Ihanan paljon olette kirjoitelleet
tykkään!
lily-rose tottakai huolitaan =)
miab5 Tervetuloa:flower: Minä oon kans ollut kotiäitinä esikoisen syntymän jälkeen.Kolmesti tänä aikana on ollut ystävieni lapsia päivähoidossa(olen perhepäivähoitaja),mutta loppujen lopuksi aika vähän aikaa...Tämän lähes yhdeksän vuoden aikana hoitolapset olivat yhteensä varmaan vaan noin.vajaa puolitoista vuotta hoidossa.Toisia lapsia hoitaessani tulin raskaaksi juuri ennenkuin alottivat meillä hoidossa(oli yllätys raskaus.yritys piti alottaa vasta seuraavien kuukautisten jälkeen) joten hoitosuhde jäi aika lyhyeksi.Ystävien lapsia oli aivan ihana hoitaa kun olivat jo valmiiksi tuttuja ja rakkaita(yksi heistä on oma kummipoikamme:heart
.Mutta tosiaan kotona oon oleskellut ja tekemistä on todellakin riittänyt ilman hoitolapsiakin.Nytkin odottaa pyykit ja keittiön siivous,mutta pakko vaan välillä repiä näitä hetkiä kiireenkin keskellä millon saa nollata ajatukset kotitöistä.En tajua miten osaan olla sitten kun meidänperheen pienimmäinenkin alkaa jo pärjätä aikapaljon ilman mua:O Meillä oli se tilanne vielä joku aika sitten että mies ei halunnut enempää lapsia ja minäkin luulin nelosta oottaessa että lapsiluku tulee ehkä olemaan siinä,mutta silti vaikka tein siitä surutyötä(siitä siis ettei meille enään tulisi vauvoja)niin välillä ajattelin että kyllä mää vielä joskus saan kokea raskaudenkin uudelleen ja perhe kasvaa vielä uudella pikku ihmeellä.Sitten kuopuksen ollessa kuukauden tapahtui miehelleni kamala työtapaturma ja sen jälkeen mun hoitaessa lasten ja koiran lisäksi miestäni tuntu kaikki kummankin mielestä niin raskaalle ettei jaksettu ajatellakkaan enään yhtään lasta.Mun mieli kuitenkin muuttui kun mies leikkausten ja pitkän kuntoutuksen jälkeen alko toipua,mutta miestä sain pehmitellä jonkin aikaa ajatukseen uudesta vauvasta.Silti nyt vähän pelottaa kun nelosen raskas vauva aika on muistissa...raskas se ei ollu muuten ku meillä oli super helppo vauva:heart: ,mutta se henkinen suru ja pelko onnettomuudesta vaivas pitkään ja sitte kun neljän pienen lisäksi piti pitkään hoitaa miestäkin niin jotenki se vauva aika on ihan sumussa ja se surettaa..en muista kaikkia ihania hetkiä mitä muistan muiden vauva ajoista:'( Mutta rankkaa sillon oli.Sen muistan.yhenki kerran ku mies oli vielä sairaalassa ja ajoin kaupan pihaan josta raahasin vauvaa kaukalossa kauppaan ja toisella kädellä pidin 2vuotiaasta kiinni ja 2 vähän isompaa 4v ja 6v kävelivät siinä perässä valmiina kantamaan kauppakasseja..romahin itkemään.Mutta:heart: onneksi kaikki on nyt hyvin Ja toivottavasti vitosen vauva ajasta tulee rauhallisempi.Nyt oon kkyllä koittanut antaa takasin sitä kaikkea rakkautta ja hellyyttä jota on voinut jäädä nelosen vauva ajasta puuttumaan.Rakastin kyllä ja hellin mutta en kerinnyt niin paljon kuin muiden vauva aikoina,ku elämäntilanne oli sillon sellanen.Mutta toivotaan
miab5 että sun mieskin innostuu vauva ajatuksesta!
petronella09 Minusta se äitiyspakkaus on aina niin ihana saada.Ihan intona sitä oon jokakerta oottanut vaikka vauvanvaatteita onkin ollut jo valmiiksi kotona läjäpäin.Ja sitten se pussukka on ihanan muhkea uutena,mutta ajan kanssa se vähän ohenee kun sitä joutuu monesti pesemään.Joten on ihana kun jokainen saa nukkua uudessa muhkeassa pussukassaan päiväunia.
