suunniteltu sektio

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ilona
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
6-10% synnyttäjistä kärsii pahoista synnytyspelosta. Heillä on oikeus niin halutessaan sektioon. Itse aion sitä pyytää. En sano, että täällä joku porukka on vauhkompaa kuin toinen. Miksi pitää ylipäätään jakaa odottavat kahteen ryhmään? Jokainen tyylillään. Varmasti kaikki sektiota toivovatt ovat kaikki siihen liittyvät vaarat selvittäneet, yhtä lailla kuin alatiesynnytykseen liittyvät.

Eli tänne ei kannata lähteä ryöpsyttämään hyviä/huonoja puolia suuntaan tai toiseen kovin kiivaasti, koska useimmat ovat päätöksensä jo tehneet. Nyt vain haeataan kokemuksia samoin toimineilta.

Tässä ketjussa ei ollut kyse siitä, kumpi tapa on oikea tai vaarallisempi. Haettiin vain mielipiteitä ja kommentteja sektion tehneiltä ja ehkä sitä aikovilta.

Tänne ei kenenkään tarvitse omia päätöksiään puolustella tai perustella.
 
Kiihkoilua on se, ettei hyväksy toisten mielipidettä. Tässä ketjussa kirjoitetaan sektiosta, piste. Miksi alatieuskovaiset tulevat tänne uskonkiivailemaan?

Minä hyväksyn alatiesynnyttäjät, ei tulisi mieleenkään mennä julistamaan heille. Miksi sitten se ei toimi toisin päin?

Miksi alatiesynnyttäjät kokevat, että kun joku haluaa sektion, niin heidän tehtävänsä on tunkea väliin?

Kirjoittakoon alatiet alatieketjussa, tämä on sektiolaisten ketju.
 
Luulisi, että alkuperäistä, joka ei tiedä asiasta ja tästä syystä kyselee, kiinnostaa myös nuo negatiiviset puolet asiasta...

Mutta älkää hyvät ihmiset ottako kaikkea niin vakavasti.. keskustelua keskustelua..
 
Vahvuuteen sairastuneelta? Ylimielisenä vaahtoan rahan kulumisesta?
Tuomitsen muiden pelkoja?
Alkuperäinenhän itse mainitsi maksavansa 1000€ kk veroja joten haluaa niille vastinetta, vastasin vaan mitä kysyttiin.

Mikä SINUN ongelmasi on? Miksi SINÄ kirjoitat tähän ketjuun? SINÄHÄN tässä nyt vaahtoat, ylireagoit ja olet sairaalloisen herkkänä!!

""""Sivistysyhteiskunnassa on oltava tilaa myös luusereille ja pelkääjille. Miksi sanot ettei näin PITÄISI olla?
Vahvuuteen sairastuneen tunnistaa siitä, kun hänen mukaan PITÄISI tuntea sitä ja PITÄISI sitä ja tätä. """"

Missä olen kirjoittanut noin? Taitaa olla sinun sisälukutaitosi joka on nyt kateissa...

Minä esitän eriävän mielipiteen ja sekö ei ole keskustelua???

HÄH? hanki sinä itsellesi elämä.
 
Niin, mitä sinä tiedät minun kotikasvatuksestani?

Mikä sinä olet ""julkisesti"" mollaamaan minun kasvatustani eli tätä kautta vanhempiani?

Mikä sulla on hätänä...?
 
Kyllä minua ihan oikeasti enemmän harmittaa se, etten voi lapsia enää todennäköisesti saada, kuin se arpi..

Alapäässä ne arvetkaan ei kaikelle kansalle näy.

Näettekö te ollenkaan ""suuttujat"" kuinka ihmiset TAHALLAAN ärsyttävät teitä, nauttivat teidän kiukkuisista kommenteistanne ja nauravat partaansa kotona??

Älkää herranjestas ottako kaikkea niin vakavasti ja henkilökohtaisesti.. ihmisethän vaan sosiaalisina eläiminä tulevat tänne keskustelemaan, eikö vaan?
 
