Suunniteltu raskaus 16 vuotiaana

Niinhän ne teiniäitit väittää että ikä on vain numeroita yms yms... Ja mulla on elämänkokemusta jne... En usko senttiäkään tommosta skebeliä. Itse sain pikkuista vaille 19v tyttäreni. Olipas kiva jäädä lukiosta pois hankalan raskauden ja oman typeryyden takia. Rahaa ei ollut juuri ollenkaan. Sossu maksoi takuuvuokran ja siellä joutui asioimaan muutenkin. Nyt olen ammattikoulussa opiskelemassa merkonomiksi. Toisinaan miettii jos en olisi lasta tehnyt niin olisin tähän ikään mennessä saanut paperit ulos amkista tai ainakin hyvällä mallilla yliopistossa. Arvaa ottaako päähän olla amiksessa teinien keskellä aikuisena ihmisenä? Ja olen päättänyt etten ikinä asioi enää sossun kanssa. Se oli elämäni nöyryyttävimpiä kokemuksia

Kylläpä sinua ottaa helposti päähän
Minua ei pänninyt pätkääkään opiskella (toista korkeakoulututkintoani) kakaroiden kanssa yliopistossa vaikka itsellä ikää reippasti yli 30. Oman lapseni sain vasta 35-kalkkiksena koska en ollut aikaisemmin valmis. Osa meistä tuntee itsensä valmiiksi lisääntymispuuhiin jo paljon nuorempana. Minusta oli kivaa hommata ammatti, kerätä vähän pääomaa ja matkustella eksootisissa paikoissa. Niin kauan kuin emme vahingoita tai loukaa itseämme tai toisiamme niin kukin eläköön tahtomallaan tavalla.

 

mielestäni kaikkein rankinta nuorille äideille on se, että he joutuu kahta kovemmin todistella kaikille että on hyvä äiti. kaikki saisi mun mielestä näyttää omat heikkoutensa ja vahvuutensa ilman muden kommentteja. toki aina on ihania anoppeja jotka tahtoo kertoa oman mielipiteensä ehkä vähän kärkkäämmin.. Monet nuoret äidit sanoo, että kun toisen lapsen on saanut vanhempana, niin vasta sitten on voinut ottaa rennosti. kaikki vain katsoo pitkään ja sanoo että on liian nuori. toki on niitäkin jotka ei osaa kantaa vastuutaan, mutta on myös niitä jotka todella tietää jo nuorena mitä haluaa. itse olen sairastanut vakavan masennuksen, ollut osastolla ja lopulta potkittu pois kotoa. olen nyt 18 ja olen aina tiennyt haluavani lapsia. en niitä toki vielä ole ajatellut itselleni, koska oon jo kuudennella tiennyt, että mulla ei tuu helppoa olemaan lukiossa.

antakaa kaikkien äitien olla äiti. sosiaaliviranomaiset hoitaa sitten ne jotka siihen ei pysty. itse aina ihastuneena katson kun muilla on nuorena saatu lapset. kun ne nuorena on saanut, jaksaa paremmin ja myöhemmin on aikaa sitten opiskella ja olla työssä.

ja onnea muuten kovasti

 

Oksettavaa kun lapset alkaa tekemään lapsia.

 

Paljon onnea vauvamasussa! :flower:
Itse olen sitä mieltä että ikä ei ratkaise vaan itse ihminen. Tyhmää lokerointia että kaikki 16v ovat lapsellisia ja haluavat juhlia ym. Kyllä kyseessä on se ihminen itse.
Eräs ystäväni sai vauvan 17v ja häntä vastuullisempaa äitiä en todellakaan tunne. Hän on tosi kypsä ja "aikuinen" ja vaikka meillä on ikäeroa 18v tulemme erittäin hyvin toimeen eikä ikäeromme haittaa ystävyyttämme millään lailla.

 

Kauhean mielenkiintoinen aihe jotenkin. Tuntui että piti itsekin ihan miettiä aihetta ja "kasvattaa" itseäni miettimään asioita tästäkin näkökulmasta..

