Sukusolujen luovutus lapsettomuudesta kärsiville..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietintämyssy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä olen menossa ensi kuussa luovuttamaan. Nykyään sukusoluista ei saa maksaa, mutta kulukorvauksen saa. Jotenkin kilometrien perusteella se lasketaan, vaikka itse siellä sanoin, ettei mulle mitään kuluja siitä touhusta tule. Sanoivat, ettei sillä oikeastaan ole merkitystä, vaan laskevat aina sen perusteella, mikä kilometrimäärä on kotoa klinikalle.
 
Olen luovuttanut kerran nyt syksyllä. Ekaksi oli lääkärikäynti, missä selvitettiin soveltuvuus luovuttajaksi (oma ja lähisukulaisten terveydentila, motiivi). Kun hoito alkaa, niin klinikalla joutuu käymään muutaman kerran tarkistuttamassa tilanteen. Keräys ei sattunut, sen verran oli lääkitty. Mä olin jonkin verran kipeä, mutta tuo on aika yksilöllistä. Luovutuksesta maksettiin 200 e. Jokaisesta käynnistä maksettiin korvaukseksi reilu parikymppiä plus kilometrikorvaus.
 
[QUOTE="vieras";22913122]Olen luovuttanut kerran nyt syksyllä. Ekaksi oli lääkärikäynti, missä selvitettiin soveltuvuus luovuttajaksi (oma ja lähisukulaisten terveydentila, motiivi). Kun hoito alkaa, niin klinikalla joutuu käymään muutaman kerran tarkistuttamassa tilanteen. Keräys ei sattunut, sen verran oli lääkitty. Mä olin jonkin verran kipeä, mutta tuo on aika yksilöllistä. Luovutuksesta maksettiin 200 e. Jokaisesta käynnistä maksettiin korvaukseksi reilu parikymppiä plus kilometrikorvaus.[/QUOTE]

Tai sitten tuo korvaussumma oli 250 e, en nyt muista kumpi
 
En luovuttaisi, koska minua ahdistaisi se ajatus, että niistä soluista syntyvät lapset ovat biologisesti minun lapsia. Niinhän sitä sanotaan, että "veri on vettä sakeampaa" ja kun katsoo Kadonneen jäljillä -sarjaa niin siinä huomaa, että miten paljon samankaltaisuutta on ihmisissä, jotka ovat sukua, mutta eivät ole koskaan ennen tavanneet edes toisiaan tai tapaamisesta pitkä aika, niin silti tulevat hyvin toimeen ja huomaavat koko ajan yhtäläisyyksiä itsessään.
 
En luovuttaisi, koska minua ahdistaisi se ajatus, että niistä soluista syntyvät lapset ovat biologisesti minun lapsia. Niinhän sitä sanotaan, että "veri on vettä sakeampaa" ja kun katsoo Kadonneen jäljillä -sarjaa niin siinä huomaa, että miten paljon samankaltaisuutta on ihmisissä, jotka ovat sukua, mutta eivät ole koskaan ennen tavanneet edes toisiaan tai tapaamisesta pitkä aika, niin silti tulevat hyvin toimeen ja huomaavat koko ajan yhtäläisyyksiä itsessään.

Juuri näin. Olisi aivan hirveää tietää, että jossain, ties missä olisi lapseni. Enkä haluaisi miehellenikään sellaista kohtaloa, että vaimollaan olisi lapsi puoliksi jonkun muun geeneillä varustettuna. Luonnollisesti en antaisi miehenkään luovuttaa geenejään muualle.
 
Juuri näin. Olisi aivan hirveää tietää, että jossain, ties missä olisi lapseni. Enkä haluaisi miehellenikään sellaista kohtaloa, että vaimollaan olisi lapsi puoliksi jonkun muun geeneillä varustettuna. Luonnollisesti en antaisi miehenkään luovuttaa geenejään muualle.

"Luonnollisesti en antaisi miehenkään luovuttaa geenejään muualle." Tarvitseeko aikuinen mies luvan, että saa luovuttaa sukusolujaan? Tuskin.
 
Samaa pohdiskelen itse.
Mitä siellä kysellään ja estääkö esim mun kilpirauhasen vajaatoiminta? En tiedä onko se edes perinnöllinen...

Kaikenlaista ne kyseli. Psykologi tsekkaili henkistä puolta, kykeneekö nainen suhtautumaan asiaan kuten kuuluu, mitkä on motiivit, jne. Lääkärit tarkisti tietysti kohdun ja munasarjojen tilanteen ja kyselivät mm. omista ja lähisuvun sairauksista. Mun astmani tai se tosiasia, että sekä äidilläni että isoäidilläni oli kilpirauhasen vajaatoiminta, eivät olleet esteenä luovutukselle.

Hyvä, että pohdiskelet. Asiaa pitääkin pohtia sillä ei se ihan pikkujuttu ole kuitenkaan, ei henkisesti eikä fyysisesti.
 
[QUOTE="Haha";22913275]"Luonnollisesti en antaisi miehenkään luovuttaa geenejään muualle." Tarvitseeko aikuinen mies luvan, että saa luovuttaa sukusolujaan? Tuskin.[/QUOTE]

Naurettavaa jos ei noin isoon asiaan tarvitsisi lupaa! Hyi olkoon sellaisia ihmisiä jotka puolisoltaan salaa tekisivät jotain tuollaista. Kaikenlaista kun luovutetuilla alkunsa saanet jälkeläiset voivat keksiä myöhemmin.
 
Luovutin muutama kuukausi sitten ja seuraavan kerran luovutan 1,5 viikon päästä.