Mulla ois kans loppukuusta raskaustestin teon aika jollei menkat ala ennen sitä.Toivottavasti ei ala
kerttu2013 Tuli ihan kylmät väreet kun luin nuita sun pelon aiheita,nimittäin ne kuulosti ihan mun omilta ajatuksilta.välillä kaikki tuntuu niin selvälle ja välillä iskee ihan paniikki ja alan stressaan just kaikkia koliikki ja miten rahat riittää juttuja.
Yks päivä kirjotin päiväkirjaan kaikki nuo pelon aiheet ja sen jälkeen jotenkin helpotti.Oonhan mää muiltakin stressannu vaikka mitä vaikka jokainen lapsemme on ollut oikein toivottu.Niinkuin nyt tämä viideskin.Iso stressin aihe on ollut joka raskaudessa se että miten edellinen kuopus ottaa vauvantulon ja sen ettei ole enään pienin.Itestä on myös tuntunut haikealle se ettei pienintä kerkeä enään niin paljon sylitellä kuin aijemmin,mutta ihmeesti sitä on kuitenkin aika paljon kerinnyt vauvankin syntymän jälkeen.Kun mää vasta pyörittelin nuita pelon aiheita mielessäni,niin päätin että meille tulee nyt se vauva tai ei ehkä millonkaan.Sitä en varmaan ois kestänyt jos sitä viidettä ei tulisi ollenkaan sen takia että jäisin liian pitkään oottamaan.Kun ikähän voi tulla jossain vaiheessa vastaan.Se oli ehkä sitten se ratkasevin ajatus.Aijemminki oon stressannu ja silti kaikki on mennyt hyvin, niin toivon että menee nytkin.Mietin myös nuita riskejä mitä ikä tuo tullessaan ja senkin takia päätin että nyt ei ootella enään yhtään.Tämän viidennen pitäs nyt sitten olla meidän viimeinen lapsi,mutta eipä sitä tiiä miten mieli voi vielä muuttua....
kuumeilevä äippäx3 Tervetuloa:flower:
Kauheaaaan pitkä kirjotus tuli taas:ashamed: ei oo pakko lukee jo
s ei jaksa mun löpinöitä kuunnella
ps.yritys on nyt alotettu,vaikka ovulaatio pitäs laskujen mukaan olla vasta su tai ti.Mutta varalta pitää jo nyt yrittää
Eihän sitä tiiä jos se tapahtuukin aijemmin.Ja vaikka mulla oli aijemmin sellanen olo että tuun varmana nyt heti eka yrityskierrosta raskaaksi niin nyt on ihan erilainen olo.Koitan kuitenkin olla stressaamatta niin jospa se auttaisi raskaaksi tulossa.
Valmisteletteko muuten mitenkään itteänne raskauteen? Mää oon yrittäny kävellä entistä enemmän että kunto pysys hyvänä ja kun en syö mitään vitamiineja purkista tällä hetkellä niin oon ollut ahkerasti tuolla meidän viinimarjapuskilla syömässä vitamiineja suoraan marjoista
Salaattia ja hedelmiäkin oon koittanut syödä nyt oikein reilusti.Eli kaikkea terveellistä ja tarpeellista.Monivitamiineja oon yleensä alkanut syömään jossain vaiheessa raskautta ja syönyt niitä sitten myös imetysaikana.
Vielä tämmönen hölmö huomautus... määhän oon vakaasti päättänyt meidän vauvalle nimen jos se on tyttö ja olin ihan mielissään ku luin väestörekisterikeskuksen sivuilta kuinka harvinainen se nimi on.Ajattelin ettei ehkä koskaan törmätä ainakaan meidän kyllillä saman nimiseen tyttöön,niin eiköhän meidän kerholla yksi äiti huudellut tytärtään juuri sillä nimellä!! No päätin että se nimi tulee silti miedänkin tytöllemme(jos siis vauvamme on tyttö) vaikka samalla kylällä toinenkin samanniminen tyttö on.Onneksi on senverran ikäeroa etteivät ainakaan samalle luokalle mene.Mutta siinä meni sekin harvinainen nimi:saint:Joku muukin äiti oli varmaan ajatellut että ihana,ja harvinainen nimi
