H
Huh Huh
Vieras
Ollaan oltu puolisoni kanssa yhdessä nyt 3,5 vuotta. 1 vuosi meni kihloissakin.
Tässä kevään aikana tuli sitten ilmi (hän omasta tahdostaan kertoi) että hän on ihastunut toiseen.
Tieto tuli pienoisena shokkina, koska hän ei ollut sanonut mitään että meillä menisi huonosti yms yms, vaan lähetti yksi viikonloppu vaan tekstiviestin että meillä ei mene hyvin :/ Silloin ei ollut tiedossa etes tämä ihastus, vaan luulin että tämä on nyt joku pieni taantuma meidän suhteessa... Ehdotin hänelle että pidettäisiin pieni breikki, eli asuisin hetken aikaa muualla, että hän saisi mietittyä asioita halki. Kuitenkin hän lopulta ilmoitti että haluaa todellakin minut takaisin ja rakastaa minua yli kaiken... menin takaisin.
Viikko tämän jälkeen hän oli taas siinä tilassa että tämä ei toimi. Silloin kysyin suoraan onko hänellä jotain sutinaa muun kanssa. Myönsi olevansa ihastunut, ja että tämä toinenkin tietää asian.. Eli olivat jo lähetelleet teksiviestejä... Sanoin että tämä ei ole vielä niin pahaksi mennyt ettenkö pystyisi unohtamaan koko hommaa jos se loppuisi siihen, ja niin hän lupasikin..
Seuraavalla viikonloppuna hän kuitenkin meni viettämään iltaa tämän tyypin luo, jolloin ilmoitin hänelle että se on nyt sitten tässä tämä tarina..
Kummiskin hän onnistui vielä puhumaan minut ympäri ja otin hänet takaisin.. Sama viikonloppu oltiin juomassa (oltiin siis yhdessä) loppuillasta oli baareihin lähdön aika,(hän oli lähtenyt aikasemmin "nukkumaan" koska oli väsynyt) päätin ittekin baarin sijasta lähteä kotiin hänen viereen.
Menin kotia, paikka oli täysin tyhjä, soitin hänelle missä olet(hän siis luuli että olin mennyt kapakkaan) tuli vastaus että "kotona"
noh siinä ei tarvinnut laskea 1+1=3 ja siitä alkoi tapahtumien ketju missä sattui ja tapahtui...(ei siis henkilöille)
Hän ei myöntänyt heti olleensa sen tyypin luona vaan väitti olleensa kaverillaan, uskoin sitä ja palasimme yhteen taas... juttelimme sitten asiasta ja hän vihdoin myönsi olleensa sen toisen luona mutta mitään ei ollut tapahtunut...tuli tunne että hän huijasi että tulisin takaisin...
Mutta kun olimme jo yhdessä päätin jatkaa ja toivoin että hän olisi rehellinen ja tietäsin kaikki.. Nyt on tullut ilmi että hän on viettänyt öitä sen toisen luona (silloin kun olemme olleet "erossa" ... ) ja muutenkin viettänyt aikaa samaan aikaan kun olen itse ollut matkoilla... väittää että mitään suutelua suurempaa ei ole kummiskaan tapahtunut ja ei pystyisi olemaan minun kanssa jos olisi... suutelu on kummiskin minun mielestä tarpeeksi...
Noh yhdessä sitä vielä ollaan mutta kyllä kokoajan pelottaa milloin napsahtaa taas sormille, ja välillä tekisikin mieli vaan pakata tavarat ja lähteä omille teille...
Rakastan häntä todella paljon ja haluaisin uskoa hänen sanojaan mutta ne tuntuu kaiken jälkeen välillä vaan niin tyhjiltä lupauksilta..
Olisiko se raukkamainen ja helpoin tie vaan lähteä tästä suhteesta vai jäädä yrittämään, koska kumminkin rakastan tätä henkilöä...Välillä mietin jäänkö tähän suhteeseen vain ettei hänelle tuli si paha mieli, ja olenko liian kiltti... l
Luottamuksessa ja arvostuksessa ollaan aika nollissa... Mitenhän pitkään tätäkin epäluottamuksen tunnetta jatkuu...? En ole itse ollut ikinä mikään (sairaan) mustasukkainen henkilö, ja olen inhonnut sitä, ja olen huomannut että olen ehkä tullut semmoiseksi tämän asian takia
Tässäpä tarina lyhyesti...Mietteitä teiltä jotka olette "antaneet anteeksi", pystyykö ihminen muuttumaan?Tuleeko toistumaan? miten teille on käynyt uuden alun jälkeen?Kannattaako yleensä yrittää uudestaan?
