Heips!
Täällä on vähän omituista oloa ilmassa.. mulla on ollut useampana päivänä huonovointisuutta ja ajattelin että vaan kuvittelen kun niin raskautta toivon,kun eihän nyt pahoinvointi voi alkaa ennen ovulaatiota tai sen kanssa yhtä aikaa
Eilen sitten alkoi aika kovat oikean puoleiset mahakivut ja kun ne nukkumaan mennessä jatkuivat niin vähän rupes pelottamaan kohdunulkoinen raskaus,joka mulla on ollut ennen esikoista.Aamulla maha oli yhä kipeä ja mietin pitääkö kutsua päivän aikana mies kiidättään mut sairaalaan,mutta kun ei nuo kivut oo yltyneet enempää niin ajattelin että oisko kuitenkin ovulaatio kipuja(en muista kyllä aijemmin olleen näin kovia).Toivon hiljaa mielessäni että nää ois jotain alkuraskauden kiinnittymiskipuiluja,mutta en oikeen usko tohon itekkään ku kierto on vasta noin puolivälissä menossa.Inhottavia vaan tämmöset selittämättömät kivut ku heti rupee miettiin kaikkea vakavaakin.Mulla oli kyllä ennen esikoista(lapsettomuusaikana) yhdyntäkipuja(kävi mahaan) ja sitten muutenkin maha oli arka ja sattui joskus käveleminenkin.Nyt nää kivut on pelottavan samanlaisia.Oikealle puolelle vatsaa sattuu kun kävelee.Ja sen takia pelottaa kun jotenkin yhditän nuo kivut lapsettomuuteen.Meillä todettiin "selvittämätön lapsettomuus" sillon kun vauvaa oli yritetty lähes 3v ja sillon oli tosiaan nuita outoja vatsakipuja.
Mutta jospa nää ois vaan jotain ovulaatiokipuja ja loppus pian ni sais lopettaa stressaamisen.Jos nää jatkuu niin sittenkai pakko mennä tutkimuksiin ja sekin nyt stressaa että jos tuun/oon tullu nyt raskaaksi ja joudun heti johonkin tutkimuksiin niin keseytyykö raskaus.
Ääh mutta nyt toisiin aiheisiin...anoppi lähti eilen niin yritys sai taas jatkua
mutta vähän silti harmitti kun anoppi oli just sen yön meillä millon piti olla laskujen mukaan ovulaatio.
ÄssÄ5 kyllä me jouduttiin vaan ihan kiltisti nukkumaan,kun meillä on niin pieni talo että varmaan ois jotain ääniä kantautunut ja jotenkin ei ollut miellyttävä ajatus hommailla kun anoppi nukkuu viereisessä huoneessa :kieh:
Miten meni vyöhyketerapia?
petronella09 En muistanutkaan että multitabs raskaus ja imetysajan vitamiineissa oli tuota foolihappoa.Sitä minäkin oon raskausaikoina syönyt.Paitsi esikoiselta minä raukka söin lady vitaa(vai olikohan se ton niminen) ja se maistu ihan kauheelle ja sitä piti vielä ottaa muistaakseni 2tablettia aamulla ja 1 illalla.Mulla oli hirvee pahoinvointi esikoisesta ja oksenin viidennelle kuulle ihan joka päivä ja lähes kaiken mitä pistin suuhuni.Meinasin jotua tiputukseenkin kun alussa paino vaan laski,mutta sitten en jotunutkaan kun paino oli alkanu pysyä samana.Siinä vaiheessa oisin todellakin jo halunnut kun olin niin heikossa kunnossa.Mutta tosiaan nuo vitamiinit maistu niin pahalle että oksennus tuli usein niiden takia.
kerttu2013 tosi hyvä tuo viesti tulevasta vauvasta
Taidan kopioida sen ja laittaa kans menemään jossain vaiheessa raskautta.Jos siis raskaudun.Paitsi aijoin kyllä olla kertomatta niin kauan kun maha pysyy piilossa,mutta voinhan mää sitten tuon viestin laittaa kun maha on jo esillä jos sitä vaan ei oo huomattu tai uskallettu huomioda.Mulla vatsan muodosta on heti kaikki huomannut että se on vauvavatsa eikä lihomista.Neljännestä jopa kymmenennellä viikolla eräs puolituttu sanoin kaupungilla että "oi teille tulle vauva" Mutta tuo oli jotain alun turvotusta..ei mulla yleensä nuin aikasten näy vielä yhtään mitään
Anopista ja omasta äidistä Mulla on ollut tosi vaikea äitisuhde,mutta nykyään ollaan hyvissä väleissä.Äiti suhtautuu osaksi ihanasti mun äitiyteen.Ei määräile,ei jakele omia neuvojaan parempina ja antaa omaa tilaa.Mutta kyllähän mää toivosin että mulla ja äidillä ois ollut aina rakastavat välit ja nytkin oltas enempi yhteydessä.Ois ihanaa kun äiti ois oikeesti kiinnostunut ja kävis leikkiin lastenlasten kanssa,mutta meillä on niin että äiti käy pelkästään lasten syntymäpäivillä.Ja muut kyläilyt jää meidän tehtäväksemme.On siis hyvinkin etäinen mummu.Onneksi mun mummu on korvannut hyvän äitisuhteen puuttumista.On mun elämäni "äitihahmo" ja ihanne :heart: Mummu on hoitanut mua jo ihan pienenä(menin hälle perhepäivähoitoon 8kk iässä).Vieläkin tuntuu että olen heille(ukille ja mummulle) se pikkutyttö,mutta se on vaan ihanaa kun tiedän että he rakastavat aidosti.Kyllä mun sydän särkyy jos ajattelen menetettyjä vuosia(hankalia aikoja) äidin kanssa,mutta en pysty ajattelemaan sitä liikaa:'(Olen oppinut suojelemaan itseäni siltä.
