Suhteettoman suuri mielipaha eriarvoistamisesta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmittaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmittaa

Vieras
Meni taas joulu itkua pidätellessä.

Lapsena/nuorena joulut olivat yksiä pettymysten päiviä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Kaksi vuotta nuorempi veljeni sai aina läjäpäin kalliita lahjoja isältään ja isänpuoleiselta suvultaan. Minä sain äidiltä ja mummolta joilla kummallakaan ei ollut varaa ylläpitää minkäänlaista tasa-arvoa. Äidin mies eli veljeni isä lahjoi äidin kultakoruin ja tuoksuin, veljeni uusimmilla elektroniikoilla ja isoilla seteleillä. Minä sain äidiltä yleensä äidiltä yöpuvun ja piirustusvälineitä, mummolta hieman rahaa. Äidin miehen suku muisti veljeäni suurella lahjakasalla, minua ei kun en heille sukua ollut.
Mitä vanhemmaksi tuli, sitä enemmän tiesi että mielipahaa ei "saa" tuntea eikä asiasta saa olla katkera. Niitä tunteita kuitenkin tuli, vihaa, surua, ulkopuolisuuden tunnetta jne. Aikuisiällä en ole enää halunnut viettää perhejoulua oman perheeni kanssa koska vertailen edelleenkin omaa ja veljen asemaa perheessä vaikka tietoisesti yritän olla niin tekemättä.

Tämä joulu vietettiin anoppilassa yhdessä miehen perheen kanssa. Kolme aiempaakin joulua on vietetty siellä, mutta aiemmin ei ole miehen kaksi veljeä tyttöystävineen/vaimoineen ole ollut paikalla. Nyt oltiin sitten koko poppoo.

Iltapäivään asti oli todella mukavaa, syötiin hyvin, juteltiin paljon ja katseltiin televisiota. Koristeltiin porukalla kuusi ja käytiin jopa joulukirkossa isolla sakilla.
Mutta sitten anoppi antoi jokaiselle miniälleen pienen lahjan. Olen aiempinakin jouluina saanut anopilta jotain pientä ja osannut siitä olla iloinen kun ei ole ollut mitään mihin verrata joten odotuksia ei ole ollut. Mutta nyt... Molemmat toiset miniät sai nomination-korut. Minä villasukat ja muumimukin (vieläpä sellaisen joka minulla on jo). Ja siis anopin kanssa on todella hyvät välit, ei mitään kitkaa ole ollut havaittavissa.

Ilta meni sitten itkua pidätellessä ja miettiessä mikä minussa on vikana kun en ikinä ole tasa-arvoinen muiden kanssa. Hävettää tuntea näitä tunteita, ja nyt olen eilisestä asti ollut äreänä kun yritän väkisin pitää mielipahani piilossa mieheltäni.

Kiitoksia, purkautuminen helpotti aika paljon :D
 
Sait sen paremman lahjan, muumimukin ja villasukat.
Mistä sinä loukkaannuit? Käytätkö yleensä koruja? Oletko puhunut, että nomination on hieno? Tunteeko monenkin ihmisen anoppi miniänsä muumimukikokoelman ulkoa ettei vaan osu samanlaista? Oliko villasukat anopin itse neulomat?

Ymmärrän tunteesi, mutta tulkitset tilannetta ihan liikaa. En näe tuossa mitään eriarvoistamista anopin puolelta.
 
En tiedä mikä on Nominatio-korun hinta, mutta itse olisin ollut tuhannesti iloisempi muumimukista ja villasukista (anopilta sain eilen lahjaksi villasukat ja emali-muumimukin) kuin jostakin hiton hilavitkutinhelystä.

Jos sulla jo on tuo Muumimuki, niin ilmeisesti anoppi tiesi, että niistä pidät. Hän yritti siis selvästi sinua miellyttää. Ehkei hän tiennyt käytätkö koruja tai tykkäätkö Nominatiosta. Ehkä olet joskus valitellut kylmiä varpaita ja anoppi ajatteli antavansa nimenomaan sinulle mietityn lahjan, kuten mielestäni ainakin sen Muumimukin kohdalla antoikin.
Ei kukaan voi muistaa tarkasti kenenkään kaappien sisältöjä, joten on typerää olla siitä(kin) vihainen, että sinulla on jo tuo muki, jonka lahjaksi sait.

