C
Chloé
Vieras
En tiedä onko tämä kaikki vilkkaan mielikuvitukseni tuotosta, vai todellisuutta. Olen seurustellut aivan fantastisen miehen kanssa lähes puoli vuotta, olen totaalisen rakastunut häneen. Hän on aina pitänyt paljon yhteyttä, olemma tapailleet n. 3-4 kertaa viikossa, öitä vietetään yhdessä säännöllisesti jne.
Nyt kuitenkin parin viimeisimmän viikon aikana olen huomannut tiettyä kylmenemistä. Hän ei pyydä sohvalla kainaloon (teki aina ennen näin), ei pidä läheskään yhtä tiiviisti yhteyttä, nykyisin tapaamiset onnistuvat mun toiveesta jne. Mulle on tullut vaan se TUNNE, ettei kaikki ole hyvin. Olen kysynyt (tykkäätkö vielä, haluatko vielä olla mun kanssa...?) ja vastaukseksi sain yksinkertaisen: kyllä edelleen haluan olla sun kanssa. Mutta kun nyt ei tunnu siltä. Tämä tunne on kamala, kun epäilee kokoajan toisen tunteita! Että onko ne todellisia vaiko ei?
No tänään tuli aikalailla viimeinen tikki, miksi tänne kirjoitankin (en yleensä harrasta keskustelupalstoja
). Olen lähdössä pitkälle matkalle, 4 viikoksi, ja pidin aikalailla itsestäänselvyytenä että näemmä tänään, kun on VIIMEINEN ilta, emmekä tosiaan moneen viikkoon näe, ja hän on miesystäväni kuitenkin. Mutta hänpä ei ollut pitänyt asiaa niin itsestäänselvyytenä, vaan oli suunnitellut muuta ohjelmaa. Kun sitten asiasta kysyin, totesi että voithan sä tulla tänne käymään jne. Jaa... Että voin vai? En todellakaan halua lähteä sillä fiiliksellä, että joudun kokoajan epäilemään toista, ja olisin halunnut TIETENKIN viettää tämän illan yhdessä ja saada hellyyttä monen viikon edestä ja varmuuden sille että kaikki on okei. Nyt sitten epäilen, että hän ei jätä siksi, että joutuisin sitten huonolla mielellä lähtemään reissuun. Enkä halua että se menee niin! Haluan että mulle sanotaan HETI SUORAAN että ei kiinnosta, jos ei kiinnosta. Se on paljon helpompaa kaikkien kannalta. Se että tietoa pihtaa monen viikon ajan tuollaisen syyn takia on pers****ä. Lisäksi monet ystävistäni kyselivät tänään että mitä meinaan, että varmaan pussailen miestäni ja haluan olla hänen kanssaan, niin tuli sellainen olo että niinhän sen tosiaan PITÄISI mennä, jos hän välittäisi musta vielä oikeasti, niin ei todellakaan haluaisi olla erossa viimeistä iltaa, kun kerta on mahdollisuus olla yhdessä. Olen niin pettynyt...
Ja ei, en aio mennä, koska mua ei varsinaisesti pyydetty, enkä alunperin kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Tuntuisi siltä että pakotan hänet seuraani ja vaikeutan oloaan... Toisaalta mulla olisi oikeus siihen, koska olen hänen ns. "tyttöystävä", mutta naah... en tiedä, vaikeaa, hyvin vaikeaa!
Nyt kuitenkin parin viimeisimmän viikon aikana olen huomannut tiettyä kylmenemistä. Hän ei pyydä sohvalla kainaloon (teki aina ennen näin), ei pidä läheskään yhtä tiiviisti yhteyttä, nykyisin tapaamiset onnistuvat mun toiveesta jne. Mulle on tullut vaan se TUNNE, ettei kaikki ole hyvin. Olen kysynyt (tykkäätkö vielä, haluatko vielä olla mun kanssa...?) ja vastaukseksi sain yksinkertaisen: kyllä edelleen haluan olla sun kanssa. Mutta kun nyt ei tunnu siltä. Tämä tunne on kamala, kun epäilee kokoajan toisen tunteita! Että onko ne todellisia vaiko ei?
No tänään tuli aikalailla viimeinen tikki, miksi tänne kirjoitankin (en yleensä harrasta keskustelupalstoja
). Olen lähdössä pitkälle matkalle, 4 viikoksi, ja pidin aikalailla itsestäänselvyytenä että näemmä tänään, kun on VIIMEINEN ilta, emmekä tosiaan moneen viikkoon näe, ja hän on miesystäväni kuitenkin. Mutta hänpä ei ollut pitänyt asiaa niin itsestäänselvyytenä, vaan oli suunnitellut muuta ohjelmaa. Kun sitten asiasta kysyin, totesi että voithan sä tulla tänne käymään jne. Jaa... Että voin vai? En todellakaan halua lähteä sillä fiiliksellä, että joudun kokoajan epäilemään toista, ja olisin halunnut TIETENKIN viettää tämän illan yhdessä ja saada hellyyttä monen viikon edestä ja varmuuden sille että kaikki on okei. Nyt sitten epäilen, että hän ei jätä siksi, että joutuisin sitten huonolla mielellä lähtemään reissuun. Enkä halua että se menee niin! Haluan että mulle sanotaan HETI SUORAAN että ei kiinnosta, jos ei kiinnosta. Se on paljon helpompaa kaikkien kannalta. Se että tietoa pihtaa monen viikon ajan tuollaisen syyn takia on pers****ä. Lisäksi monet ystävistäni kyselivät tänään että mitä meinaan, että varmaan pussailen miestäni ja haluan olla hänen kanssaan, niin tuli sellainen olo että niinhän sen tosiaan PITÄISI mennä, jos hän välittäisi musta vielä oikeasti, niin ei todellakaan haluaisi olla erossa viimeistä iltaa, kun kerta on mahdollisuus olla yhdessä. Olen niin pettynyt... Ja ei, en aio mennä, koska mua ei varsinaisesti pyydetty, enkä alunperin kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Tuntuisi siltä että pakotan hänet seuraani ja vaikeutan oloaan... Toisaalta mulla olisi oikeus siihen, koska olen hänen ns. "tyttöystävä", mutta naah... en tiedä, vaikeaa, hyvin vaikeaa!
