Suhteessa

[Toinen tarina]

Kiivasta keskustelua ykkösistä ja kakkosista, mutta se on ihan kuin toiselta planeetalta kuin omani.

Minulla on mies, joka asui tavatessamme vakituisesti toisella paikkakunnalla, mutta muutti myöhemmin omalleni. Tällä toisella paikkakunnalla oli ilmeisesti tapaamisemme aikaan ainakin ajoittain toinen suhde, avoliittokin se on kai ollut jossain vaiheessa. En ole tullut tarkemmin kysyneeksi. Mulle riittää se elämä, mikä meillä on täällä. Toinen (vai ensimmäinen?) nainen on soittanut minulle, kun asian laita selvisi hänelle ensimmäisen kerran. Sanoin, ettei minulla ole mitään kiinnostusta keskustella hänen kanssaan. Minun ja mieheni välit kuuluvat vain minulle ja miehelleni.

Välillä on mennyt vuosiakin, ettei ole kuulunut mitään, mutta joskus mieheltä on ilmeisesti unohtunut jotain kännykkään, sillä pari kertaa nainen on tullut melkein lankoja pitkin... Kerran olin juuri ystäväni synttäreillä, kun hän soitti. Yritin ystävällisesti sanoa, että ei ole ihan oikea hetki keskustella, eikä minulla muutenkaan ole hänelle mitään asiaa. Kun en tahtonut saada edes suunvuoroa, ei auttanut muu kuin lopuksi lyödä luuri korvaan. Asia taisi jäädä häntä painamaan, sillä joskus tulee tämän naisen puhelimesta vieläkin joku sekopäinen tekstiviesti (selvästi kännissä kirjoitettu, huvittavaa tekstiä). Mahtaa tyttöä hävettää, jos muistaa niistä jotain...

Oma suhteeni ei ole uusi, kuudes vuosi meneillään, mutta pysyy tuoreena varmaan juuri matkatöiden ansiosta. Nautin omasta ajasta ja teen pitkää päivää töissä, kun on aikaa ja jaksan edelleen olla hehkeimmilläni silloin, kun mieheni on kotona. Toisesta suhteesta en tiedä juuri muuta kuin että se on ollut ajoittaista. En tiedä, onko sitä edes olemassa enää. Ei ole ollut kiinnostusta kysellä tai ottaa selvää.

Niin että pitäiskö mun nyt asettaa ukko seinää vasten, vai mitä? Ruveta mustasukkaiseksi?

 

[no]

eipä kannata alentua samalle tasolle kuin se exnainen.
Mustasukkaisuus ja muut tenttaamiset vievät vain pois sitä positiivista energiaa jota miehelläsi ja sinulla on suhteessanne. Nauttikaa siitä edelleenkin!

 

[vai niin]

Mitähän varten asiasta tänne kirjoitit, kun kaikki on niin loistavasti? Mikään ei sua häiritse, osaat omahyväisesti ylenkatsoa miehesi toista naista, nautit loistavasta elämastäsi täysillä. Ja tosiaan, olet hehkeä silloin kun tarvitaan. Siispä olet täysi kymppi? Miten kuitenkin näkyy, että epävärmuus kaihertaa mieltä? Vai onko se mustasukkaisuutta peräti? Pistät täydellisen pääsi pensaaseen, kun et uskalla edes selvittää miehesi suhteita toiseen naiseen.

 

[Zen]

Jos hyväksyt miehesi toiset naiset, hyvä on. Ei kai kenelläkään pitäisi olla siihen mitään sanomista.

Minäkään en ole tippaakaan mustasukkainen miehestäni, enkä edes halua tietää onko syytä vai ei. En jaksa tuhlata energiaani sellaiseen, mistä ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä.

Minä tiedän varmasti olevani se ykkönen, olemme olleet tiiviisti naimisissa jo yli kymmenen vuotta, lapsia on ja suhteemme on vakaa. En aina ole hehkeimmilläni, mutta tunnen, että minulla ei ole kuitenkaan syytä olla epävarma. Syynä varmuuteeni on ehkä se, että en elä mieheni kautta vaan tiedän, että pärjään omillani sekä henkisesti että taloudellisesti, kävi miten kävi.

