V
vierailija
Vieras
Olen 39-vuotias kahden lapsen äiti, joudun matkustamaan työni takia jonkin verran. Nykyisessä työssani olen ollut kolme vuotta, ja ehti alussa minua tuli opettamaan 58-vuotias,erittäin charmikas mies. Meillä kotona parisuhde on väljähtynyt yhteisen 20 vuoden jälkeen, seksiä on todella harvoin ja pidämme toisiamme itsestäänselvyyksinä. Oma mieheni ei ole ollenkaan ns herrasmiestyyppiä ja jättää asioita hyvinkin paljon mun vastuulleni, esim lomamatkojen suunnittelut, auton huollot jne, ei juurikaan huolehdi mun hyvinvoinnista tai hemmottelusta.
Heti ensimmäisenä yhteisenä työreissuna olin myyty. Mulle avattiin ovet, kannettiin mun laukut, huolehdittiin mun nälästä, janosta, auringonpistoksen mahdollisuudesta. Minusta oltiin kiinnostuneita, minua katsottiin hyväksyvästi. Kaikki alkoi molemminpuolisena yhdessäviihtymisenä, söimme pitkään illallista viinilasien äärellä ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Aluksi tunsin oloni vain miellyttäväksi ja turvalliseksi hänen kanssaan, ajattelin, että onpa ihana työkaveri/opastaja. Hotelluhuoneet, lennot, taksit, kaikki hän hoiti ja huolehti mun auton huollosta/renkaista jne. Olin vaihteeksi niin tyytyväinen, kun sain vain olla ja mun turvallisuudesta jne huolehdittiin.
Olen tehnyt hänelle myös palveluksia, joista hän on kiitellyt esim kukkakimpulla ja suklaarasialla. Hän soittaa mulle miltei päivittäin pitkiltä työmatkoiltaan, ihan niitä näitä, ei mitään rakkaudentunnustuksia tai kiihkeyksiä. Ihan vain puhutaan, arjen haasteista ja työstäkin. Kerran, kokousmatkalla, kun oltiin nautittu alkoholia hiukan enemmän, hän tanssitti mua ja kertoi pitävänsä musta tosi paljon, olen kuulemma "paras tyttö meijän firmasta". Ja aina tarjoaa tuolia, auttaa takin päälle jne...ei tee sitä muille, paitsi joskus. Muut onkin jo vähän vilkuilleet meijän suuntaan...
Olen nähnyt hänestä kuumia unia ja kaipaan häntä, kun olemme erossa. Silti hän jotenkin vaikuttaa välillä vetäytyvän ja uskon, että hän tekee sen meidän molempien kotielämän takia. Hän on jo ukki ja minulla pienet lapset...silti haaveilen herääväni hänen vierestään ja saavani kuumaa, taidokasta seksiä...oijoi...mitä mä teen? Onko hän kiinnostunut? Mä käyttäydyn kuin pikkutyttö!
En haaveile loppuelämästä yhdessä, vaan mukavasta pikkutuhmailusta ja tunteesta, kun mies huolehtii...ja jos päätän tehdä aloitteen lähemmin, niin miten sen teen? En osaa enää tätä, kaikkien avioliittovuosien jälkeen...
Heti ensimmäisenä yhteisenä työreissuna olin myyty. Mulle avattiin ovet, kannettiin mun laukut, huolehdittiin mun nälästä, janosta, auringonpistoksen mahdollisuudesta. Minusta oltiin kiinnostuneita, minua katsottiin hyväksyvästi. Kaikki alkoi molemminpuolisena yhdessäviihtymisenä, söimme pitkään illallista viinilasien äärellä ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Aluksi tunsin oloni vain miellyttäväksi ja turvalliseksi hänen kanssaan, ajattelin, että onpa ihana työkaveri/opastaja. Hotelluhuoneet, lennot, taksit, kaikki hän hoiti ja huolehti mun auton huollosta/renkaista jne. Olin vaihteeksi niin tyytyväinen, kun sain vain olla ja mun turvallisuudesta jne huolehdittiin.
Olen tehnyt hänelle myös palveluksia, joista hän on kiitellyt esim kukkakimpulla ja suklaarasialla. Hän soittaa mulle miltei päivittäin pitkiltä työmatkoiltaan, ihan niitä näitä, ei mitään rakkaudentunnustuksia tai kiihkeyksiä. Ihan vain puhutaan, arjen haasteista ja työstäkin. Kerran, kokousmatkalla, kun oltiin nautittu alkoholia hiukan enemmän, hän tanssitti mua ja kertoi pitävänsä musta tosi paljon, olen kuulemma "paras tyttö meijän firmasta". Ja aina tarjoaa tuolia, auttaa takin päälle jne...ei tee sitä muille, paitsi joskus. Muut onkin jo vähän vilkuilleet meijän suuntaan...
Olen nähnyt hänestä kuumia unia ja kaipaan häntä, kun olemme erossa. Silti hän jotenkin vaikuttaa välillä vetäytyvän ja uskon, että hän tekee sen meidän molempien kotielämän takia. Hän on jo ukki ja minulla pienet lapset...silti haaveilen herääväni hänen vierestään ja saavani kuumaa, taidokasta seksiä...oijoi...mitä mä teen? Onko hän kiinnostunut? Mä käyttäydyn kuin pikkutyttö!
En haaveile loppuelämästä yhdessä, vaan mukavasta pikkutuhmailusta ja tunteesta, kun mies huolehtii...ja jos päätän tehdä aloitteen lähemmin, niin miten sen teen? En osaa enää tätä, kaikkien avioliittovuosien jälkeen...
sitä paitsi, hän on kertonut, että hänellä on ollut vuosia sitten avioliiton ulkopuolinen suhde, pitkäkin sellainen, mutta valitsi sitten vaimonsa...ja hyvä niin. Vaikka mun avioliitto onkin laimentunut rakastan silti miestäni, enkä haluaisi menettää häntä. Tässä olisi hyvä ja turvallinen tapa saada vähän mielihyvää...kun molemmat haluaa myös pitää avioliittonsa kasassa.
