Suuret ikäluokat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä:
Alkuperäinen kirjoittaja oi:
Ketjua lukiessa kyllä tulee mieleeni että suuri ikäluokka on kyllä epäonnistunut täysin kasvattaessaan jälkipolviaan - niin kiittämättömiltä osa jälkipolvesta kuulostaa!!

ei minusta ole näin. paljon empaattisempia ihmisiä kuin vanhempansa. ei moni nykyäiti tai isä katsoisi omien lastensa kitumista pätkätöissä ja asuntolainaisena. nuoret syövät masennuslääkkeitä ja tekevät itsemurhia.

ainakin itse olisin antanut ja avustanut jos olisi ollut varaa. jos siis lapset kunnollisia ja ahkeria.

Eipä mun vanhemmat ole voineet yhtään mitään mun pätkätöille (joiden vuoksi en uskalla ottaa edes asuntolainaa) ja masennukselle, vaikka olisivat halunneetkin. Mikään rahallinen apukaan vanhemmilta ei poistaisi sitä harmia, ettei selviä omilla jaloillaan. :(

Ja helppohan sitä on aina sanoa, miten hyvä ihminen olis ollut jos olis ollut varaa. Olisikohan näin sitten ollut kuitenkaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä en historiaa opiskelleena oikein keksi, missä ajassa ihmiset olisivat paljoa paremmin toimineet yhteistyössä kuin nytkään. Tämmöistä kahinointia ja oman edun / oman perhekunnan edun tavoittelua tämä on aina tainnut olla. Tietty köyhempinä aikoina siitä omasta oli pakko pitää tiukasti kiinni ihan hengissäselviytymisen takia.

Mäkin olen miettinyt, et ehkä se paljon puhuttu yhteisöllisyys onkin enemmän myytti. Tuskin muuten olis menty pääsiäisen aikaan puhkomaan naapuri navetan lehmien utareita muka trulleina, tai muuten kilvoiteltu elannosta. Ehkä yhteisöllisyys olikin sitä, että taloudessa asui monta sukupolvea eikä niinkään naapuriapua.

Mitä olen vanhemmilta ihmisiltä kuullut, niin ei tuo ns. yhteisöllisyys kauhean herkkua käytännössä ollut ennenkään. Olosuhteiden pakon muodostama ratkaisu. Kyräiltiin sitten saman katon alla kun ei vaihtoehtoa ollut, esim. nuorta taloon tullutta miniää saatettiin kiusata ihan armottomasti. Ne, joilla on nykyään suvun yhteisiä kesäpaikkoja, voi ehkä kuvitella, mimmoista olis jos jostain syystä joutuis sillä porukalla jäädä pysyvästi sinne asumaan ja jotenkin vaan pärjäämään keskenään.

Ei varmaan kauhean moni tältäkään palstalta tahdo toteuttaa tätä puheissa ah niin ihanaa yhteisöllistä elämäntapaa, jos se tarkoittaa käytännössä samaa kuin entisaikoina: anopin kanssa saman katon alle muuttamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä:
Alkuperäinen kirjoittaja oi:
Ketjua lukiessa kyllä tulee mieleeni että suuri ikäluokka on kyllä epäonnistunut täysin kasvattaessaan jälkipolviaan - niin kiittämättömiltä osa jälkipolvesta kuulostaa!!

ei minusta ole näin. paljon empaattisempia ihmisiä kuin vanhempansa. ei moni nykyäiti tai isä katsoisi omien lastensa kitumista pätkätöissä ja asuntolainaisena. nuoret syövät masennuslääkkeitä ja tekevät itsemurhia.

ainakin itse olisin antanut ja avustanut jos olisi ollut varaa. jos siis lapset kunnollisia ja ahkeria.

Eipä mun vanhemmat ole voineet yhtään mitään mun pätkätöille (joiden vuoksi en uskalla ottaa edes asuntolainaa) ja masennukselle, vaikka olisivat halunneetkin. Mikään rahallinen apukaan vanhemmilta ei poistaisi sitä harmia, ettei selviä omilla jaloillaan. :(

Ja helppohan sitä on aina sanoa, miten hyvä ihminen olis ollut jos olis ollut varaa. Olisikohan näin sitten ollut kuitenkaan...

kyllä meidän sukupolvi on ihan eriliainen kuin vanhempansa. eipä ennen maksettu lapsille harrastuksia tai mitään, mieluummin maksettiin 2 vuodessa oma talo pois ja ostettiin itselle kesämökki.
 
Koko elämäni olen aiheuttanut ongelmia tässä yhteiskunnassa yli sadantuhannen kohtalotoverini kanssa. Ekaluokalle kansakouluun pääsin vasta klo kaks iltapäivällä alkaville tunneille. Me ei mahduttu kaikki yhtäaikaa koulutaloon- ja lehdet kirjoitti. Opp ikoulut eivät riittäneet, abiturienttivuonna lehdet huusivat suurin kirjaimin, että hullua kouluttaa tuollainen määrä t
työttömiä.
 

Yhteistyössä