On jopa käynyt niin, että mieheni on itse kertonut minulle ihastuksestaan toiseen naiseen, enkä silloinkaan tuntenut mustasukkaisuutta hänestä. Tosin sanoin miehelleni, että jos toiste käy niin, mutta tarkoitus ei ole jättää minua, en halua tietää.

Luultavasti suhtautuisin tuollaiseen sekopäiseen 'toiseen naiseen' samalla lailla kuin sinä, korkeintaan sanoisin miehelleni että valitsee paremmin naiset, joiden kanssa peliä pitää, ja pitää huolen, että minulle ei tuollaisia häirintäsoittoja tai -viestejä tule.

Tiedän, että tämä ei ole kovin yleinen ajattelutapa, ja monet ehkä syyttävät minua siitä, että en rakasta miestäni tarpeeksi. Siihen vastaan, että minä en ymmärrä mustasukkaisuuden ja kahlitsemisen yhteyttä rakkauteen. Ne ovat vallankäytön ja alistamisen välineitä, eivät rakkauden osoituksia.

Toki minä myös vaadin jotain mieheltäni.
Vaadin häneltä, että hän kohtelee minua rakastavasti, kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti. Ja antaa minulle saman vapauden kuin minä annan hänelle. Muiden mielipiteillä ei ole oikeastaan väliä.

 

[ap]

Niin minä arvelinkin, että löytyy toisiakin, joilla on samanlainen ajatusmaailma kuin minulla. Palstalla vaan on ollut niin paljon ykkös-kakkosnainen-mustasukkaisuus-pettäminen -ketjuja, että alkaa jo kuvitella kaikkien ajattelevan niin.

 

[metsuri]

Asia on juuri näin. Ihmiset elävät omaa elämäänsä. Kenenkään muun elämää ei voi elää kuin omaa elämäänsä.

 

[mie]

No se nyt ainakin on kyseenalaista, että rakastat miestäsi.
Omassa avioliittovainaassani olin tasan kanssasi samaa mieltä mustasukkaisuudesta, vapaudesta jne. Kunnes kohtaisin oikean rakkauden. Silloin opin mitä on terve mustasukkaisuus.

Se ei ole kyttäävää eikä rajoittavaa. Se on tunne siitä, että nyt rakastan ja välitän. Ja sen mitä en tee itse rakkaalleni, sitä en haluan hänen minulle tekevän.

Rakkaus on arvostamista ja kunnioittamista. Ei kylmää peliä taloudellisilla asioilla, lapsilla ja omalla mukavuudella elvistelyä. Laitapa käsi sydämelle kuten minä tein. Ja se sydän sanoi: tämä ei ole rakkautta.

 

[.]

Mie sen sanoin, ei kun sanoit. Siis mullakin oli hyvä kaveri. nyt mulla on hyvä rakkaus

 

[Kaino]

Sinun elämäsi on sinun. Mitä sinun ja miehesi välillä on, on teidän välisenne asia. Jos se jotain häiritsee, älä siitä välitä. Ei kaikkien ihmisten pääkoppaan ole istutettu omistuksenhalua ja mustasukkaisuutta. Elämä ilman sitä saattaa olla helpompaa. Itsehän päätät, mikä sinulle käy ja ei. Kerroit, että olet miehellesi kertinut, että et pidä hänen valinnoistaan, jotka sinua häiriköivät, miehesi voi ottaa sinut paremmin huomioon ja säästää sinut toisten naisten häiriköinniltä, se olisi hänen valintansa. Meitä on monenlaisia, kuka voi sanoa, että joku on oikeassa ja joku toinen vääräss.

 

[käsi sydämellä]

Niin, todellinen rakkaus ei ole mustasukkaisuutta ja kyttäämistä. Käsi sydämellä: tämä on.