\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.06.2004 klo 00:59 mamelukki kirjoitti:
:ashamed:
meilläkin tuntuu taas riistäytyvän käsistä tämä nestemäinen harrastus...olen itse aikalailla masentunut ja väsynyt.juomiseen liittyy pahoja tappeluita ja on vain ajan kysymys,koska sattuu jotain pahempaa.pelottaa ja itkettää,en haluaisi kuitenkaan luovuttaa koska kaiken sen takana on mies jota rakastan,enkä kerta kaikkiaan jaksa alkaa "alusta'.meillä on kolme lasta,villejä poikia ja vauva.olen tavallaan naimisissa oleva yksinhuoltaja,josymmärrätte ilmaisun.tuntuu,etten jaksa,mutten tiedä miten jatkaisin tai mitä tekisin.pelkään,että viinä,kaverit ja bailaaminen on tärkeämpää kuin me.
tuntuu etten jaksa.
t:murheellinen ja väsynyt \|O :'(

:ashamed:
Kyllä oma hyvinvointi on paljon itsestäänkin kiinni! Ei sitä kaikkea paskaa tarvitse sietää!!!!!! Sanoit, että pelkäät että viina, kaverit
ja bailaaminen on tärkeämpää kuin te, mutta ei siinä enää
pelot enää asiaa kummemmaks muuta, niin se vaan valitettavasti
näyttää olevan. Haluaa sitä myöntää itselleen tai ei.
Joka tapauksessa perheen hyvinvoinnin pitäisi olla yhteinen asia, eikä niin että olet "naimisissayksinhuoltaja" .
Mihin katosi lupaus, että niin myötä kuin vastamäessä?!?
Toisen juominen on aina koko perheelle raskas asia, eikä aikuista
ihmistä voi holhota kuin jotain pikku lasta ja oottaa, että se
ajan kanssa tulee sitten järkiinsä "kun vähän kasvaa!"
Kyllä iso mies tekee ihan itse sen valinnan, että kurlaa "menovetensä" kurkusta alas! Nyt otat(te) itseänne niskasta kiinni ja ajattelette sitäkin, että tätäkö te oikeasti elämältä haluatte, koska kukaan muu ei teidän elämäänne voi muuttaa kuin te itse! Ja tälläisenkö elämän te haluatte lapsillenne antaa? Ja hyvin se elämä eronkin jälkeen menee, ette
toki ole ainoita jotka ovat joutuneet käymään saman asian läpi ja niin ne on vaan muutkin selvinnyt niin miksi ette tekin?!?
Paljon voimia ja rohkeutta! =)