Itse kyllä haluan toivottaa mitä ihaninta odotusaikaa ap:lle! Tässâ yhteiskunnassa moralisointi ja kritisointi on aina helppoa tehdä kun katsotaan asioita pelkästään omasta näkökulmasta. Moni ei varmasti ole valmis äidiksi 16-vuotiaana mutta se ei tarkoita ettekö sinä ap tai moni muu olisi.. Olen nähnyt läheltä ja kaukaa kaltoin kohdeltuja lapsia eikä ikä ole koskaan pelannut mitään keskeistä roolia tässä. Uskon että moni meistä kypsyy aikaisemmin, jotkut myöhemmin. Tärkeintä olisi luottaa niihin omiin vaistoihin ja voimavaroihin.

Hienoa että olet ottanut niinkin vastuuntuntoisen asenteen että lopetit tupakanpolton. Näitä odottavia äitejä tupakka kädessä näkee ihan kolmikymppisissäkin.

Älä mieti liikaa mitä toiset ovat mieltä. Valitettavasti tässä maailmassa joudut vielä monen monituista kertaa todistelemaan omaa kantaasi ja aina löytyy ihmisiä jotka eivä yksinkertaisesti osaa asettua muiden asemaan.

Nauti raskaudestasi, se on lahja ja siunaus. Ja pidä hyvä huoli itsestäsi ja palleroisestasi!

 

Ja vielä piti mainita että on jotenkin surullista huomata miten me naiset emme voi tukea toisiamme näissä asioissa. Jos tänne oikeasti joku ap:ta vanhempi ja omien sanojensa mukaan kokeneempi kirjoittaa niin eikö juuri sinulla pitäisi olla sitä elämänviisautta ja kokemusta ymmärtää ja tukea. Ap kuitenkin mielestäni kirjoitti todella nätisti siitä miten tuntee että ei oteta tosissaan..

Itse 29 ja esikoistani odotan ja kovasti yritän kasvattaa yhäkin itseäni

 

Ei helvetti, kuinka mua sieppaa nuo niin ihanan vastuulliset vanhemmat ihmiset, jotka ovat niin hemmetin vastuullisia ja kommentoivat, kuinka sä olisit (äitihän olet jo monen vuoden takaa) vastuuton!
Kysyn vaan, tekeekö KOULUTUS sinusta hyvän vanhemman? (kysymys ei ole ap:lle) Se että sinulla on ammatti, tekeekö se sinusta oikeasti hyvän vanhemman? - Ei minusta.
Opetetaanko ihmisiä koulussa, millainen on äiti ja millainen isä?? -Ei todellakaan.
Koska se, että olet äiti tai isä, ei liity koulutukseesi millään tavalla!
Jos jotain vastuutonta täytyy etsiä, on se, että teet lapsesi "liian vanhana!"
Oletko täällä vielä, kun lapsesi valmistuu? Oletko täällä, kun lapsenlapsesi syntyy? Kysymyksiä olis vielä miljoonittain, mutten kysele enempää. Omaatte varmastikkin elämän, sen parhaan ja vastuullisimman.

 

Ei kannata kuunnella vanhempien äitien kommentteja, ikä tekee heistä ilmeisesti toisia parempi.
En kyllä itsekkään ihan ymmärrä että suunniteltu raskaus noin nuorena, mutta itse en ole ennen lapsiani ollut kiinnostunut perheen perustamisesta. Ensimmäisen lapseni sain kun oli 17 ja nyt odotamme mieheni kanssa neljättä, aina kyllä sanon että omanikäiseni kanssa en olisi kotia ruvennut leikkimään, mutta sekin voi olla ihan vaan yleistystä, en millään voin tuntea kaikkia nuoria miehiä.
En ollut ikinä ollut kiinnostunut lapsista saatika koskenut vauvaan, mutta jotenkin se tuli vaan ihan luonnollisesti ja jos se ei tule niin siinä astuu vastuuntunto oikeasti esiin ja pitää pyytää apua.
Ikä on vaan numeroita mutta silti pitää osata tutkailla omia tunteitaan, jollain tavalla olen nyt valmiimpi kuin esikon aikana mutta en missään nimessä yhtään sen parempi äiti siis hyvässä mielessä

