Sukusolujen luovutus lapsettomuudesta kärsiville..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietintämyssy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla tuli mieleen sellainen seikka että jos mä luovutan munasoluja ja sitten mun omilla lapsilla on jossain "puolisisaruksia", ja jos luovutan samalla paikkakunnalla minne jään asumaan on todennäköisyys suuri että "sisarukset" asuvat siis samassa kaupungissa. Entä jos esim. nämä alkavat seurustella tietämättä että ovatkin oikeast sisaruksia! Ja sit saavat jotain vammasia lapsia...

En kyllä hyväksy munasolujen luovutusta, raskaudessakin hirveet riskit (kroppa hylkii vieraita soluja). Jos en vois saada lapsia, mielummin adoptoisin kuin synnyttäisin biologisesti jonkun toisen lapsen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mun näkökulma;22913453:
Mulla tuli mieleen sellainen seikka että jos mä luovutan munasoluja ja sitten mun omilla lapsilla on jossain "puolisisaruksia", ja jos luovutan samalla paikkakunnalla minne jään asumaan on todennäköisyys suuri että "sisarukset" asuvat siis samassa kaupungissa. Entä jos esim. nämä alkavat seurustella tietämättä että ovatkin oikeast sisaruksia! Ja sit saavat jotain vammasia lapsia...

En kyllä hyväksy munasolujen luovutusta, raskaudessakin hirveet riskit (kroppa hylkii vieraita soluja). Jos en vois saada lapsia, mielummin adoptoisin kuin synnyttäisin biologisesti jonkun toisen lapsen.

Niin moni luulee. Kun todellinen tilanne tulee vastaan, saattaa mieli ja ajatusmaailma muuttua.
 
Ööö...kesäkuu 2008 - elokuu 2009.

Eli siis melko putkeen.

Mä pohdin nimittäin omalta osaltani tässä tuota luovutustahtia. Tietyllä tapaa tämä on raskasta ja ajattelinkin, että luovutan nyt kahdesti ja myöhemmin lisää. Toisaalta taas, jos kaikki menee nyt hyvin, niin kaipa sen kolmannenkin luovutuksen voisi tehdä heti perään, sillä ennen kesää mulla on vielä ns. aikaa.

Eniten harmaita hiuksia tässä tuottaa lastenhoito punktiopäivänä...mä kun olin viimeksi niin kipeä, etten pystynyt enää edes puhumaan ennen punktiota, eli en ollut ajokuntoinen, enkä olisi kyennyt viemään lapsia hoitoon. Miehen duunipaikka joutuu siis aina joustamaan, kun luovutan, jotta mies voi hoitaa lapset.

Mutta toisaalta en tästä nuorennu enää, joten sitä kautta ois varmaan ihan hyvä juttu tässä parin vuoden sisällä luovuttaa kaikki kerrat :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mun näkökulma;22913453:
Mulla tuli mieleen sellainen seikka että jos mä luovutan munasoluja ja sitten mun omilla lapsilla on jossain "puolisisaruksia", ja jos luovutan samalla paikkakunnalla minne jään asumaan on todennäköisyys suuri että "sisarukset" asuvat siis samassa kaupungissa. Entä jos esim. nämä alkavat seurustella tietämättä että ovatkin oikeast sisaruksia! Ja sit saavat jotain vammasia lapsia...

En kyllä hyväksy munasolujen luovutusta, raskaudessakin hirveet riskit (kroppa hylkii vieraita soluja). Jos en vois saada lapsia, mielummin adoptoisin kuin synnyttäisin biologisesti jonkun toisen lapsen.

Sä ja sun suuret todennäköisyytes :D

On ihan äärimmäisen pieni mahdollisuus, että luovutetuista soluista alkunsa saaneet lapset asuvat samalla paikkakunnalla, kuin luovuttaja. AVA:n asiakkaista yli puolet tulee ulkomailta ja sinne ne munkin ensimmäisestä luovutuksesta lähteneet solut meni.

Joten toskin koskaan tullaan vahingossa tapaamaan.
 
Sä ja sun suuret todennäköisyytes :D

On ihan äärimmäisen pieni mahdollisuus, että luovutetuista soluista alkunsa saaneet lapset asuvat samalla paikkakunnalla, kuin luovuttaja. AVA:n asiakkaista yli puolet tulee ulkomailta ja sinne ne munkin ensimmäisestä luovutuksesta lähteneet solut meni.