Mielestäni sinun nyt kuitenkin kannattaisi jutella asiasta miehesi kanssa. Ei se asioiden sisälläpitäminenkään hyvästä ole. Ja ehkä saisit tuota "traumaasi" purettua, sillä jos saa suoraan sanoa, niin ei tuo aivan normaalia ole, että aikuinen noin reagoi.

Meidänkin suvustamme löytyy samanlaisia ihmisiä, kuin sinä. Ja juuri tästä syystä anoppi toi meille meidän mukimme (jokainen perheenjäsenemme sai sellaiset) jo eilen, vaikka juhlimme anoppilassa joulua vasta tänään. Tänään anoppilaan on tulossa eräs henkilö, joka on juuri sellainen mielensäpahoittaja, että hän olisi loukkaantunut verisesti jos olisi nähnyt, että meidän perheemme sai muumimukit. Heillekin on kyllä omat pakettinsa, mutta tämä mielensäpahoittaja on aina sitä mieltä, että hän on se joka saa vähiten/huonoiten/tjtn. vaikka asia olisi aivan päinvastainen.
 
Just, mun mielestä sinä sait sen paremman lahjan :D Ymmärrän että lapsuudessasi oli kurjaa, mutta kyllä tuo tommonen aikuisiällä on vähän naurettavaa. Miks toi saa mut mä en??? narinari.. Varsinkin, kun kyseessä on tollaset samankaltast tusinalahjat.. Eri asia ehkä olis ollut, jos toiset olis saaneet taulutelkkarit ja sä ne villasukat.
 
  • Tykkää
Reactions: bud
[QUOTE="hmm";27755247]Sait sen paremman lahjan, muumimukin ja villasukat.
Mistä sinä loukkaannuit? Käytätkö yleensä koruja? Oletko puhunut, että nomination on hieno? Tunteeko monenkin ihmisen anoppi miniänsä muumimukikokoelman ulkoa ettei vaan osu samanlaista? Oliko villasukat anopin itse neulomat?

Ymmärrän tunteesi, mutta tulkitset tilannetta ihan liikaa. En näe tuossa mitään eriarvoistamista anopin puolelta.[/QUOTE]

Juuri näin.
 
[QUOTE="hmm";27755247]Sait sen paremman lahjan, muumimukin ja villasukat.
Mistä sinä loukkaannuit? Käytätkö yleensä koruja? Oletko puhunut, että nomination on hieno? Tunteeko monenkin ihmisen anoppi miniänsä muumimukikokoelman ulkoa ettei vaan osu samanlaista? Oliko villasukat anopin itse neulomat?

Ymmärrän tunteesi, mutta tulkitset tilannetta ihan liikaa. En näe tuossa mitään eriarvoistamista anopin puolelta.[/QUOTE]

Käytän koruja, olen miehelleni sanonut joskus että nominationkoruissa on ihana idea, kun voi lisätä palasia pikkuhiljaa merkityksellisten hetkien yms. kunniaksi. Anopin kanssa ei ole asia tullut puheeksi mutta tästä voimme päätellä että ei ainakaan ole mieheltä tiedustellut. Ja villasukat on ihan joulutorilta ostettuja, ei anopin itse tekemiä.

En epäile että tässä on mitään järjestelmällistä ja tarkoituksellista sortamista minua kohtaan, mutta ihmettelen että jos kahdelle miniälle ostetaan samanlaiset, niin miksei sitten kolmannellekin.

Tiedän itsekin että reagoin näihin asioihin liian herkästi, enkä tee sitä tietoisesti. Antaisin mitä tahansa jos osaisin olla iloinen kaikesta enkä ottaisi niin itseeni. On henkisesti raskasta piilotella lapsellisia tunteitaan, mutta en oikein tiedä mitä niille tekisin.

