Olipa osin kamalaa luettavaa... Voi kun jotkut yrittävät kirjoittaa viisaasti, mutta ovat tyhmiä kuin vasemman jalan saappaat! Näkee, että he eivät ymmärrä laisinkaan muuta näkökulmaa kuin omansa...
Nyt, kun toinen synnytykseni lähenee, olen yhä enemmän tietoinen ulkopuolisten kautta siitä, miten vajaavainen ja huono olen, kun joudun leikkaukseen. Niin ne naapurin nuoret rouvat käyvät vain synnärillä ja kertoilevat, miten helppoa synnytys oli. Tänään viimeksi siskoni soitti ja kysyi, ett sainko esikoiseni heti rinnalle. Sanoin, että en, koska lapsi oli hiukan sininen (pitkällinen synnytys, napanuora kaulan ympärillä, viimein leikkaus) ja hänet laitettiin pikaisen pesun jälkeen hetkeksi lämpökaappiin. Siskoni siihen, että hän on lukenut ihan faktaa, että sellaiset lapset, jotka eivät saa heti vanhemmiltaan ja erityisesti alatiesynnytyksen kautta bakteerikantaa, potevat useammin kovia allergioita kuin ne jotka ovat syntyneet alateitse. Ja sitä hän toitotti, kunnes minulta pääsi itku. Minkä minä voin sille, että en saanut lastani heti rinnalle, en synnyttänyt alateitse jne! Voi vitura! Juu, onhan lapseni kovin allerginen, mutta minkä minä sillekään voin. Ihmiset ovat niin ajattelemattomia, tyhmiä, sanoisin. Aika julmaa mennä moralisoimaan ihmistä synnytystavan vuoksi ja vieläpä ylistämään omaa hyvyyttään. Tosiasia on, että leikkaus olin pelastus ainakin esikoiselleni ja mikä suuri helpotus minullekin. JA kuten yksi lääkäri on sanonut: alapäästäni ei mahtuisi hänen nyrkkikään tulemaan, niin ei sieltä lapsen pääkään tule!
Itse tiedän kaikki mahdolliset riskit. Olen vain nyt siinä tilanteessa, että synnytettävä on ja synnytän sillä tavalla, minkä koen turvallisemmaksi sekä minulle että vaaville. Pelkään hitosti sektiota, mutta viimeksi se oli minulle taivaan lahja! Sanon toiveitani siten, kun koen parhaaksi. Mutta kyllä olisin saanut sanoa jo ekassa raskaudessa toiveeni pontevammin. En olisi ikinä uskonut, miten pitkään alateitse yritetään, kun on kaikenlaisia riskejä (lantiomitta hiukan ahdas, lapsi arvioitu reilusti yli nelikiloiseksi, sydänäänet heikkeni suppareiden aikana- epäily napanuoran olemisesta pään ympärillä). Käsittämätöntä, miten kauan jouduin yrittämään, vaikka se oli toivotonta!!! Lapsi ei laskeutunut ja hänellä oli päässä kolme porrasta painaumista. Ole sinä vahvempi kuin minä, ja sano mielipiteesi reilusti. Niin minäkin tällä kertaa. En ole enää mikään koekaniini!!! Onneksi minulle on sanottu heti, että sektio on hyvin todennäköinen ja saan sen halutessani, koska viime kädessä siihen saatetaan joka tapauksessa joutua päättymään. Minä en halua käydä kahta synnytystä läpi uudelleen...
Tsemppiä! Älä anna noiden tyhmien puheiden haavottaa (tiedän, että sitä ne tekevät)... Joka minulle sanoo, että nainen on luotu synnyttämään alateitse, on mielestäni tosi ääliö. Nääs kun minua ei ainakaan ole luotu niin täydelliseksi, vaikka kuinka haluaisin... Eli tuollaiset ihmiset eivät tiedä, mistä puhuvat, vaikka kuvittelevat olevansa niin järkeviä....