Mummu on isovanhemmista ehdottomasti minun kannalta ihanin.Tukee minua kasvatuksessa.Jos sanon lapsille jostain niin mummu ei mee sanomaan toisinpäin vaan tukee minun kantaani.Ja aidosti myös rakastaa lapsiani :heart: Kyllä äitinikin varmasti rakastaa,mutta hän on vain erilainen mummu ja näyttää sen erilailla.Hän on sellainen "menomummu".Reissailee paljon ja elää ehkä vähän omaa nuoruuttaankin vielä.
Anoppi sitten taas aiheuttaa tykkäämisen tunteiden lisäksi raivon tunteita:kieh:
Osaa olla niin ihana ja rakastaa lapsenlapsiaan,mutta puuttuu ihan liikaa elämäämme ja tekemisiimme.Kun esikoisemme syntyi suunnitteli ristiäiset heille ja päätti tarjoilun,vauvan juhlavaatteet(kauheet jättisuuret hörhelövaatteet) ja haki jopa vauvan keskenkaiken tissiltä pois!! Appivanhemmat puuttuivat myös menemisiimme ja kavereihimme.Tai yrittivät puuttua.ei tietenkään välitetty mutta mua ärsytti se salailu.Appiukko ei esimerkiksi koko elämänsä aikana saanut tietää että olimme käyneet kaksi kertaa ulkomailla ja musta tuo tuntuu yhä tosi pahalle.Toisaalta hän ois suuttunut kauheesti sellasesta rahan tuhlauksesta mutta musta appivanhemmilla oli kamala käydä kun sai ruokapöydässä pelätä ihan kauheesti millon joku lapsistamme möläyttää jotain ihanasta ulkomaanreissustamme.Samoin kaupunkireissut oli sellasia mistä ei heille passannut puhua.Rahantuhlausta sekin.Ja kun saimme yhden uuden kaveriperheen he kysyivät että eiväthän he vaan oo mitään sellasia jotka tykkäävät nauttia alkoholia.En voi ymmärtää tuota kantaa,vaikkeivat itse juokkaan.Ja mekään ei siis todellakaan juoda usein.Ehkä kerra-kaksi vuodessa kun käydään jossain.Itse en tykkää ottaa mitään saunajuomaakaan mitä monet ottaa.
Mutta muuten appivanhemmat oli ja on ihania.Huolehtivat lapsenlapsistaan,soittelivat kuulumisia,kävivät leikkimässä,auttoivat tarvittaessa rahallisesti,toivat leipomuksia tullessaan ja ottivat avosylin vastaan jos menimme kyläilemään.Mennyt aikamuoto siksi kun lasten pappa on kuollut,mutta anoppi toki yhä tekee nuita samoja asioita.
Ja nykyään olen tehnyt selväksi että minä päätän lastani koskevat juhlavaateasiat(alussa tuli kyllä joka synttäreille ja muihin juhliin asuja,joista en tykännyt kun meillä niin eri maku mutta en kehdannut sitä sanoakkaan,mutta aloin sitten etukäteen ilmottaa että juhlavaatteet on jo hankittu) ja muut juhlavalmistelut ja tissiltä en todellakaan oo enään antanut lasta viedä.
Talvivaateasiaa Oon ihan mielissään kun pienimmäisellä oli nyt ne 2v synttärit niin hän sai lahjaksi lelujen lisäksi rahaa ja uudet talvikinttaat.Itse sitten sillä rahalla sain ostettua vikingin talvikengät ja kunnon talvihaalarin.Nyt ois istten pienimmäiselle kaikki talvivaatteet oottamassa
Isoimmilta puuttuu vielä toppahousut ja kengät.Paitsi 4vuotiaalta vaan kengät.Tuntuu että nyt oon nuissa talvivaatehankinnoissa ajoissa,kun niitä pitää ostaa aina pikkuhiljaa.En todellakaan pysty mennä ostamaan kerralla 4toppavaatekertaa,4kenkäparia ja yleensä myös uusia kinttaita ja hattuja.Eli niitä ostellaan monta kuukautta ennen talvea.
Mahakipu yhä jatkuu joten tässä ei nyt auta kun seurailla tilannetta ja toivoa parasta että se loppuis.Sillon ku mulla oli se kohdunulkoinen raskaus niin ne kivut ylty tosi nopeeta ja ajettiin nopsaan sairaalaan jossa mua seurattiin kipulääkityksen kans useampi päivä jonka jälkeen leikattiin raskaus munanjohtimesta pois.Onneksi munanjohdin säästyi ja tuon jälkeen olemme saaneet neljä lasta :heart: Huonomminkin ois voinut käydä jos ois menettänyt sen munanjohtimen
rakkaudesta äiti kp 28/16