Mies tietää miten oman perheeni joulut ovat menneet, ja on sen itsekin huomannut miten nyt aikuiselle veljelleni annetaan vanhempien taholla joululahjaksi mm. ulkomaanmatkaa ja minä saan aina sellaisen pienen muistamisen, joista lapaset/villasukat lienee se yleisin. Asiaa on helpompi käsitellä kun en enää saa lahjaani yhtäaikaa veljen kanssa, vaan kuulen veljen saamista asioista vasta myöhemmin.

Tämä tilanne tuli jotenkin niin puun takaa että tuntui henkiseltä paistinpannulta suoraan naamaan :D
 
Nyt ap olisi oikeasti terapian paikka. Terapian avulla saat sitten sanat ja eväät käsitellä näitä asioita veljesi ja vanhempiesi kanssa.

Sinulle on tehty aiemmin vääryyttää ja sinulla on oikeus tuntea siitä mielipahaa, mutta anoppi ei sitä tässä tilanteessa aiheuttanut.
Jospa kaksi miniää ovat puhuneet anopille nominationeista. Sinä olet puhunut anopille muumimukeista. Miksi anoppi olisi ostanut nominationin kun ei edes tiedä tykkäätkö siitä? Miksi anoppi kyselisi mieheltäsi vinkkiä omiin muistamisiinsa? Minun äitini antaa miehelle lahjan sen mukaan mitä itse tahtoo ja millaisena itse mieheni tuntee, eikä kysele ideoita minulta. Näinhän lahja on henkilökohtaisempikin.

Puhu ammattilaiselle. Et usko miten omasi ja muiden elämä helpottuu.
 
Siis sinähän tuossa suosikki olet ja sait miettimällä mietityt lahjat. Arvelitko anopin painaneen mieleensä muumimukiesi kavalkadin ja ostaneen tahallaan/välinpitämättömyyttään samanlaisen?

Olet sairastunut osattomuuden tunteeseen. Siihen lääke on kiitollisuus. Tietoisesti ala tehdä mielessäsi listaa asioista, joista voit olla kiitollinen.
 
Tosiaan, kuten edellä on tullut esille, saamasi lahja on saattanut itse asiassa olla arvokkaampikin, kuin toisten miniöiden.

Jos anoppi ei ole uskaltanut antaa villasukkia toisille, kun on ajatellut, ettei niille välttämättä ole käyttöä toisilla. Ajatteli, että sinä pidät ja arvostat sitä, että hän on ne itse sinulle neulonut.

Anoppi on voinut myös tiedustella mieheltäsi, mistä pitäisit. Oma mies ei ainakaan muistaisi, jos kerran olisin jostakin korusta joskus kerran sanonut, että siinä on hyvä idea. Voi olla, että muistaisi, että jotakin olen sanonut, jos häneltä kysyttäisiin, että mitä pidän Nomination-korusta. Tällöin sanoo, että ei osaa sanoa, jotain joskus olen puhunut, mutta ei uskalla sanoa, pidänkö siitä vai en. Voi olla, että olen sanonut, että en pidä.

En minäkään muista kaikkea, mitä mieltä mieheni on jostakin ollut, vaikka vielä muistaisin, että jotain se mies on höpöttänyt puheena olevasta asiasta joskus.
 
Pakko komppailla muutamaa edellistä; selvästi on anoppi yrittänyt juuri sinulle miettiä oikeasti osuvaa ja käyttökelpoista lahjaa, tusina-nominationit lätkäissyt kahdelle muulle kun ei ole tiennyt muuta. Näköjään tietää että keräät muumimukeja, on nyt vaan valitettavasti osunut kaksoiskappale mukista kohdalle. En mä tiiä, mä kääntäisin sen ainakin tollain, varsinkin jos olisin mielenipahoittaja-tyyppiä ja traumatisoitunut tuolla tavalla.. Ehkä ne muut miniät kiehuu samalla tavalla; 'me saatiin tämmöset persoonattomat korut ja se yks sai paljon henkilökohtaisemmat villasukat ja mukin!!!!' 'Mäkin kerään muumimukeja, eipä oo anoppia sitten sen vertaa kiinnostanut että olis huomannut...' 'Mulla on jo Nomination, eikö anoppi ole huomannut/kysynyt mieheltä vinkkiä?!'
 