Haluan synnyttää alakautta seuraavan tulokkaan..mutta nyt näyttää siltä että jos ei käännösyritys onnistu niin sektio tulossa lekurin käskystä. Sektiossa pelottaa hidas toipuminen, leikkaushaavan arpikasvu-taipumus siihen ei useinkaan tiedossa etukäteen, leikkaushaavan tulehtuminen, haavan repeytyminen, runsaan verenhukan riski (hemppa alhaalla jo valmiiksi), kohonnut veritulppariski, se että vauvan hoito-yösyötöt vaipanvaihdot ym. olisi täysin miehen vastuulla, en saisi rasittaa nousemalla ylös haavaa, esikoisen hoito, vaatteiden pukeminen ja kaikki normaalia askareet iso kysymysmerkki, esikoisen synnytys oli kaoottista, kipeää (epiduraali meni pieleen), välilihan tikkaukset pettivät kotona ja kipu oli sietämätön ym. Mutta jos nyt en kakkosta saa synnyttää alateitse olen pettynyt, uskon että eka on raivannut tien auki ja odotan suorastaan innolla itse synnytystä. En olisi uskonut että mieli näin muuttuu parissa vuodessa. Nyt kuitenkin lapsen terveys tärkeintä ja mielummin minä kuitenkin kipeänä kuin lapsi synnytyksen jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Noista faktoistahan tuli nyt ihan selväksi se tosiasia, että myös suunniteltu sektio on vaarallisempi vaihtoehto sekä äidille että lapselle kuin alatiesynnytys. Eli äiti joka on perehtynyt näihin asioihin myöntää varmaan ajattelevansa omaa mukavuudenhalua enemmin kuin lapsen tulevaisuutta? Uskomattoman narsistista touhua, halutaan lapsi, mutta kivuttomasti ja mahdollisemman helposti, kiitos! Hoh hoijaa..

"Perätilassa eli jalat tai takamus edellä syntyvät lapset pitäisi synnyttää
keisarileikkauksella, kirjoittaa Lancet-lehti. Perätilassa syntyneillä lapsilla on kolminkertainen riski kuolla tai vammautua synnytyksessä, jos heidät synnytetään alateitse. Nykyisin alatiesynnytys valitaankin vain
tarkoin harkituissa tapauksissa. Kaikkia perätilasynnytyksiä ei ole haluttu
automaattisesti hoitaa keisarileikkauksella, koska se lisäisi äidin sairastuvuutta. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa kuitenkin
suositellaan keisarileikkausta perätilassa olevien sikiöiden synnytyskäytännöksi. Tutkimus keskeytettiin, koska keisarileikkauksella
maailmaan tulleet perätilavauvat syntyivät parempikuntoisina kuin alateitse synnytetyt. Arviolta 3 - 4 prosenttia täysi-ikäisistä vauvoista syntyy perätilassa.

Tutkimuksessa oli mukana yli kaksituhatta perätilasynnytystä 26 maasta, ja mukana oli myös suomalaislapsia. Lapsista puolet atunnaistettiin syntymään alateitse ja puolet keisarileikkauksella. Kun keisarileikkauksen valinneista äideistä lähes kaikki synnyttivät lapsensa leikkauksella, alatiesynnytykseen
päätyneistä yli 40 prosenttia päätyi lopussa hätäleikkaukseen. Alateitse syntyneistä viisi prosenttia kuoli joko synnytyksessä tai pian syntymän jälkeen tai lapsella oli vakava kallo- ja aivovamma. Leikkauksella syntyneistä kuoli tai vammautui vain puolitoista prosenttia. Lääkärin pitkä kokemus perätilasynnytyksistä tai äidin kieltäytyminen epiduraalipuudutuksesta ei vähentänyt alatiesynnytyksen riskiä. Suunniteltu
keisarileikkaus ei lisännyt myöskään äidin komplikaatioiden todennäköisyyttä, kun kyse oli perätilasynnytyksestä."