Käytännössä homma menee siten, että varataan aika klinikalle, jossa jutellaan ja sovitaan käytännöstä. Klinikalla otetaan veri-, ja virtsakokeet joista tutkitaan kromosomit, sukupuolitaudit yms. Sitten käydään psykologin juttusilla ja lääkärin tarkastuksessa, jolloin tehdään kynegologinen tutkimus.

Hoidon aikana mulla oli vissiin 3 vaiko 4 ultraa.

Hoitoja on erilaisia, mutta mulla on nyt sitten kahdesta kokemus. Ekassa söin alkuun e-pillereitä, jonka jälkeen pistin noin viikon yhtä pistosta ja sen jälkeen vajaan viikon kahta pistosta. Tämän jälkeen otettiin ns. irrotuspistos ja 36 tunnin kuluttua oli punktio. Noin 6-8 tuntia ennen punktiota muutuin todella kipeäksi, mutta jo punktion aikana onneksi helpotti. Punktiosta seuraavana aamuna olin täysin kivuton.

Korvausta sain käteen 650€. Siinä oli se lain määrittelemä 250€ + matkakorvauksia ja päivärahoja.

Tällä kertaa aloitin alkuun 10 päivän kuurin lääkkeitä, mutten muista yhtään että mitä ne oli. Sen jälkeen otin ns. pitkäaikaisen jarrupiikin. Muutaman viikon kuluttua piti aloittaa pistokset, mutta hoidot menivät vastaanottajan puolelta valitettavasti mönkään :(
Tuosta muutama viikko eteenpäin ja otin uuden pitkävaikutteisen jarrupistoksen ja lähdimme uuteen yritykseen. Tiistaina aloitin pistokset ja jatkan niitä vielä noin viikon. Kahta pistosta päivässä en joudu tällä kertaa pistämään lainkaan.

Soluistani syntyvät lapset eivät ole biologisesti minun, sillä minä en heille anna kasvupohjaa (kohtu), enkä minä heitä synnytä. Soluistani syntyvillä lapsilla on geeniperimäni, mutta siihen jää se mun osuus.
 
Viimeksi muokattu:
Kaikenlaista ne kyseli. Psykologi tsekkaili henkistä puolta, kykeneekö nainen suhtautumaan asiaan kuten kuuluu, mitkä on motiivit, jne. Lääkärit tarkisti tietysti kohdun ja munasarjojen tilanteen ja kyselivät mm. omista ja lähisuvun sairauksista. Mun astmani tai se tosiasia, että sekä äidilläni että isoäidilläni oli kilpirauhasen vajaatoiminta, eivät olleet esteenä luovutukselle.

Hyvä, että pohdiskelet. Asiaa pitääkin pohtia sillä ei se ihan pikkujuttu ole kuitenkaan, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Jep, kannattaa pohtia rauhassa. Mä pohdin kevyet 8 vuotta ennen kuin päätös oli valmis :D
 
Naurettavaa jos ei noin isoon asiaan tarvitsisi lupaa! Hyi olkoon sellaisia ihmisiä jotka puolisoltaan salaa tekisivät jotain tuollaista. Kaikenlaista kun luovutetuilla alkunsa saanet jälkeläiset voivat keksiä myöhemmin.

Ja toista on kunnioitettava sen verran, ettei jaa geenejään vastoin toisen tahtoa. Tuossa on kuitenkin kysymys koko loppuelämään vaikuttavasta asiasta. Huh jos oma lapsi vaikka tutustuisi sitten sisar/velipuoleensa.
 
Kaikenlaista ne kyseli. Psykologi tsekkaili henkistä puolta, kykeneekö nainen suhtautumaan asiaan kuten kuuluu, mitkä on motiivit, jne. Lääkärit tarkisti tietysti kohdun ja munasarjojen tilanteen ja kyselivät mm. omista ja lähisuvun sairauksista. Mun astmani tai se tosiasia, että sekä äidilläni että isoäidilläni oli kilpirauhasen vajaatoiminta, eivät olleet esteenä luovutukselle.

Hyvä, että pohdiskelet. Asiaa pitääkin pohtia sillä ei se ihan pikkujuttu ole kuitenkaan, ei henkisesti eikä fyysisesti.

Ok, minulla oli lapsena epilepsia, mutta kenelläkään suvusta en tiedä olleen, ja tuo mahd ympäristön aiheuttama sairaus joten tuskin haittaa... En halua sitä vaan heidän lapselleen.
Pohdin asiaa vielä varmasti muutaman vuoden, mutta toivottavasti saan avarmuuden mennä. :)
 
En ole luovuttanut, mutta vastaanottanut kylläkin :) Olen saanut aikanaan munasoluja kahdelta eri luovuttajalta ja käytän nyt tilaisuutta hyväkseni: KIITOS teille luovuttajat, teillä on suunnattoman suuri sydän :flower:
 
Naurettavaa jos ei noin isoon asiaan tarvitsisi lupaa! Hyi olkoon sellaisia ihmisiä jotka puolisoltaan salaa tekisivät jotain tuollaista. Kaikenlaista kun luovutetuilla alkunsa saanet jälkeläiset voivat keksiä myöhemmin.

En tarkoittanut, että salaa menisi :D Vaan, että ei mies lupaa tarvitse :) Keskustella aiheesta kuitenkin pitäisi, tottakai, muttei mitään LUPAA tarvitse :'D

Ja eiköhän myös ihan normi tavallakin "siemennetyt" lapset voi keksiä kaikkea myöhemmin ;)
 
En voisi ikinä luovuttaa. Paitsi tietty jos joku maksaisi miljoonan. Siihen hintaan ehkä voisin vielä yhden lapsen tehdä. Mutta haluaisin kyllä tietää oman lapseni ja ollamukana elämässä. (lisää työtä ja tuskaa ja huolta heh)
 

Similar threads

Yhteistyössä