 

pakko kommentoida sen verran että

lapsia ei tehdä, niitä saadaan.
jokainen on yksilö, jokainen haluaa lapsia eri vaiheessa elämää.
Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Itse sain ensimmäisen lapseni 22 vuotiaana, ja eipä ole sitä ammattia tässä kyllä vieläkään.
hanttihommia tehnyt, ja mulle henk. koht. riittää se että perheeni tulee toimeen: en siis koskaan ole miksikään miljonääriksi halunnutkaan.
Opiskella ja töitä ehtii tekemään vielä vaikka elämänsä loppuun asti. lapsien kohdalla se aika tikittää jossain vaiheessa loppuun.
Oma ratkaisu oli siis tehdä lapset "nuorena" ja virkeänä (yhtään väheksymättä vanhempia äitejä, niitä lapsia kun ei aina saada silloin kuin haluttaisiin....)
tuuria oli, että silloin lapsia sain kun niitä halusin...

annetaan kaikkien kukkien kukkia :heart:

 

Jos tulet sanomaan vielä 20 vuoden päästä, että on sama ryhtyykö äidiksi 16- vai 30-vuotias, niin voimme kenties keskustellakin asioista. Meistä sinua vanhemmista kirjoittajista jokainen on elänyt teini-iän jo, sinä olet sen keskellä. Vaikka jokainen ihminen on yksilö, niin varmaa on, että teini-iän aikana ja jälkeen tapahtuu HURJA henkinen kasvu.

Tämä tarkoittaa, että minä tiedän nyt, kuinka epäkypsä ja olin 16-vuotiaana, vaikka luulin olevani paljon ikätovereitani kypsempi. Sinä sen sijaan et voi tietää tulevaa kasvuasi ja sitä, kuinka paljon kypsempi ja valmiimpi äidiksi olisit 26-vuotiaan.

Toistemme puolesta emme voi puhua, mutta itseni puolesta sanon, että olen onnellinen etten tehnyt lapsia teininä kun en tuntenut vielä itseänikään. Nyt olen taatusti sata kertaa parempi (joskin ehkä väsyneempi) äiti!

Kaikkea hyvää sinulle odotukseesi kuitenkin!

Tämä on täysin totta. Tämä on se asia, joka usein alle 20 (tai vähän päällekin) puuttuu. Puuttui myös minulta, vaikka kuvittelin itse olevani oikein vastuuntuntoinen (tosin lapsia en suunnitellut vielä silloin).

Se ei estä olemasta hyvä äiti, eikä myöskään estä elämästä hyvää lapsiperheen arkea, mutta sen ymmärtäminen antaisi mahdollisuuden myös oppia vanhemmilta äideiltä. Ei niinkään taitoa olla äiti, vaan taitoa ymmärtää elämän monimuotoisuutta.

Eli tämä ymmärtäminen menee myös nuoremmista äideistä vanhempiin päin. Pitäisi oikeasti osata kuunnella vanhempia. Ei kaikki ole aina "lyttäämässä" nuorempia äitejä, neuvomassa tai arvostelemassa. Meillä on vaan erilaiset elämänkokemukset, jotka voisivat olla antoisia myös nuoremmille äideille (kuten myös samanikäisillekin, vanhemmille äideille).

 

Hyvä ystävä!
Odotat lasta - onnea!

Ota vastaan kaikki apu minkä saat. 16 v. odottava äiti on vielä lapsi itsekin.
Olen työskennellyt nuorten parissa koko työikäni. Yli 40 vuotta.

Ei 16-vuotias ole kypsä eikä omaa elämänkokemusta. Sen tietää ja ymmärtää vasta jälkeenpäin.
Mutta nyt odotat lasta. Älä jää yksin äidiksi - ota vastaan ja pyydä apua.

Toivon tätä sekä kaikkien nuorten äitien että heidän lapsiensa puolesta.

 

Voi voi. Luin vasta nyt että olit lopettanut juomisen ja polttamisen.
Kuinka sinä, alaikäinen lapsi voit sekä polttaa että juoda ilman että vanhempasi puuttuivat asiaan.?
Ja nyt odotat suunnitellusti lasta?