Minä(kin) sain anopilta aikoinaan ensimmäisenä tai toisena jouluna nomination-korun. Ajattelin jo silloin, että anoppi antoi varman neutraalin lahjan kun ei mun sielunelämää sen kummemmin vielä tuntenut. En erityisemmin pitänyt mutten inhonnutkaan ko. korua. Nyt vuosien jälkeen lahjat ovat muuttuneet henkilökohtaisimmiksi ja sellaisiksi että anoppi on selvästi hoksannut minkälainen ihminen olen ja mistä pidän.

Ootko ap ajatellut mitä olisit ollut mieltä jos kaksi muuta miniää olisivat saanet villasukat ja muumimukin ja sinä tuon korun? Olisitko ajatellut, että anoppi antoi toisille paremmat lahjat ja sulle tuollaisen "persoonattoman" korun? Se, että sulla sattuu tuo muki jo itselläsi olemaan on sattumaa. Voit laittaa mukien jatkoksi tai laittaa eteenpäin lahjaksi.
 
Tarkennan vielä: anoppi ei ole itse neulonut sukkia, vaan ne on jostain joulumarkkinoilta ostettu. Ja muumimukeja en keräämällä kerää, niitä on kertynyt kaappeihin enimmäkseen juurikin lahjoina.

Vaikka kuinka yrittäisin, niin en näe noissa lahjoissa jotain erityistä henkilökohtaista lämpöä ja ajatusta jota te ilmeisesti näette. Villasukkiakin on yli omien tarpeiden, niitä saa joka joulu lahjaksi vähän joka tuutista, mummoni neuloo joka talvi minulla sekä lapaset että sukat (ja tämän anoppi tietää, ollaan joskus keskusteltu asiasta kun ihasteli neulottuja lapasia). Muumimukeihinkaan en ole ikinä osoittanut mitään erityistä kiinnostusta. Niitä vain on kerääntynyt kun monien mielestä ne on peruspätevä lahja :D mieheltä nyt ei ainakaan ole vinkkiä kysytty, se menettää muutenkin hermonsa kippoihin ja kuppeihin joita kaapit pursuaa.

Tiedän kyllä että kaikesta pitää olla kiitollinen, ja näennäisesti olenkin, mutta en voi näille tunteilleni mitään :/
 
[QUOTE="...";27755586]Ja kyllä se nomination- ketju maksaa reilusti enemmän kun joku muumimuki ja sukat, eli ei reilua.[/QUOTE]

NO ei todellakaan itse ketju maksa paljoa mitään. Itse olen saanut sellaisen kaupanpäällisenä, eli ilmaiseksi. Ne palat sitten maksavat maltaita.
 
Minusta ne nomination-korut on kamalia ja muumimukit vielä kamalampia lahjoja aikuisille. Et kyllä jäänyt mielestäni mistään paitsi. Itseäni ei alkanut itkettämään yhtään kun anoppi antoi toiselle miniälleen yöpuvun ym. Ja minä en saanut yöpukua, vaan kaikkea muuta. En muutenkaan jaksa vertailla.
 
Vaikka kuinka yrittäisin, niin en näe noissa lahjoissa jotain erityistä henkilökohtaista lämpöä ja ajatusta jota te ilmeisesti näette.

Sinä saat huolella valitun muumimukin ja villasukat. Kaksi muuta saavan (samanlaiset) persoonattomat rannekorut. Kyllä, olet aivan oikeassa, sinua on kohdeltu eriarvoisesti. Sinua on muistettu rahallisesti suuremmalla ja lisäksi vielä personoidummalla lahjalla.

Et näe tuota asiaa, koska sinulla on niin vahvat traumat eriarvoistamisesta.
 
Miksi yrität pitää tunteesi piilossa? Sano nyt ainakin miehellesi että tuntuu pahalta, ketään syyttelemättä. Lapsuudenperhettäsi minusta sinulla on kyllä aihettakin syyttää, miksi olet siinä uskossa ettet saisi tuntea katkeruutta ja vihaa? Luonnollisia tunteitahan ne ovat, ja voisit ihan suoraan sanoa lapsuudenperheelle että eriarvoisuus on loukkaavaa.
 
