Kiitos kaikille onnitteluista.
lily-rose Miulla on vähän samat pähkäilyt menossa kuin siulla tuon ehkäisyn suhteen. Näillä näkymin olen kallistumassa kuparikierukkaan taas, kun nuo hormoonit nyt ei vaan miulle satu. Taistellaan sitten noiden megamenkkojen kanssa jotenkin.
maximillianaTervetuloa. :flower:
(.) Piti tulla jo aikaisemmin kirjoittelemaan, mutta hieman hektistä ollut tämä elo kotiintulon jälkeen. Lapset on ottaneet pikkuveikan hyvin vastaan, tosin nuorimmaiselle on ollut vähän raskasta imetyshetket kun silloin juuri pitäisi äitin syliin päästä.
Maitoakin tulee mukavasti, pakkaseen olen nyt pumppaillut pari desiä päivä. Tissit on ihan kauheat kun ovat niin täynnä, ei edes pysty nukkumaan. Onneksi parin viikon päästä ehkä tasaantuu tämä tulo. Poitsu syö parin tunnin välein päivällä ja yöllä sitten nukkuu pitemmän pätkän, yleensä n. 5-6 h. Tosin viime yönä ei sitten enää herättyään nukahtanutkaan uudestaan niin valvottiin sitten 03-05.30 tuijotellen toisiamme.
Ja hirmuinen kakkakone tuo poitsu on, joka vaipassa on tavaraa.
Joulu sujui melko hektisesti, tultiin silloin aattona kotiin ja luulin että pääsen valmiiseen joulupöytään niin vielä mitä, hurja urakointi oli että ehdittiin ajoissa syödä ennenkuin pukki tuli. No se sitten kostautuikin seuraavana yönä, kun en enää meinannut päästä sänkyyn vessareissun jälkeen kun iski niin kauhea horkka. Mies toi miulle kolme peittoa ja palelsi silti niin että ihan kouristi, mutta kuumetta ei kuitenkaan nostanut. Olo oli aamulla kuin joku olisi halolla käynyt hutkimassa.
Sitten jos tähän yrittäisin rustata vähän synnytystarinaakin jos jotain kiinnostaa.
Keskiviikkona olo oli vähän samanlainen kuin tiistainakin, käytiin kävelemässä ja pahin paine jo siinä hävisikin. Olo oli kuitenkin jotenkin outo ja vessassa sai ravata alvariinsa. Illalla telkkaria katsoessa sitten alkoi tuntua tukalalta ja ensimmäiset supistukset tulivat tuossa yhdentoista maissa illalla. Mentiin miehen kanssa nukkumaan, otin Panadolin ja sitten vaan yritin saada unenpäästä kiinni.
Puolen yön maissa sanoin miehelle että taitaa olla lähtö tulossa ja että yrittää nukkua niin itse kellottelen vähän noita supistuksia. Silloin väli oli 12 minuuttia ja kesto n. minuutin, mutta tuolla selässä kuitenkin tuntuivat ihan napakoina. No siinä kellotellessa väli sitten piteni 20 minuuttiin ja joskus kahden aikaan nukahdin.
Reilun tunnin ehdin nukkua, kun piti nousta vessaan ja silloin kuului joku napsahdus. Vedet eivät menneet mutta saman tien alkoikin supistella 5 minuutin välein ja teki niin kipeää että joutui ihan puhaltelemaan. Herätin sitten miehen ja sanoin että nyt on tosi kyseessä ja alkaa olla jo kiirus. Kävin suikussa ja keräsin tavarat kasaan. Sairaalaan lähdimme ajamaan 4.05.
Autossa istuminen oli ihan kamalaa kun supistus tuli. Onneksi matkaa ei ollut kuin se 15 minuuttia. Synnärillä sanoin heti että tarvin kyllä kohta jotain kivunlievitystä, annoin pissa näytteen ja sitten kätilö teki sisätutkimuksen, 4 cm auki olin tuolloin. Seuraavaksi piti vielä ottaa 10 minuuttia käyrää ja sen jälkeen kätilö sanoi että voidaan siirtyä saliin. Taas oli ihan kamalaa kun piti maata paikallaan, mies hieroi selkää supistusten tullessa mutta kyllä oli silti aika kivulias olo. Ajattelin että kohta sitten saan spinaalin ja olo helpottaa, että kyllä tämän vielä kestää.
Saliin siirryttiin 4.55 ja suppareiden väli oli tihentynyt n. 3 minuuttiin. Kätilö alkoi laittamaan tippaa ja pyysi että kun supistus lakkaa niin laittaisin käden sairaalakaavun hihaan että saisi tipan paikalleen. No sepä ei sitten lakannutkaan. Kätilö vaan ihmetteli että onpas pitkä supistus ja tarjosi ilokaasua jota sitten vedin henkeni hädässä. Sen verran kaasu helpotti että sain käden hihaan ja housut pois, sitten alkoikin jo ponnistuttaa. Siinä jäikin sitten tipat laittamatta ja eikun pötkölleen sängylle, itse vedin ilokaasua kun yrittävät viritellä niitä sydänäänipiuhoja miun ympärille. Sisätutkimus tehtiin ja 6 cm auki olin silloin, huusin että nyt sitä kivunlievitystä ja sassiin.
Lääkäri kun tuli saliin laittamaan kohdunkaula puudutusta niin huusinkin että nyt se lapsi tulee ja olinkin sitten 10 cm auki. Pari ponnistusta ja poitsu oli maailmassa. Kaikki tuo siis tapahtui alle tunnissa joten rytinää riitti. Synnytyksen kesto oli 2h 12 min, ponnistus 2 min ja jälkeiset 8 min.
Vaikka mitään muuta kun ilokaasua en ehtinytkään saada niin ihan hyvä mieli jäi koko hommasta. Kaikki kipu katosi kun vauva oli ulkona ja tuollaisen ihanuuden takia sitä kipua kyllä kestää. Taisi kätilö olla järkyttyneempi synnytyksen kulusta kuin mie ite ja kaikki spinaalin tarvittavat jututkin oli pöydällä valmiina, mutta eipä niitä ehtinyt sitten laittaa. No lähempänä tällä kertaa kuin koskaan aikaisemmin...
Itsekin olen toipunut tosi hyvin, yksi tikki laitettiin nirhaumaan kun vuosi jonkun verran, mutta muuten selvittiin vammoitta, vaikka nopeaa toimintaa olikin.
Nyt tuolla huudellaan tissiä joten tässä tämä tällä kertaa. Voikaahan hyvin, kohta se vauvabuumi täälläkin alkaa.
MLM ja pikkutyyppi 5 pvä