Voi kun olisikin jo jotain tuntemuksia jostain... :ashamed: Mutta ehkä reilun viikon päästä se ovis vois olla jo lähellä tai toivottavasti ainakin edes merkkejä siitä. Mullahan on aika pitkä kierto, tuo ensimmäinen kierto imetyksen jälkeen venähti jopa 35 päivään, mutta muistaakseni se on kyllä aiemminkin ollut ainakin sen 30 päivää. Tässä yritysvaiheessa pitkä kierto on vähän tylsä, kun on sitten pidempi aika vaan odottelua, mutta mitäpä tuosta, jos vaan tuottaa tulosta.
Nyt mulla siis kiertopäivä 10 ja jos nyt jotain arviota heittäis, niin ovis vois ehkä osua tonne kp20 paikkeille tai vähän yli.
Ja nyt oon tosissaan huomannu, että mulle todella iskee vauvakuume! Se on tää kevät!
jokinorsu minä täällä jännäilen, että josko tekin pian pääsette yrityksen makuun.
Vaikka tosin hyvähän pikku herran on antaa nauttia tissihömpsyistä sen aikaa kun tarvis on
sitten tuosta
suhtautumisesta lapsimäärään Meillähän nyt ei vielä (huom. vielä
) ole kuin neljä lasta, jota en henkilökohtaisesti edes pidä ihan hirveen suurena määränä, mutta ollaan tässä tuttavapiirissä ainoita, joilla on edes se neljä. Ja musta on oikeastaan tuntunut kaikista inhottavimmalta vauvauutisista kertominen. Vastaukseksi kun ei juurikaan onnitteluja tule. Lähinnä vaan näitä olevinaan hauskoja "ei teidän nyt koko maata tarvitse täyttää", "ootteko ehkäsystä kuullu" ja mitä näitä nyt on. :kieh:
Ja sitten jotkut vielä ihmettelee, että miksi en nelosesta enää vauvauutisesta viitsinyt edes kertoa. :O No niin...miksiköhän en...:headwall:
Mutta kyllä sitten toisaalta on tullut niinkin päin, että eräs kaveri sanoi, että nämä meidän kaikki neljä on kuin eri maailmasta kuin toisen tuttava perheen, jossa on kaksi lasta ja ovat aivan mahdottomia. Aina menevät pitkin seiniä, eivätkä vanhemmat saa niihin mitään kuria.
Minä pidän kyllä kuria ja mielestäni kaikki sit hoituukin paljon helpommin kun lapset tietävät pelisäännöt ja sen kuka loppupeleissä määrää. Eihän tästä arjesta mitään tulisi jos kaikki huitelisivat vaan ihan miten sattuu.
Ja sitten vielä se, että jotenkin musta on tuntunut, että aina on ollut joku syy, miksi meidän lasten teko on ollut huono juttu. Esikoisen sain muiden mielestä liian nuorena, sit toka tuli ilmeisesti liian pienellä ikäerolla ja kolmas olikin sitten jo liikaa, neljännestä puhumattakaan.
Kyllä välillä tuntuu, että olisihan se mukava jos tutut oikeasti onnittelisivat, mutta oon yrittänyt ajatella, että me ollaan kuitenkin ihan yhtä onnellisia lapsesta oli se sitten ensimmäinen tai kahdeksas. Ja se on pääasia se!
Mun vanhempani eivät oo oikein ikinä riemusta hyppineet kun ollaan vauvauutisista kerrottu, mutta ovat sitten kuitenkin ihan hyvin ottaneet ja mielellään lastenlasten kanssa ovat. Olenkin kyllä jo vähän "varoitellut" että kyllä näitä meille vielä voi tulla.
Varmaan toivovat kuitenkin, että jäätäisiin tähän neljään. Anoppi on ihan hyvin ottanut kans ja tykkää lasten kanssa hirveesti olla.