Tämä juttu löytyy seuraavalta sivulta:

http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=2466407

Tiedon saaminen synnytykseen liittyvistä asioista (siis "normaaliin" alatiesynnytykseen liittyvät riskit) Suomessa on TODELLA vaikeaa, rehellistä tietoa et saa ainakaan neuvolasta etkä sairaalasta lääkäreiltä. Ehkäpä, jos menet yksityiselle, silloin tilanne voi olla toinen.
 
Mitä kustannuksiin tulee, niin sillä perusteella että sektiota ei toivomuksesta (siis pelosta saa) esim. itsemurhaa yrittäneitä ei leikattaisi kuin yksityisellä puolella kun on itseaiheutettu turha leikkaus? Soopaa.

Eiköhän tässä maassa ole tuhansia "itseaiheutettuja" leikkauksia jotka tulevat paljon kalliimmiksi kun sektio, esim. vuosien nakkikioski- ja olutkinkereistä johtuvan sepelvaltimotaudin leikkaus.

 
Minulle tehtiin suunniteltu sektio v. 2007 synnytyspelon takia. Esikoisen synnytys oli pitkä ja kipulääkitys epäonnistui. Sairastuin synnytyksen jälkeen vakavaan masennukseen ja kun tulin sattumalta raskaaksi heti pian niin en voinut ajatellakkaan alatiesynnytystä ilman hysteeristä kohtausta. Neuvolasta ohjattiin Jorvin synnytyspelkopolille jossa piti käydä muutaman kerran. En saanut mitään apua sieltä. Siellä vähäteltiin koko pelkoa ja suhtauduttiin siihen kuin se olisi joku hassu päähänpisto. Yrittivät käännyttää mutta pidin pääni ja sain sektion. Kaikki meni oikein hyvin ja olin jalkeilla jo samana päivänä. Sairaalasta kotiuduin kaikkien ihmeeksi 2 päivän päästä ja mitään ihmeellisiä kipuja ei ollut ollenkaan.

Jos synnytystä pelkää tarpeeksi ja osaa perustella pelkonsa kunnolla niin Suomessa kyllä saa sektion. Ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen. Jotkut voi kiistellä siitä mitä se yhteiskunnalle maksaa mutta mielestäni kyseessä on hoitoa vaativa asia. Suomessa istuu vielä tiukasti sektiovastaisuus vaarallisempana toimeenpiteenä mutta itse olen sitä mieltä että lapselle sektio on turvallisempi vaihtoehto ja äidille itselleen taas vaarallisempi. Tätä mieltä minä olen ja olen jonkin verran lukenutkin asiasta. Onhan sektio aina leikkaus ja siinä mielessä siihen ei tule ryhtyä heppoisin perustein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ilona:
Kiitos kaikille mielipiteistänne ja kokemuksistanne! Erityisen kiitollinen olen kaikista rohkaisevista kommenteistanne. Olen jo ottanut aikaisemmin asioista selvää ja kuulin mm. että alueemme sairaalassa syntyy (alateitse hapenpuutteen vuoksi) prosentuaalisesti enemmän kehitysvammaisia kuin maamme muissa sairaaloissa... mistä sitten johtuukin: arvioidaanko täällä vauvat ylipäänsä aina pienemmiksi kuin mitä todellisuudessa onkaan... Lapsen vammautumisen lisäksi pelkään kipua, kätilöiden nöyryyttämistä, sekä paikkojen repeytymistä peruuttamattomasti. Olen vieraillut eri keskustelupalstoilla ja lukenut mm. tapauksista, joissa alatiesynnytyksen yhteydessä ""jotain ylimääräistä"" jää roikkumaan alapäästä (eikä vikaa suostuta korjaamaan) sekä virtsanpidätysongelmista ja tunnottomuusongelmista (jopa vuosia synnytyksen jälkeen). Haluan kyllä tämän lapsen, mutta en hitsi vieköön sen kustannuksella mistä edellä mainitsinkin. Tunnen itseni ja tiedän että tuon tyyppiset ongelmat vaikuttavaisivat itsetuntooni niin paljon, että parisuhteeni varmasti kariutuisi siihen. Ilman muuta haluan alatiesynnytyksen, jos vain joku lääkäri takaa minulle kunnollisen kivunlievityksen, lapseni turvallisuuden synnytyksen aikana sekä sen että alapääni ei ""vammaudu"" kuin muutamaksi viikoksi. :(


