H
harmittaa
Vieras
Meni taas joulu itkua pidätellessä.
Lapsena/nuorena joulut olivat yksiä pettymysten päiviä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Kaksi vuotta nuorempi veljeni sai aina läjäpäin kalliita lahjoja isältään ja isänpuoleiselta suvultaan. Minä sain äidiltä ja mummolta joilla kummallakaan ei ollut varaa ylläpitää minkäänlaista tasa-arvoa. Äidin mies eli veljeni isä lahjoi äidin kultakoruin ja tuoksuin, veljeni uusimmilla elektroniikoilla ja isoilla seteleillä. Minä sain äidiltä yleensä äidiltä yöpuvun ja piirustusvälineitä, mummolta hieman rahaa. Äidin miehen suku muisti veljeäni suurella lahjakasalla, minua ei kun en heille sukua ollut.
Mitä vanhemmaksi tuli, sitä enemmän tiesi että mielipahaa ei "saa" tuntea eikä asiasta saa olla katkera. Niitä tunteita kuitenkin tuli, vihaa, surua, ulkopuolisuuden tunnetta jne. Aikuisiällä en ole enää halunnut viettää perhejoulua oman perheeni kanssa koska vertailen edelleenkin omaa ja veljen asemaa perheessä vaikka tietoisesti yritän olla niin tekemättä.
Tämä joulu vietettiin anoppilassa yhdessä miehen perheen kanssa. Kolme aiempaakin joulua on vietetty siellä, mutta aiemmin ei ole miehen kaksi veljeä tyttöystävineen/vaimoineen ole ollut paikalla. Nyt oltiin sitten koko poppoo.
Iltapäivään asti oli todella mukavaa, syötiin hyvin, juteltiin paljon ja katseltiin televisiota. Koristeltiin porukalla kuusi ja käytiin jopa joulukirkossa isolla sakilla.
Mutta sitten anoppi antoi jokaiselle miniälleen pienen lahjan. Olen aiempinakin jouluina saanut anopilta jotain pientä ja osannut siitä olla iloinen kun ei ole ollut mitään mihin verrata joten odotuksia ei ole ollut. Mutta nyt... Molemmat toiset miniät sai nomination-korut. Minä villasukat ja muumimukin (vieläpä sellaisen joka minulla on jo). Ja siis anopin kanssa on todella hyvät välit, ei mitään kitkaa ole ollut havaittavissa.
Ilta meni sitten itkua pidätellessä ja miettiessä mikä minussa on vikana kun en ikinä ole tasa-arvoinen muiden kanssa. Hävettää tuntea näitä tunteita, ja nyt olen eilisestä asti ollut äreänä kun yritän väkisin pitää mielipahani piilossa mieheltäni.
Kiitoksia, purkautuminen helpotti aika paljon
Lapsena/nuorena joulut olivat yksiä pettymysten päiviä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Kaksi vuotta nuorempi veljeni sai aina läjäpäin kalliita lahjoja isältään ja isänpuoleiselta suvultaan. Minä sain äidiltä ja mummolta joilla kummallakaan ei ollut varaa ylläpitää minkäänlaista tasa-arvoa. Äidin mies eli veljeni isä lahjoi äidin kultakoruin ja tuoksuin, veljeni uusimmilla elektroniikoilla ja isoilla seteleillä. Minä sain äidiltä yleensä äidiltä yöpuvun ja piirustusvälineitä, mummolta hieman rahaa. Äidin miehen suku muisti veljeäni suurella lahjakasalla, minua ei kun en heille sukua ollut.
Mitä vanhemmaksi tuli, sitä enemmän tiesi että mielipahaa ei "saa" tuntea eikä asiasta saa olla katkera. Niitä tunteita kuitenkin tuli, vihaa, surua, ulkopuolisuuden tunnetta jne. Aikuisiällä en ole enää halunnut viettää perhejoulua oman perheeni kanssa koska vertailen edelleenkin omaa ja veljen asemaa perheessä vaikka tietoisesti yritän olla niin tekemättä.
Tämä joulu vietettiin anoppilassa yhdessä miehen perheen kanssa. Kolme aiempaakin joulua on vietetty siellä, mutta aiemmin ei ole miehen kaksi veljeä tyttöystävineen/vaimoineen ole ollut paikalla. Nyt oltiin sitten koko poppoo.
Iltapäivään asti oli todella mukavaa, syötiin hyvin, juteltiin paljon ja katseltiin televisiota. Koristeltiin porukalla kuusi ja käytiin jopa joulukirkossa isolla sakilla.
Mutta sitten anoppi antoi jokaiselle miniälleen pienen lahjan. Olen aiempinakin jouluina saanut anopilta jotain pientä ja osannut siitä olla iloinen kun ei ole ollut mitään mihin verrata joten odotuksia ei ole ollut. Mutta nyt... Molemmat toiset miniät sai nomination-korut. Minä villasukat ja muumimukin (vieläpä sellaisen joka minulla on jo). Ja siis anopin kanssa on todella hyvät välit, ei mitään kitkaa ole ollut havaittavissa.
Ilta meni sitten itkua pidätellessä ja miettiessä mikä minussa on vikana kun en ikinä ole tasa-arvoinen muiden kanssa. Hävettää tuntea näitä tunteita, ja nyt olen eilisestä asti ollut äreänä kun yritän väkisin pitää mielipahani piilossa mieheltäni.
Kiitoksia, purkautuminen helpotti aika paljon