Pyydä apua, niinkuin edellisessä vastauksessani kirjoitin!

lisas

 

Tämä neiti on kyllä jo vauvansa saanut jos laskettuaika oli tämän vuoden alussa.. Onnea siis vauva-arkeen, mikäli vielä käyt täällä lukemassa. Minä sain lapset 21v ja 22v ja nyt 26 v toiveissa olisi ainakin vielä yksi. Ja meillä on mennyt hyvin, joskin alku oli kauhean rankka. Luulin olevani jo aikuinen, mutta kasvatti kyllä hurjasti meikäläistä ne vastoinkäymiset silloin. Eikä niitä ollut vähän. Mutta nyt minulla on ihana lapset jotka ovat mitä parhaat kaverukset (kinasteluineen ja halailuineen). Aina yhdessä.
Olisi siis kiva kuulla miten ap:llä on alkanut arki pyörimään? Toivottavasti teillä on hyvä tukiverkosto, sitä tarvitsee aina. Ja minäkin aina ajattelin että ehtiihän sitä opiskella, mutta nyt asuntolainojen yms, kanssa ei riitä tulot jos kokopäiväiseksi opiskelijaksi ryhtyisin. Se saa siis odottaa Nyt olen vakituisessa työssä alalla johon ei minulla ole koulutusta eikä mitään mielenkiintoakaan, mutta palkkaa tulee ja asuntolainat yms. saa maksettua. Sossuun en ole ikinä mennyt, enkä toivottavasti joudu koskaan menemäänkään. Lapsia haluan lisää, toivottavasti luoja niitä suo meille. Ekat kaksi tuli heti, tätä kolmatta on nyt yritetty jo yli 7kk. Eli onneksi en jättänyt näinkään "myöhään" sitä ekaa vauvelia, tai sitten en ehkä ehtisi toivomastani suurperheestä edes haaveilla.. Ammatin suhteen en ole koskaan ollut kunnianhimoinen, perheasiat tulevat aina edellä. Eli opiskelen sitten joskus. Nämä kaksi ekaa vauvaanihan ovat täysi-ikäisiä minun ollessani 38 vuotias, myös asuntolaina on tuolloin jo maksettu, eli silloin on aikaa vielä tehdä mitä ikinä huvittaa

 

Oma äitini sai ensimmäisensä kun täytti 18v, eikä häntä parempaa äitiä löydä mistään! Ei meillä pienenä ehkä kaikkea ollut, mutta itse olin tyytyväinen kun sain käytetyn kukkamekon ja ja ponin. Äidin kanssa voi nauraa ja jutlla vielä ihan kaikessta.
Ja nyt äiti siis on saamassa lapsenlapsen ensi heinäkuussa Avomiehen kanssa ollaan yritetty puolivuotta, kunnes napsahti haikara meidän kohdalle. Koulutusta ei ole, mutta kummallakin suku tukemassa ja iloitsemassa. Yhteinen asunto on, ja vahva usko tulvaisuuteen ja elämään. Eiköhän näillä aikapitkälle pärjää Ja muuten, omillani olen asunut 16 vuotiaasta, joten vastuun ottaminen ei ole uusi asia, enkä tuon ikäisenäkään enää lapsi ollut.

 

Sitä en kyllä ymmärrä yhtään, kun näissäkin keskusteluissa monesti pari-kolme-neljä vuotta vanhemmat mammat kritisoivat "teiniäitejä". Ihan yhtä lailla 16- ja 20-vuotias äiti on nuori äiti eikä siinä ole mitään vikaa. Aika pieni on erilaisuudensietokyky jos "samassa veneessä" oleviakin pitää arvottaa koko ajan pikkuriikkisen ikäeron takia. Epävarmuutta omasta iästä?

16- ja 20-vuotiaassa on monesti kyllä todella iso ero. Vaikka sanotaan että ikä on vain numeroita jne, niin kyllä tuossa nuoruusvaiheessa vaikuttaa jokaikinen vuosi ja noilla main vielä monesti aika paljonkin! Ja toisekseen, 16-vuotiaat katsotaan pelkästään ikänsä puolesta riskisynnyttäjiksi, sillä keho ei ole ihan niin valmis vielä raskauteen, kuin se on esim. 20-vuotiaana. Fyysisestihän paras lapsentekoikä on siinä 20 ikävuoden molemmin puolin.

