T
Toinen tarina
Vieras
Kiivasta keskustelua ykkösistä ja kakkosista, mutta se on ihan kuin toiselta planeetalta kuin omani.
Minulla on mies, joka asui tavatessamme vakituisesti toisella paikkakunnalla, mutta muutti myöhemmin omalleni. Tällä toisella paikkakunnalla oli ilmeisesti tapaamisemme aikaan ainakin ajoittain toinen suhde, avoliittokin se on kai ollut jossain vaiheessa. En ole tullut tarkemmin kysyneeksi. Mulle riittää se elämä, mikä meillä on täällä. Toinen (vai ensimmäinen?) nainen on soittanut minulle, kun asian laita selvisi hänelle ensimmäisen kerran. Sanoin, ettei minulla ole mitään kiinnostusta keskustella hänen kanssaan. Minun ja mieheni välit kuuluvat vain minulle ja miehelleni.
Välillä on mennyt vuosiakin, ettei ole kuulunut mitään, mutta joskus mieheltä on ilmeisesti unohtunut jotain kännykkään, sillä pari kertaa nainen on tullut melkein lankoja pitkin... Kerran olin juuri ystäväni synttäreillä, kun hän soitti. Yritin ystävällisesti sanoa, että ei ole ihan oikea hetki keskustella, eikä minulla muutenkaan ole hänelle mitään asiaa. Kun en tahtonut saada edes suunvuoroa, ei auttanut muu kuin lopuksi lyödä luuri korvaan. Asia taisi jäädä häntä painamaan, sillä joskus tulee tämän naisen puhelimesta vieläkin joku sekopäinen tekstiviesti (selvästi kännissä kirjoitettu, huvittavaa tekstiä). Mahtaa tyttöä hävettää, jos muistaa niistä jotain...
Oma suhteeni ei ole uusi, kuudes vuosi meneillään, mutta pysyy tuoreena varmaan juuri matkatöiden ansiosta. Nautin omasta ajasta ja teen pitkää päivää töissä, kun on aikaa ja jaksan edelleen olla hehkeimmilläni silloin, kun mieheni on kotona. Toisesta suhteesta en tiedä juuri muuta kuin että se on ollut ajoittaista. En tiedä, onko sitä edes olemassa enää. Ei ole ollut kiinnostusta kysellä tai ottaa selvää.
Niin että pitäiskö mun nyt asettaa ukko seinää vasten, vai mitä? Ruveta mustasukkaiseksi?
Minulla on mies, joka asui tavatessamme vakituisesti toisella paikkakunnalla, mutta muutti myöhemmin omalleni. Tällä toisella paikkakunnalla oli ilmeisesti tapaamisemme aikaan ainakin ajoittain toinen suhde, avoliittokin se on kai ollut jossain vaiheessa. En ole tullut tarkemmin kysyneeksi. Mulle riittää se elämä, mikä meillä on täällä. Toinen (vai ensimmäinen?) nainen on soittanut minulle, kun asian laita selvisi hänelle ensimmäisen kerran. Sanoin, ettei minulla ole mitään kiinnostusta keskustella hänen kanssaan. Minun ja mieheni välit kuuluvat vain minulle ja miehelleni.
Välillä on mennyt vuosiakin, ettei ole kuulunut mitään, mutta joskus mieheltä on ilmeisesti unohtunut jotain kännykkään, sillä pari kertaa nainen on tullut melkein lankoja pitkin... Kerran olin juuri ystäväni synttäreillä, kun hän soitti. Yritin ystävällisesti sanoa, että ei ole ihan oikea hetki keskustella, eikä minulla muutenkaan ole hänelle mitään asiaa. Kun en tahtonut saada edes suunvuoroa, ei auttanut muu kuin lopuksi lyödä luuri korvaan. Asia taisi jäädä häntä painamaan, sillä joskus tulee tämän naisen puhelimesta vieläkin joku sekopäinen tekstiviesti (selvästi kännissä kirjoitettu, huvittavaa tekstiä). Mahtaa tyttöä hävettää, jos muistaa niistä jotain...
Oma suhteeni ei ole uusi, kuudes vuosi meneillään, mutta pysyy tuoreena varmaan juuri matkatöiden ansiosta. Nautin omasta ajasta ja teen pitkää päivää töissä, kun on aikaa ja jaksan edelleen olla hehkeimmilläni silloin, kun mieheni on kotona. Toisesta suhteesta en tiedä juuri muuta kuin että se on ollut ajoittaista. En tiedä, onko sitä edes olemassa enää. Ei ole ollut kiinnostusta kysellä tai ottaa selvää.
Niin että pitäiskö mun nyt asettaa ukko seinää vasten, vai mitä? Ruveta mustasukkaiseksi?