Tässä lainaamassani tekstissä on maailman heppoisimmat syyt sektioon. PISTE.

 
Aha, eli loppuelämän (tai vähintään useita vuosia) jatkuvat virtsanpidätysongelmat (kuten myös ulosteen, huom.) ja tunnottomuus, tai siis niiden pelko ovat turhia? Myös nöyryytetyksi joutuminen on varmasti ihan hubaa (ja tästä kätilöiden ihastuttavasta tavasta todellakin kuulee usein!). Pisteenä i:n päälle pelko vauvan vammautumisesta synnytyksessä. Joo, kuulostaa toooodella heppoisilta syiltä... Vaikka nuo pelot eivät olisikaan ehkä niitä kaikkein varteenotettavimpia ja tilastollinen todennäköisyys noihin olisi pieni (mitä se ei edes kaikkien kohdalla ole), se ei poista sitä tosiasiaa, että joku IHAN OIKEASTI pelkää noita asioita, jopa kuollakseen. Mutta eihän täydellisten mammojen tarvitse välittää meidän epäonnistuneiden tapausten tunteista ja siitä, miten ne vaikuttavat mahdolliseen synnytykseen...
 
Näin on juu, ja heti kun kotiudute sieltä sairaalasta niin eikun mielenterveystoimiston oven taakse vaan varuiks nappijonoon, maailmassa kun voi tapahtua vaikka mitä kauheuksia. Ihan sekä itsellenne että vauvalle tai mummolle tai...


voi kiesus näitä ihmisiä, oikeesti!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsi:
Aha, eli loppuelämän (tai vähintään useita vuosia) jatkuvat virtsanpidätysongelmat (kuten myös ulosteen, huom.) ja tunnottomuus, tai siis niiden pelko ovat turhia? Myös nöyryytetyksi joutuminen on varmasti ihan hubaa (ja tästä kätilöiden ihastuttavasta tavasta todellakin kuulee usein!). Pisteenä i:n päälle pelko vauvan vammautumisesta synnytyksessä. Joo, kuulostaa toooodella heppoisilta syiltä... Vaikka nuo pelot eivät olisikaan ehkä niitä kaikkein varteenotettavimpia ja tilastollinen todennäköisyys noihin olisi pieni (mitä se ei edes kaikkien kohdalla ole), se ei poista sitä tosiasiaa, että joku IHAN OIKEASTI pelkää noita asioita, jopa kuollakseen. Mutta eihän täydellisten mammojen tarvitse välittää meidän epäonnistuneiden tapausten tunteista ja siitä, miten ne vaikuttavat mahdolliseen synnytykseen...

Psykiatri voi todeta kussakin tapauksessa kuinka oikeata tuollainen pelko on. Ehkä taustalla on jotain muitakin ongelmia suhteessa omaan kroppaan, senkin takia olisi ihan hyvä käydä juttelemassa jollekin ammatti-ihmisille. Ja sinnehan sitä joutuukin jos haluaa sektion.