 

huh. silloin kun odotin ensimmäistäni(olin 20) sain neuvolassa tosi huonoa kohtelua, vanhempi nainen joka oli neuvolatätimme suhtautui mieheeni ja minuun tosi kylmästi ja rievien välistä pystyi lukemaan että hän oletti että mieheni lähtee lätkimään heti lapsen synnyttyä ja että jään yksin lapsen kanssa joka lopuksi huostaanotetaan.
No, eipä niin käynyt. menimme naimisiin ja saimme vielä toisenkin lapsen, asumme osaomistusasunnossa ja miehellä hyvä työpaikka.
Mutta. Näin myös vierestä pikkusiskoni raskauden. Hän tuli raskaaksi yhtäaikaa ja oli juuri täyttänyt 18. no, raskausaika meni hyvin, jätti tupakan ja alkoholin.
Mutta lapsen ollessa pari viikkoinen aloitti tupakoinnin ja lapsen ollessa 9kk, hylkäsi tämän ja lapsen isän. Alkoi hypätä baareissa, joi, vaihtoi miestä jne.
Ja tämä siksi että ei ehtinyt olla "nuori" ja käydä baareissa ja elää ilman vastuuntuntoa. Hänestä ei ollutkaan äidiksi, nyt tästä on kulunut 3 vuotta eikä siskon tyyli ole muuttunut. Hänen lapsensa elää ilman kontaktia äitiinsä. Onneksi tässä tapauksessa isä oli vastuuntuntoinen ja rakastava ja hoitaa lapsen yksin.

joten lapsen saantia en suosittele kellekään joka on vielä lapsi itsekin...

 

Hei ! olen itsekin vasta 16, itseasiassa ihan pari viikkoa sitten täytin, ja olen tässä itsekin suunnitellut lapsen tekemistä. Mutta paineet on kovat, juuri tuon ikäasian takia, vaikka oma äitini sai ensimmäisen lapsensa 16 vuotiaana ja siskollani joka on 19 on puolivuotias tytär. Pahinta vanhemmilleni olisi pamaus siitä että lapsi ei olisi vahinko, ja heillä on muutenkin paljon huolia. Mutta minä ja poikaystäväni todella haluaisimme lapsen. Minä osaan toimia lasten kanssa, olen hoitanut pieniä lapsia koko ikäni ja minä myös ymmärrän sen että saattaa olla tiukkaa rahan kanssa, mutta käyn jo nyt töissä vaikka olen vasta yhdeksännellä luokalla. olen itseasiassa työskennellyt jo pari vuotta. minä myös pärjään ilman vanhempiani, olen maksanut vaatteeni itse jo monet vuodet ja olen eräässä elämänvaiheessa elänyt lähes yksin ja hoitanut itseni. minä tiedän olevani vastuuntuntoinen, mutta silti pelottaa että jokin menee pieleen tai lapsella ei ole tarpeeksi jotain... haluaisin kuulla mielipiteitä että kannattaako vai ei? Ja tietenkin tiedän että minä kasvan vielä henkisesti paljon, en minä tyhmä ole mutta se ei tarkota ettenkö omasta mielestäni voisi olla hyvä äiti jo nyt...

 

Heippa. Ihan naurettavia juttuja täällä lukeekin :O
Sain itse esikoiseni 16- vuotiaana (tai no täytin heti 17.) Eikä vielä tähän päivään mennessä ole ollut ongelmia Ja siis korjaan, tottakai on ollut ongelmia joidenkin pienten asioiden kanssa mutta ei mitään suurempaa.
Mun mielestä tuon ikäinen on vastuullinen äiti jos tahtoa löytyy. On myös näitä jotka hankkiutuvat raskaaksi mutta tuskin koskaan ovat valmiita olemaan äitejä. Ne vasta naurettavia ihmisiä onkin.
Ikään puututaan liikaa, ihan liikaa. Kypsyys, ainakaan nykypäivänä ei todellakaan mene iän kanssa käsi kädessä.
Saan jatkuvasti kuulla vanhemmiltani kuinka ylpeitä he ovat siitä miten lapsiani kasvatan. Heillä on tiedossa sivistyneet käytöstavat: kiitos, anteeksi yms. Poika on nyt vielä niin nuori mutta osaa jo kiittää jos saa jotain. Se on mun mielestä ensimmäisiä asioita mikä pitää lapselle opettaa. Kiitos ja anteeksi ja niiden merkitys.
Voi mitä kaikkea en tiennyt sillon kun ekan kerran suunnitellusti tulin raskaaksi, mutta äitiyteen pystyy kasvamaan helpostikkin jos sitä tahtoa löytyy.
Ihanaa odotusta sulle ja öky suodatin päälle kun luet näitä juttuja.. Muuten sut lynkataan

