesi isovanhemmat ovat ehkä liian läheisiä.
Toivottavasti vastaukseni ei ollut liian synkkä! Leikkauksen odotteluaika on vain elettävä läpi - parempihan se niin on, että leikkausta saa odottaa kuin että se jouduttaisiin tekemään hengenpelastamiseksi heti lapsen synnyttyä.
Nauti ainutkertaisista päivistä ihanan poikasi kanssa ja luota tulevaan! Vuoden päästä koko tämä syksy on vain kaukainen muisto ja elelette eteenpäin korjatulla sydämellä!
Tv äiti ja fallottyttö -03