[QUOTE="Hmh";27755648]Miksi yrität pitää tunteesi piilossa? Sano nyt ainakin miehellesi että tuntuu pahalta, ketään syyttelemättä. Lapsuudenperhettäsi minusta sinulla on kyllä aihettakin syyttää, miksi olet siinä uskossa ettet saisi tuntea katkeruutta ja vihaa? Luonnollisia tunteitahan ne ovat, ja voisit ihan suoraan sanoa lapsuudenperheelle että eriarvoisuus on loukkaavaa.[/QUOTE]

Olen perheelleni sanonut, teini-ikäisenä muutamankin kerran että minua loukkaa ja tuntuu pahalta että veljeä suositaan ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. Sain samanlaisen palautteen kuin mitä täälläkin, että on pikkumaista ja turhamaista tuntea näitä tunteita, olen sen johdosta materialistinen enkä osaa arvostaa sitä mitä minulla on. On ihan turha verrata itseään muihin ja elämä nyt vaan on sellaista että välillä joku saa enemmän ja koska kyse on vain rahasta ja materiasta, ei siitä saa tuntea kateutta, koska sillä ei kuulu olla mitään väliä mitä kukakin saa tai ei saa. Olen siis aina hävennyt tätä taipumusta vertailla, enkä todellakaan tee sitä tietoisesti.

Miehelle en kehtaa asiasta sanoa, koska hän luultavasti sanoisi juurikin samoin. Mitä väliä sillä on? No eihän sillä ole, mitä nyt vain tunnen itseni ulkopuoliseksi ja vähemmän arvostetuksi kuin muut. Ja edelleenkin koska häpeän näitä tunteita ja toivon vain että niitä ei olisi.

Haluaisin tuntea olevani tasavertainen.
 
Olen perheelleni sanonut, teini-ikäisenä muutamankin kerran että minua loukkaa ja tuntuu pahalta että veljeä suositaan ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. Sain samanlaisen palautteen kuin mitä täälläkin, että on pikkumaista ja turhamaista tuntea näitä tunteita, olen sen johdosta materialistinen enkä osaa arvostaa sitä mitä minulla on. On ihan turha verrata itseään muihin ja elämä nyt vaan on sellaista että välillä joku saa enemmän ja koska kyse on vain rahasta ja materiasta, ei siitä saa tuntea kateutta, koska sillä ei kuulu olla mitään väliä mitä kukakin saa tai ei saa. Olen siis aina hävennyt tätä taipumusta vertailla, enkä todellakaan tee sitä tietoisesti.

Miehelle en kehtaa asiasta sanoa, koska hän luultavasti sanoisi juurikin samoin. Mitä väliä sillä on? No eihän sillä ole, mitä nyt vain tunnen itseni ulkopuoliseksi ja vähemmän arvostetuksi kuin muut. Ja edelleenkin koska häpeän näitä tunteita ja toivon vain että niitä ei olisi.

Haluaisin tuntea olevani tasavertainen.

Mikä helvetti siitä korusta tekee "arvokkaamman" jos se on halvempi kuin saamasi lahja? Yrität vaan väkisin keksiä ja nähdä asioita, että olet muka huonompi kuin muut vaikka mitään syytä siihen ei ole. Miksi sun pitää kehittää itsellesi paha mieli? Nyt on joulu.

Ps. En saanut yhtään lahjaa ja ei vituta yhtään.
 
Siis monella menee nyt tässä täysin ohi kun ap sanoi että sukat ovat markkinasukat,ei itsetehdyt!

Itsetehdyissä voisi olla asia erikseen kun niihin on nähty vaivaa ja laitettu tunnetta mukaan. Mutta muuten toi sukat ja muki on "Liian" yleispätevä muka varma lahja johon ei ajatusta tarvitse laittaa. Kun taas koru siinä on ajatusta ja vieläkin se jatko ajatus että siihen voi jatkossa ostella erilaisia paloja lahjaksi (myös niille miniöille ja mitäpä sitä ap:lle kun ei ole sitä ketjuakaan..jatko erilaistaminen).
 

Yhteistyössä