Suututtaa.

[:(]

Meillä on tyttövauva, mun veljellä on poika ja se on muutaman kuukauden nuorempi. Meiän tyttö ei merkkaa mun vanhemmille mitään (ainakin siltä tuntuu) etenkin äiti se jaksaa muistuttaa: Voi kun tuo vierastaa, roikkuu vaan äitinsä sylissä, ei liiku, kitsee...Kerrankin sanoi ettei siitä ja tytöstä taida ees kavereita tulla kun tyttö vierastaa sitä niin! Veljen vauva tietysti on ihana ja täydellinen ja rakas. Juu, olen mustis ja kateellinen, mulla on paha mieli miten mun lapsesta puhutaan.
Kohta vanhemmat kysyvät että tullaanko niille jouluna, tekisi mieli sanoa että katsotaan nyt, voi olla ettei tulla...Tiedän että se harmittas mun vanhempia, haluavat aina että kaikki lapset on paikalla. Mutta se vierailukin olisi tuskaa, vauva huutas taas pelosta ja siitä saisi taas mummo pontta arvostella.

 

[sibirica]

oletko sanonut suoraan vanhemmillesi miltä sinusta tuntuu? Ehkä he eivät oikein tajua miten pahasti sanovat...

Rohkeasti vaan nosta kissa pöydälle ja kerro fiiliksistäsi ja siitä, että mielestäsi he käyttäytyvät epäreilusti ja loukkaavasti. Niin minä tekisin. :flower:

 

[J]

Nytpä en usko ollenkaan, että kyse on tyttö-poika -asetelmasta. Äitisi on vaan ajattelematon, kun huomauttelee sinun lapsesi temperamentista, johon liittyy tuo herkkä vierastaminen ja suurempi äidin tarve. Ja sinä olet tuoreehkona äitinä yliherkkä arvostelulle. Luultavasti otat arvosteluna myös sellaiset sanomiset, jotka eivät sitä ole. Ja tottakai voitte viettää joulun vaikkapa ihan oman perheen kesken, jos siltä tuntuu! Ei sinun tarvitse mennä omaa mieltäsi pahottamaan. Ensi jouluna voi olla jo helpompi viettää yhteistä joulua.

Muistathan, ettei muiden -ei edes oman äitisi- sanomisilla ole merkitystä! Sinä itse tunnet lapsesi ja rakastat lastasi juuri sellaisena kuin hän on. Se riittää!

 

[vieras]

Tuttu tunne. Meillä on sama asetelma anopin suunnalla. Pojallaan (miehelläni) ja tyttärellään on puolitoistakuukautta vauvoilla ikäeroa. Meidän on vanhempi ja vähän alkanut vierastamaankin. Kaikesta pitää sanoa, että "voi noinko se huutaa, ei se vaan huuda" jne jne. Ja aina verrataan, että miten me hoidetaan lasta verrattuna siihen miten tytär hoitaa lastaan. Ja nyt pitäis sit mennä jouluksi sinne seuraamaan sitä vauvojen vertailua. Minkäs mä mahdan sille, että meidän poika on ikäisekseen hurjan aktiivinen ja tekee jo vaikka mitä ja pullon lisäksi saa jo kinteitä ja juttelee vaikka kuinka ja se toinen on apaattinen, välillä hymyilevä enkeli joka roikkuu tississä sen ajan mitä ei nuku. Heillä on mennyt kaikki täydellisesti ja meillä on ollut koliikkia ja jo kaksi korvatulehdusta (ikää 5kk) ja kaikki tämä on anopin silmissä minun syytäni.