Ensisynnyttäjien pelot on usein tulleet juuri näistä nettikirjoituksista tai tv-sarjoista joissa synnytys näyttäytyy erittäin nöyryyttävänä ja makaaberina näytelmänä. Jos ei ole synnyttänyt, ei voi mitenkään tietää millaista synnyttäminen on. Monille naisille se on ollut positiivinen kokemus ja kipu hyvinkin hallittavissa. Suurimmalla osalla ei ole ongelmia synnytyksessä. Sitten on olemassa, kuten kaikissa asioissa usein, pieni vähemmistö joilla kaikki ei ole mennyt hyvin. Jos tähän marginaaliryhmään vedotaan kun halutaan sektio niin se on kyllä ihan älytöntä. Sillä suuremmalla todennäköisyydellä juuri sinulle ei käy pahasti synnytyksessä, tai lapselle, kuin että niin kävisi. Kyllä elämässä valitettavasti pitää tukeutua todennäköisyyksiin jotta reaaliteetit pysyisivät kasassa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Monnia:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsi:
Aha, eli loppuelämän (tai vähintään useita vuosia) jatkuvat virtsanpidätysongelmat (kuten myös ulosteen, huom.) ja tunnottomuus, tai siis niiden pelko ovat turhia? Myös nöyryytetyksi joutuminen on varmasti ihan hubaa (ja tästä kätilöiden ihastuttavasta tavasta todellakin kuulee usein!). Pisteenä i:n päälle pelko vauvan vammautumisesta synnytyksessä. Joo, kuulostaa toooodella heppoisilta syiltä... Vaikka nuo pelot eivät olisikaan ehkä niitä kaikkein varteenotettavimpia ja tilastollinen todennäköisyys noihin olisi pieni (mitä se ei edes kaikkien kohdalla ole), se ei poista sitä tosiasiaa, että joku IHAN OIKEASTI pelkää noita asioita, jopa kuollakseen. Mutta eihän täydellisten mammojen tarvitse välittää meidän epäonnistuneiden tapausten tunteista ja siitä, miten ne vaikuttavat mahdolliseen synnytykseen...

Psykiatri voi todeta kussakin tapauksessa kuinka oikeata tuollainen pelko on. Ehkä taustalla on jotain muitakin ongelmia suhteessa omaan kroppaan, senkin takia olisi ihan hyvä käydä juttelemassa jollekin ammatti-ihmisille. Ja sinnehan sitä joutuukin jos haluaa sektion.

Ensisynnyttäjien pelot on usein tulleet juuri näistä nettikirjoituksista tai tv-sarjoista joissa synnytys näyttäytyy erittäin nöyryyttävänä ja makaaberina näytelmänä. Jos ei ole synnyttänyt, ei voi mitenkään tietää millaista synnyttäminen on. Monille naisille se on ollut positiivinen kokemus ja kipu hyvinkin hallittavissa. Suurimmalla osalla ei ole ongelmia synnytyksessä. Sitten on olemassa, kuten kaikissa asioissa usein, pieni vähemmistö joilla kaikki ei ole mennyt hyvin. Jos tähän marginaaliryhmään vedotaan kun halutaan sektio niin se on kyllä ihan älytöntä. Sillä suuremmalla todennäköisyydellä juuri sinulle ei käy pahasti synnytyksessä, tai lapselle, kuin että niin kävisi. Kyllä elämässä valitettavasti pitää tukeutua todennäköisyyksiin jotta reaaliteetit pysyisivät kasassa.

Mutta jokainen kaiketi saa hallita riskejään niin kuin itsestä parhaalta tuntuu? Jos on vakaasti sitä mieltä, että alatiesynnytyksestä on todennäköisesti enemmän "haittaa", ja todella sitä pelkää, niin silloin kai saa sen keisarinleikkauksen pyytää. Entä jos psykiatri toteaakin, että ne pelot ovat todellisia? Kai sitä juttelemassa voi käydä vaikka minkä ammattilaisen luona, mutta se ei kaikilta niitä pelkoja poista. Mietipä äitejä, jotka sanovat että pelkäävät kuollakseen joutumista keisarinleikkaukseen - olisiko reilua, että heidät siihen pakotettaisiin? Sitä paitsi kaikkea uutta, vierasta (ja varsinkin sellaista, josta ympärillä pelotellaan ihan hulluna) on ihan luonnollista pelätä.