 

yks painavin syy miksi minusta ei kannata tehdä lapsia alaikäisenä on se että sä itse et edes ole oikeutettu päättämään omista asioista. Lähes kaikkiin virallisiin papereihin tarvitsee edelleen vanhempien luvan. osa pankeista ei anna alaikäiselle edes uutta pankki korttia ilman vanhemman läsnäoloa. Minusta lapsia kannattaa sitten vasta suunnitella kun itse olet kokonaan vastuussa omasta elämästäni eikä sinun tarvitse vanhempien lupia kysellä mihinkään. Vuokrasopimukset sun muut on laittomia alaikäisen kanssa tehtynä. Kyllähän melkein kaiken voi vierittää täysi-ikäisen poikaystävän nimiin mutta minusta on mukavampaa kun itse voin hoitaa virasto asiat.

Alaikäinen ei saa edes mitään asumis- ja muita tukia koska vanhempien tulot vaikuttaa niihin. Vanhempainraha on ainut jonka jokainen saa. sekin helpolla jää alaikäisellä minimiin jolla ei paljon juhlita ja töitäkään ei oikeen mielestäni voi tehdä kun vauva on pieni. Sekin vaikuttaa paljon opiskeleeko poikaystävä vai onko töissä.

Nuorilla voi myös vastaan tulla erakoituminen koska muut nuoret juhlii kun itse olet kotona etkä voikkaan lähteä noin juhlimaan.

Vaikka tällä hetkellä poikaystävästä tuntuu että se oma lapsi olisi ihana se mieli saattaa aika rivakasti muuttua varsinkin nuorella isällä kun arki astuu kuvioon. Isä alkaakin viihtyä muualla kun kotona. Se on kaiken ikäsissä suurin eroamis prosentti lapsiperheellisistä on alle 1 v lapsen vanhemmat. Onko valmis ottamaan vastuun siitä lapsesta sitten ihan yksin jos käykin niin että isä ei haluakkaan jatkaa perhe elämää.

tottakai alaikäiselle vanhemmalle järjestetään apua jos niin käy että yksin ja mutta asioita helpottausu jos ikää olisi vähän enemmän.

Tottakai alaikäinen voi pärjätä vanhempana mutta suosittelisin edes sen 18 v täyttämään.

Mikä kiire valmiissa maailmassa? on se 18-25 vuotias nuori äiti.

 

16- ja 20-vuotiaassa on monesti kyllä todella iso ero. Vaikka sanotaan että ikä on vain numeroita jne, niin kyllä tuossa nuoruusvaiheessa vaikuttaa jokaikinen vuosi ja noilla main vielä monesti aika paljonkin! Ja toisekseen, 16-vuotiaat katsotaan pelkästään ikänsä puolesta riskisynnyttäjiksi, sillä keho ei ole ihan niin valmis vielä raskauteen, kuin se on esim. 20-vuotiaana. Fyysisestihän paras lapsentekoikä on siinä 20 ikävuoden molemmin puolin.

Itseasiassa, ihanteellisin ikä synnytyksen kannalta naisen saada lapsia on 16-17-vuotta, näin sanovat asiantuntijat, että ihan jos rehellisiä ollaan niin riski kuolla synnytykseen ei ole sen suurempi kuin 20 vuotiaalla. Ja naisen keho on jännä juttu, kun se on kerran kasvanut se on valmis siitä hetkestä lähtien, ja usein 16-vuotiaalla keho on jo kehittynyt raskauteen valmiiksi

 

Ja minulla itselläni ei ole kiire että saisin lapsen nuorena, toki se on mukavampi kun ei ole vanha mummo kun lapsi on teini-iässä, itse haluan lapsen siksi että tuntuu että nyt on sen aika, ja koska todella haluan sen, en itsekkään osaa selittää sitä tunnetta mutta näin se on enkä minä poikaystäväni kontolle asoita voi laittaa kun ei itsekkään ole vielä täysi-ikäinen

 

En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, mutta tuosta iästä, ja vastuun ottamisesta ja huolehtimisesta. Aivan hyvin nuori alle 20v voi pitää parempa huolta lapsestaan kuin esimerkiksi joku yli 30v. Kyllähän nuita 25-40v mammoja on minullakin tiedossa (useampi) jotka eivät osaa/ole osanneet pitää huolta lapsistaan. Ja varmasti moni muukin näitä kyseisiä äippöjä tietää.