Ja toinen puoli kuulemma 99% muualta kuin täältä meidän nurkalta. Eli ei menneet solut samaan kaupunkiin, ei...mun soluista myös osa meni ulkomaille, ainakin eka satsi.
 
[QUOTE="www";22913390]En ole luovuttanut, mutta vastaanottanut kylläkin :) Olen saanut aikanaan munasoluja kahdelta eri luovuttajalta ja käytän nyt tilaisuutta hyväkseni: KIITOS teille luovuttajat, teillä on suunnattoman suuri sydän :flower:[/QUOTE]

Minä myös haluan kiittää teitä ihania ihmisiä jotka mahdollistitte minulle tuon ihanan kikkarapäisen pikkuveijarin! Kiitos!! :hug::heart:
 
[QUOTE="tiuku";22913598]Eikös sulla itselläs ollut vika ettet voinut saada lasta.. Ei kai silloin voi mitään luovuttaa. Vai oliko vika miehessäsi?[/QUOTE]

Miehessäni on juu ainakin.
Minulla ei tiettävästi ole mitään, tosin sitä ei ehditty testaamaan.
 
Hei kauanko jouduitte jonottamaan luovutettuja soluja muuten?

Ei yhtään, saatiin heti kun haluttiin aloittaa hoidot. Mentiin ekaa kertaa klinikalle 06/08 ja alkionsiirto tehtiin 08/08, hyvin lopputuloksin niinkuin tiedät. :) Käytiin tosin Kliinik Elitessä, Virossa, en tiedä oisko Suomessa joutunut jonottamaan, varmaankin. Tuo oli tosiaan ihan iha-eka lapsettomuushoito, ja uskoakseni viimeinenkin.
 
Ei yhtään, saatiin heti kun haluttiin aloittaa hoidot. Mentiin ekaa kertaa klinikalle 06/08 ja alkionsiirto tehtiin 08/08, hyvin lopputuloksin niinkuin tiedät. :) Käytiin tosin Kliinik Elitessä, Virossa, en tiedä oisko Suomessa joutunut jonottamaan, varmaankin. Tuo oli tosiaan ihan iha-eka lapsettomuushoito, ja uskoakseni viimeinenkin.

Hihi juu tiedän, pikku pellavapää :)
 
Kaikenlaista ne kyseli. Psykologi tsekkaili henkistä puolta, kykeneekö nainen suhtautumaan asiaan kuten kuuluu, mitkä on motiivit, jne. Lääkärit tarkisti tietysti kohdun ja munasarjojen tilanteen ja kyselivät mm. omista ja lähisuvun sairauksista. Mun astmani tai se tosiasia, että sekä äidilläni että isoäidilläni oli kilpirauhasen vajaatoiminta, eivät olleet esteenä luovutukselle.

Hyvä, että pohdiskelet. Asiaa pitääkin pohtia sillä ei se ihan pikkujuttu ole kuitenkaan, ei henkisesti eikä fyysisesti.

eli eikö hyväksytä luovuttajaksi jos syö masennuslääkkeitä?? :/
 
Oletteko luovuttajat miettineet myös sitä, että sukusoluillanne saatetaan tuottaa myös yksinäisille naisille isättömiä lapsia. Luin juuri Eevan artikkelin, jossa muutaman vuoden ikäinen Henri purkaa isättömyyden tuskaansa leikkimällä muovieläimillä ja nimeämällä, kuka on kenenkin isä. Varmistelee myös usein, eikö todellakaan koskaan saa nähdä isäänsä (no ei etenkään ennen 18-v. ikää!). Myös pareille luovuttaminen on jonkin verran kyseenalaista; siinä tehtaillaan biologisesti puoliorpoja lapsia, vaikka voitaisiin antaa koti jo valmiiksi orvolle. Geneettiset vanhemmat ovat lapselle tärkeitä, mitä osoittaa sekin, että lähes kaikki lapset ovat valmiita täysi-ikäisinä näkemään hyvinkin paljon vaivaa biologisen vanhempansa löytämiseksi. Toivottavasti olette perehtyneet tutkimuksiin asiasta, ettette lisää tuskaa tässä koettelemusten maailmassa.
 

Similar threads

Yhteistyössä