On äitejä, joille synnytys on ollut positiivinen kokemus. On myös paljon niitä, joilla se on mennyt ihan ok, mutta siitä on silti jäänyt jonkinlaisia traumoja (komplikaatioista puhumattakaan) ja se on tuntunut kamalalta. Sitten on vielä se joukko, jolla kaikki on mennyt pieleen, vaikka heitä toki onkin pieni vähemmistö. Minä en missään nimessä halua kuulua tuohon vähemmistöön, enkä edes tuohon joukkoon, jolla synnytys menee suht ok.

Justiinsa juu:n lapsellista ja alentuvaa viestiä en viitsi edes kommentoida, muuta kuin että säälin lapsia, jotka syntyvät noin täysin empatiakyvyttömille "äideille".
 
Heh, toi "kärsijän" viimeinen kommentti se olikin siitä asiallisimmasta päästä...

Itse asiaan sanon sen verran ,että lääkäri sen päätöksen toimenpiteestä ja sen tarpeesta onneksi tekee eikä potilas. Uskon että Suomessa pyritään välttämään turhia sektioita, turha iso leikkaus kun ei ole kenenkään hyväksi.
 
Kärsijälle: Kyllä se on niin kuten edellinen sanoi että lääkäri tekee päätöksen leikkauksesta. Siihen voi tietenkin itse pyrkiä vaikuttamaan. Mutta pitäkää mielessä että myös keisarinleikkaus voi mennä pieleen. Kuten ollaan luettu viime aikoina lehdistä. Mikään ei kertakaikkiaan 100% takaa että kaikki menee hyvin.

Sen tiedän myös että pelkopoleilla suhtaudutaan aika varauksella äiteihin jotka pelkäävät synnytystä vaikka eivät ole sitä kokeneetkaan, ts. pelkäävät jotain mistä eivät tiedä mitään. Mutta kyllä tässä tapauksessakin sektion saa, se tosin vaatii aika paljon jankkaamista eri lääkärien luona.

Nimimerkkiisi: en todellakaan ole sitä koulukuntaa jonka mielestä synnyttäminen primitiiviseen tapaan jalostaisi jotenkin NAISEKSI tai ÄIDIKSI. Luulen että jos miehet synnyttäisivät niin olisi aikoja sitten keksitty tehokas kipulääke tai synnytettäisiin vain sektiolla. Minulle jopa sanottiin pelkopolilla (suomen kuulu synnytyspelon asiantuntija) että tämä toinen lapseni ansaitsee samat lähtökohdat elämään kuin alateitse syntynyt esikoinen! Aivan kuin sektiosta tulisi jotenkin vajaavaisia ihmisiä.
 
Aivan, lääkäri tekee päätöksen sektiosta. Siihen ei sitten kellään täällä ole mitään nokan koputtamista, eikös? Asia on puoleltani loppuun käsitelty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kärsi:
Aivan, lääkäri tekee päätöksen sektiosta. Siihen ei sitten kellään täällä ole mitään nokan koputtamista, eikös? Asia on puoleltani loppuun käsitelty.






Ja reppana vielä luulet että meitä muita kiinnostaa SINUN mielipiteesi tähän asiaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tirsk:
Alkuperäinen kirjoittaja kärsi:
Aivan, lääkäri tekee päätöksen sektiosta. Siihen ei sitten kellään täällä ole mitään nokan koputtamista, eikös? Asia on puoleltani loppuun käsitelty.






Ja reppana vielä luulet että meitä muita kiinnostaa SINUN mielipiteesi tähän asiaan...

Ainakin kiinnostaa kommentoida, näköjään :)

Aika jännä nähdä, miten äidit on toistensa kimpussa asiassa, jonka pitäisi olla yksityinen ts. vain synnyttäjän ja hänen lääkärinsä välinen. Eipä enää ihmetytä, miten hanakasti ne on tuolla vela-palstalla nokkimassa eri tavoin ajattelevia.
 

Yhteistyössä