 

Jenni90 "Vaikka on nuoti ja tosi nuori voi olla mieleltään paljon vanhempi kun esimerkiksi joku 60 vuotias. [:"



Are you fucking kidding me? Toki toiset voi olla kypsempiä ja valmiimpia kuin toiset, mutta ei 16v ja edes 20v ole henkisesti samalla tasolla saatika sitten vanhemmampien ihmisten kanssa.

Tämä keskustelu menee muutenkin :stick:

Minun mielestäni lapsia ollaan valmiita hankkimaan kun molemmat haluaa ja kokee olevansa valmiita. Mutta on oltava myös elämä sillä mallilla, että voi itse elättää lapsensa ja ei ole riippuvainen muista.

 

Ja minulla itselläni ei ole kiire että saisin lapsen nuorena, toki se on mukavampi kun ei ole vanha mummo kun lapsi on teini-iässä, itse haluan lapsen siksi että tuntuu että nyt on sen aika, ja koska todella haluan sen, en itsekkään osaa selittää sitä tunnetta mutta näin se on enkä minä poikaystäväni kontolle asoita voi laittaa kun ei itsekkään ole vielä täysi-ikäinen

En sano että sinulle näin tapahtuisi mutta yksi esimerkki minkä tiedän. tyttö sai 16 vuotiaana ensimmäisen lapsen 17 vuotiaana toisen. Naimisiin meni 16 vuotiaana. nyt 19 vuotiaana kahden lapsen äitinä hänellä on avioero jo vireillä. Nuoren elämässä tapahtuu paljon helpommin muutoksia kun vanhemman. nyt tuntuu että tää on mun elämäni kundi jonka kanssa on ollut yhdessä kk-pariin vuoteen mutta sitten kun se 18 v tulee täyteen alkaa meno jalkaa vipataa ja tajuaakin että haluaa ihan eriasioita mitä kumppani. Siihen sotketaan vielä lapsi niin ei siitä hyvää tule.

2 vuotta sinun iässäsi ei ole paljon odottaa vaikka se tuntuukin kaukaiselta ajatukselta. Varsinkin jos poikaystäväkään ei ole täysi-ikäinen en suosittele lapsia tekemään vaikka se tuntuisi tällä hetkellä siltä että olisi aika.

Enhän minä voi kun puhua sinulle totuuksia ja ehdottaa odottamista. Teidän päätöksenne on se hankitteko lapsia vai ei mutta minusta teidän ja lapsen kannalta olisi parempi odottaa vielä hiukan aikaa.

 

Itseasiassa, ihanteellisin ikä synnytyksen kannalta naisen saada lapsia on 16-17-vuotta, näin sanovat asiantuntijat, että ihan jos rehellisiä ollaan niin riski kuolla synnytykseen ei ole sen suurempi kuin 20 vuotiaalla. Ja naisen keho on jännä juttu, kun se on kerran kasvanut se on valmis siitä hetkestä lähtien, ja usein 16-vuotiaalla keho on jo kehittynyt raskauteen valmiiksi

Ei se nyt kyllä ihan noin mene! Todellakaan ei ole 16-17v. ihanteellisin ikä saada lapsia! Olen nyt 4v. opiskellut kätilöksi (puolikas vuosi vielä jäljellä) ja on tässä nyt ehtinyt opiskeluiden aikana käydä monenlaisilla osastoilla harjoitteluissa, sekä nähdä, kuulla ja oppia asioita. Muistelisin, että ainakin 16-vuotiaat (saattaa olla, että kaikki alaikäiset) joutuvat käymään äitiyspoliklinikalla ylimääräisiä käyntejä nuoren ikänsä vuoksi. Tietenkään en nyt varma voi olla, että joka puolella Suomea olisi sama käytäntö. Tutkimuksissa on myös selvästi osoitettu, että nuori ikä (samalla lailla kuin vanhempi ikä siellä 40v. kieppeillä) muun muassa altistaa ennenaikaiselle synnytykselle.