Supernannyjen ohjeita,apua,5veen kanssa?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tumpeloäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tumpeloäiti

Vieras
Poika,keskimmäinen,täytti juuri 5.Hän on yksivuotiaasta lähtien ollut temperamenttinen ja omatahtoinen.Auktoriteetit,käskyt ja kiellot on ollut vaikea hyväksyä.Rajat kuitenkin on ja niistä pidän kiinni.

Veljet 7 ja 3 käyttäytyvät hyvin. Raivokohtauksia ei ole oikeastaan ollenkaan. Keskusteluja on usein, mutta ongelmat selviävät yleensä niin tai yhdellä jäähyllä.

5v uhmaa sääntöjä tuon tuostakin, vaikka ne on tiedossa. Hän kokeilee, josko tänään olisi toisin. Ei ole. Kun hän ei tottele, tulee rangaistus, jonka olen etukäteen kertonut,esim. lelu jäähylle. Siitä saattaa tulla järjetönkin raivokohtaus. Lapsi ei pysy jäähyllä,saattaa lyödä, heitellä tavaroita,huutaa,uhkailla.

Kiinnipitäminen ei auta, yksinjättäminen ei onnistu, koska ei pysy jäähyllä ja juoksee perässä, vaikka kuinka veisin takaisin jäähylle tai sitten hajottaa paikkoja jäähyllä, tilanteen laukaiseminen halaamalla tms.ei auta.

Eilen illalla oli kauhea kohtaus, kun hänen piti mennä nukkumaan, mutta ei halunnut. Lelu lähti jäähylle, kuten olin kertonut. Hän koki sen mielivallaksi ja suuttui silmittömästi. Pikkuvelikin alkoi itkeä, kun oli juuri nukahtamassa, mutta säikähti isoveljen reaktioita.

Edelleen poika on sitä mieltä, että talon saa hajottaa, jos on vihainen tai saa uhkailla ja sanoa pahoja asioita, vaikka toisille tulisi paha mieli, koska sehän on tarkoituskin.

Lapsi on muuten oikein omatoiminen, reipas, mainio, huumorintajuinen ja neuvolassakin tuli vain hyvää palautetta, vaikka näistä kiukun/vihanhallitsemisvaikeuksista yritinkin puhua.

Mitä minä voisin vielä kokeilla? Auttakaa!
 
Sulla on voimakastahtoinen poika, ja kyllä se ajan myötä rauhoittuu. Ja vaikka se ei tässä vaiheessa vielä lohduta, niin aikuisiällä sellainen luonteenpiirre voi olla hyväkin, kun on omaa tahtoa ja määrätietoisuutta. Mutta säännöt on oltava tiukat tuossa tilanteessa, eikä saa lipsua. Meillä oli vähän samanlaista kuopuksen kanssa. Jos kerrankin lipsui jostain säännöstä, niin tämä kyllä muisti ja siitä maksettiin pari viikkoa. Ja raivareita heitti koko ajan, ja yritti potkia ja jymäytellä nyrkillä jos ei joku miellyttänyt. Tämmöisistä asioista kyllä sai sitten sopivan rangaistuksen. Nyt, 12-vuotiaana on ihan eri poika. Suulas on kyllä vieläkin ja jäpisee joka asiasta, mutta pohjimmiltaan kiltti. Ja on suosittu poika, kavereita riittää.
 
Mulla samanikäinen ja samanoloinen tahtopakkaus. Meillä on rajat, mutta ei erityisiä rangaistuksia, koska eivät ole toimineet ollenkaan. Luovitaan tilanteista toiseen ja keskustellaan. Annetaan lapsen raivota turvallisissa rajoissa (lähinnä vahditaan ettei satuta itseään eikä toisia eikä riko paikkoja).

Näin ollaan pärjätty mielestäni kohtalaisen hyvin. Jäähypenkki ei toiminut ollenkaan eikä esim. lelun ottaminen pois.
 
Minusta sinulla on varsin hyvät kasvatusperiaatteet ja tavat toimia uhmakkuuden kanssa. Miten teillä järjestetään vanhempi-lapsi-kahdenkeskinen aika? Missä, millaista, miten kauan ja kuinka usein sitä on?
 
Rangaistukset, vaikka ne ovat tiedossa, lisäävät vain raivokohtausta lumipalloefektin tavoin. Rauhoittumispaikkaa ei kuitenkaan ole, kun ei missään pysy ja pahimmillaan hajottaa paikkoja. Tuota ei tapahdu usein, mutta silloin tällöin kuitenkin.

Olen kyllä ajatellut, että keskimmäinen tulee elämässä pärjäämään paremmin, kun ei ole niin kiltti ja herkkä kuin esikoinen. Kuopus puolestaan tuntuu ottavan kaiken huumorilla, eikä huono sekään.
 
Läpsit vähän sitä jollei tottele.
gw5Jyw
hwYX3O
XhVMH1
68SCvs
JrKB0h
eSVVK9
 
Kahdenkeskistä aikaa ei juuri pysty järjestämään, mutta yritän tehdä keittiöhommia pojan kanssa kahdestaan tms. Mihinkään säännölliseen ei ole mahdollisuuksia. Toisaalta kivat jutut, yhteiset tekemiset tai positiivisuus ylipäätään eivät ole helpottaneet tilannetta.
 

Yhteistyössä