Suuttuminen kun lopettaa tapailun??

Tapailin yhtä miestä tässä kuukauden verran. Nähtiin kerran viikossa ja yhden kerran vietettiin viikonloppu yhdessä kokonaan. Mies oli ihan mukava mutta tunsin lopulta enemmän kaveruutta miestä kohtaan kun intohimoa. Itselläni on lapsi ja miehen elämäntyyli ei jotenkin tuntunut sopivan omaan elämäntyyliin. Sanoin myös rehellisesti tapailun alussa että omasta erosta ei ole hirveän kauaa joten en ole varma olenko valmis mihkään vakavaan. Ja sovittiin heti että katsotaan rauhassa!!!

Nyt kuukauden jälkeen tajusin että ei meillä tulevaisuutta ole ja kerroin asiasta miehelle. Nyt mies on vihainen koska kuulemma käytin vaan hyväkseni sen tunteita ja väittää et mulla on jo joku uus kuvioissa. Oli kuulemma jo rakastunut muhun ja kaikkee. Muutaman tapaamisen jälkeen en kyllä itse todellakaan rakkaudesta puhuis. Miehen mielestä kuulemma jo seurusteltiin vaikka kuitenkin oltiin puhuttu että rauhassa katsellaan eteneekö mihinkään.

Olen ollut tässä tilanteessa joskus aikaisemminkin. Eikö suomessa tunneta tapailun kulttuuria? Heti parien treffien jälkeen jo muka seurustellaan ja se on lupaus jostain suuremmasta. Suututaan jos haluaa lopettaa tapailun. Ymmärrän että harmittaa jos itse olisi halunnut jatkaa mutta enhän mä nyt voi jatkaa tapailua vaan sen takia ettei toiselle tulis paha mieli. Kyllä toi miehen lapsellinen käytös viimeistään sai mut oleen varma päätöksestä. Ei mulle tulis mieleenkään lähtee haukkuun miestä jos asia olis toisinpäin. Itselle tulee vaan paska fiilis vaikka ollut rehellinen alusta asti. Ei aina vaan toimi, minkäs sille mahtaa!!!

En kohta uskalla enää tapailla ketään kun se heti on jo lupaus jostain. Olin myös tinderissä jonkun aikaa. Siellä tuli juteltua yhden tyypin kanssa. Pari päivää viestiteltiin ja keskustelujen perusteella en kyseistä ihmistä halunnut tavata. Suuttuipa sekin koska kuulemma juttelu on päätös tapaamisesta. Poistin senki sovelluksen Mun mielestä juttelu tai tapailu ei ole mikään lupaus mistään. Taidan olla vaan yksin etten vaan johda enää ketään harhaan...argh!!!!

 

Kaikilla on aina oikeus lopettaa tapailu, seurustelu, avoliitto, avioliitto tai ystävyyssuhde silloin kun haluaa ja mistä syystä tahansa. Joku epätoivoinen voi loukkaantua esim. lyhenkin tapailusuhteen loppumisesta, mutta siitä ei tarvitse välittää. Toki on normaalia, että mitä pidempi suhde on, ja mitä enemmän mukana on tunteita, sitä vaikeampaa sen lopettaminen on.

 

Minä taas kirjoittelin erään sinkkumiehen kanssa, joka vaikutti tosi mukavalta. Viikon jälkeen jokin alkoi tökkiä. Itselläni on myös lapsia,ja mies tuntui haaveilevan paremminkin kahden vapaan aikuisen elämästä. Kerroin hänelle tämän suoraan ja sanoin, että haluan lopettaa tutustumisemme. Mies suuttui ja raivosi, kuinka ei jaksa mitään arpomista. Vaikka enhän minä mitään arponut.

 

Vieläkin jaksaa laittaa viestiä ja kiukutella ja kysellä miks miks miks..en kestä mä en ainakaa viittis moiseen ryhtyä. Ja oon aina miettiny muutenki näitä ruinaajia. Mä en ainakaa halua ketään kuka ei halua mua. Tietysti jos pidempi suhde niin eroaminen eri asia mut joku lyhyt tapailu niin..nyt se yrittää onkia selville miks en halua. Ei ymmärrä millään että ei vaan oo mitää tunnetta eikä myöskää järkipuolella syitä jatkaa..mut se ei kuulemma oo oikea syy...
Ap

 

no pääsin tohon alkuun mut kun sanoi ut kun sanoi et sulla joku toinen niin kuulosti et haluu vaan omistaa sut eikä sillä oo mitään tkemsitä rakkauden kaa

 

ei olisi hyvää luvannut tulevaisuutt ajatellen tollanen oo varovainen omistushaluset on kaikeki npahimpii rakkaudessa :=9

 

Vanha ketju, mutta ah, niin ajankohtainen edelleen.. Mullakin alkaa olla tunne, että ihmisen tapailun aloittaminen tuntuu monille olevan _lupaus_ yhteisestä loppuelämästä. Minulle siis on osunut usein tapailun lopettamiseen nuo roikkujat/ jankkaajat/ perään soittelijat. En vaan ymmärrä. Nätisti kerron, että haluan lopettaa ko. ihmisen tapailun syystä X, niin ei riitä. Vaikka kerron siis syyn, ja toivotan hyvää jatkoa, ja yleensä vielä sanon jotain nättiä siitä ihmisestä. Tyyliin "olet huipputyyppi, ja löydät itsellesi sopivan ihmisen vielä". Mutta tämä ei riitä. Pitäisi olla valmis juurta jaksaen keskustelemaan asiasta, ja mielellään vielä "yrittämään", koska eihän tämä nyt voinut mitenkään tässä olla. Tulee aina sellainen olo, kuin omilla tunteilla ei olisi mitään väliä, eikä toista saisi jättää, jos hän ei sitä halua. Toisen mieliksi muka pitäisi jatkaa. En itse voisi kuvitella jääväni jankkaamaan jonkun kanssa siitä, tapaillaanko/ seurustellaanko vielä vai lähdetäänkö eri teille. Jos joku ei minua halua, niin asia on sillä selvä. Toisen painostaminen on ihan kamalaa, enkä ymmärrä ihmisiä jotka haluavat tehdä niin toiselle.

 

Parasta vaan rauhassa odottaa sitä Oikeaa. Miehet ovat yllättävän nopeita rakastumaan, kuukauden seurustelun jälkeen uskovat suhteen jo olevan vakavalla tasolla. Naiset ovat kriittisempiä aloittamaan uutta suhdetta. Olkaahan varovaisia uusien juttujen kanssa!

 

Jos seurustelu on jatkunut kuukauden, paljon Riippuu siitä, miten tiivistä se seurustelu on ollut. Jos seurustellaan " Katsotaan mitä tästä tulee?" mentaliteetilla, nìnei pidä ryhtyä harrastamaan seksiä epävarman suhteen kanssa. Toinen voi ottaa ihan tosissaan, kaikki eivät harrasta seksiä pelkän seksin vuoksi vaan ajattelevat sen kuuluvan kiinteään parisuhteeseen.