vierailija
Tapailin yhtä miestä tässä kuukauden verran. Nähtiin kerran viikossa ja yhden kerran vietettiin viikonloppu yhdessä kokonaan. Mies oli ihan mukava mutta tunsin lopulta enemmän kaveruutta miestä kohtaan kun intohimoa. Itselläni on lapsi ja miehen elämäntyyli ei jotenkin tuntunut sopivan omaan elämäntyyliin. Sanoin myös rehellisesti tapailun alussa että omasta erosta ei ole hirveän kauaa joten en ole varma olenko valmis mihkään vakavaan. Ja sovittiin heti että katsotaan rauhassa!!!
Nyt kuukauden jälkeen tajusin että ei meillä tulevaisuutta ole ja kerroin asiasta miehelle. Nyt mies on vihainen koska kuulemma käytin vaan hyväkseni sen tunteita ja väittää et mulla on jo joku uus kuvioissa. Oli kuulemma jo rakastunut muhun ja kaikkee. Muutaman tapaamisen jälkeen en kyllä itse todellakaan rakkaudesta puhuis. Miehen mielestä kuulemma jo seurusteltiin vaikka kuitenkin oltiin puhuttu että rauhassa katsellaan eteneekö mihinkään.
Olen ollut tässä tilanteessa joskus aikaisemminkin. Eikö suomessa tunneta tapailun kulttuuria? Heti parien treffien jälkeen jo muka seurustellaan ja se on lupaus jostain suuremmasta. Suututaan jos haluaa lopettaa tapailun. Ymmärrän että harmittaa jos itse olisi halunnut jatkaa mutta enhän mä nyt voi jatkaa tapailua vaan sen takia ettei toiselle tulis paha mieli. Kyllä toi miehen lapsellinen käytös viimeistään sai mut oleen varma päätöksestä. Ei mulle tulis mieleenkään lähtee haukkuun miestä jos asia olis toisinpäin. Itselle tulee vaan paska fiilis vaikka ollut rehellinen alusta asti. Ei aina vaan toimi, minkäs sille mahtaa!!!
En kohta uskalla enää tapailla ketään kun se heti on jo lupaus jostain. Olin myös tinderissä jonkun aikaa. Siellä tuli juteltua yhden tyypin kanssa. Pari päivää viestiteltiin ja keskustelujen perusteella en kyseistä ihmistä halunnut tavata. Suuttuipa sekin koska kuulemma juttelu on päätös tapaamisesta. Poistin senki sovelluksen Mun mielestä juttelu tai tapailu ei ole mikään lupaus mistään. Taidan olla vaan yksin etten vaan johda enää ketään harhaan...argh!!!!
Nyt kuukauden jälkeen tajusin että ei meillä tulevaisuutta ole ja kerroin asiasta miehelle. Nyt mies on vihainen koska kuulemma käytin vaan hyväkseni sen tunteita ja väittää et mulla on jo joku uus kuvioissa. Oli kuulemma jo rakastunut muhun ja kaikkee. Muutaman tapaamisen jälkeen en kyllä itse todellakaan rakkaudesta puhuis. Miehen mielestä kuulemma jo seurusteltiin vaikka kuitenkin oltiin puhuttu että rauhassa katsellaan eteneekö mihinkään.
Olen ollut tässä tilanteessa joskus aikaisemminkin. Eikö suomessa tunneta tapailun kulttuuria? Heti parien treffien jälkeen jo muka seurustellaan ja se on lupaus jostain suuremmasta. Suututaan jos haluaa lopettaa tapailun. Ymmärrän että harmittaa jos itse olisi halunnut jatkaa mutta enhän mä nyt voi jatkaa tapailua vaan sen takia ettei toiselle tulis paha mieli. Kyllä toi miehen lapsellinen käytös viimeistään sai mut oleen varma päätöksestä. Ei mulle tulis mieleenkään lähtee haukkuun miestä jos asia olis toisinpäin. Itselle tulee vaan paska fiilis vaikka ollut rehellinen alusta asti. Ei aina vaan toimi, minkäs sille mahtaa!!!
En kohta uskalla enää tapailla ketään kun se heti on jo lupaus jostain. Olin myös tinderissä jonkun aikaa. Siellä tuli juteltua yhden tyypin kanssa. Pari päivää viestiteltiin ja keskustelujen perusteella en kyseistä ihmistä halunnut tavata. Suuttuipa sekin koska kuulemma juttelu on päätös tapaamisesta. Poistin senki sovelluksen Mun mielestä juttelu tai tapailu ei ole mikään lupaus mistään. Taidan olla vaan yksin etten vaan johda enää ketään harhaan...argh!!!!