Tässä kevään aikana tuli sitten ilmi (hän omasta tahdostaan kertoi) että hän on ihastunut toiseen.
Tieto tuli pienoisena shokkina, koska hän ei ollut sanonut mitään että meillä menisi huonosti yms yms, vaan lähetti yksi viikonloppu vaan tekstiviestin että meillä ei mene hyvin :/ Silloin ei ollut tiedossa etes tämä ihastus, vaan luulin että tämä on nyt joku pieni taantuma meidän suhteessa... Ehdotin hänelle että pidettäisiin pieni breikki, eli asuisin hetken aikaa muualla, että hän saisi mietittyä asioita halki. Kuitenkin hän lopulta ilmoitti että haluaa todellakin minut takaisin ja rakastaa minua yli kaiken... menin takaisin.
Viikko tämän jälkeen hän oli taas siinä tilassa että tämä ei toimi. Silloin kysyin suoraan onko hänellä jotain sutinaa muun kanssa. Myönsi olevansa ihastunut, ja että tämä toinenkin tietää asian.. Eli olivat jo lähetelleet teksiviestejä... Sanoin että tämä ei ole vielä niin pahaksi mennyt ettenkö pystyisi unohtamaan koko hommaa jos se loppuisi siihen, ja niin hän lupasikin..
Seuraavalla viikonloppuna hän kuitenkin meni viettämään iltaa tämän tyypin luo, jolloin ilmoitin hänelle että se on nyt sitten tässä tämä tarina..
Kummiskin hän onnistui vielä puhumaan minut ympäri ja otin hänet takaisin.. Sama viikonloppu oltiin juomassa (oltiin siis yhdessä) loppuillasta oli baareihin lähdön aika,(hän oli lähtenyt aikasemmin "nukkumaan" koska oli väsynyt) päätin ittekin baarin sijasta lähteä kotiin hänen viereen.
Menin kotia, paikka oli täysin tyhjä, soitin hänelle missä olet(hän siis luuli että olin mennyt kapakkaan) tuli vastaus että "kotona"
Hän ei myöntänyt heti olleensa sen tyypin luona vaan väitti olleensa kaverillaan, uskoin sitä ja palasimme yhteen taas... juttelimme sitten asiasta ja hän vihdoin myönsi olleensa sen toisen luona mutta mitään ei ollut tapahtunut...tuli tunne että hän huijasi että tulisin takaisin...
Mutta kun olimme jo yhdessä päätin jatkaa ja toivoin että hän olisi rehellinen ja tietäsin kaikki.. Nyt on tullut ilmi että hän on viettänyt öitä sen toisen luona (silloin kun olemme olleet "erossa" ... ) ja muutenkin viettänyt aikaa samaan aikaan kun olen itse ollut matkoilla... väittää että mitään suutelua suurempaa ei ole kummiskaan tapahtunut ja ei pystyisi olemaan minun kanssa jos olisi... suutelu on kummiskin minun mielestä tarpeeksi...
Noh yhdessä sitä vielä ollaan mutta kyllä kokoajan pelottaa milloin napsahtaa taas sormille, ja välillä tekisikin mieli vaan pakata tavarat ja lähteä omille teille...
Rakastan häntä todella paljon ja haluaisin uskoa hänen sanojaan mutta ne tuntuu kaiken jälkeen välillä vaan niin tyhjiltä lupauksilta..
Olisiko se raukkamainen ja helpoin tie vaan lähteä tästä suhteesta vai jäädä yrittämään, koska kumminkin rakastan tätä henkilöä...Välillä mietin jäänkö tähän suhteeseen vain ettei hänelle tuli si paha mieli, ja olenko liian kiltti... l
Luottamuksessa ja arvostuksessa ollaan aika nollissa... Mitenhän pitkään tätäkin epäluottamuksen tunnetta jatkuu...? En ole itse ollut ikinä mikään (sairaan) mustasukkainen henkilö, ja olen inhonnut sitä, ja olen huomannut että olen ehkä tullut semmoiseksi tämän asian takia
Tässäpä tarina lyhyesti...Mietteitä teiltä jotka olette "antaneet anteeksi", pystyykö ihminen muuttumaan?Tuleeko toistumaan? miten teille on käynyt uuden alun jälkeen?Kannattaako yleensä yrittää uudestaan?