Ite oon nuorena sinkkuna menny sänkyyn myös sellaisten miesten kanssa, joiden tiesin olevan varattuja. Kai sitä koki saavansa jotain erityisen korkeita "viettelypisteitä", kun sai varatun lankeamaan. Olin ehkä 20-vuotias, kun menin rakastumaan aivan päätäpahkaa toisella paikkakunnalla asuvaan yhdenyönpanoon. Olin aivan ekstaasissa, kunnes sain tietää tyypin olevan naimisissa. Olin todella vihainen ja tunsin, että myös minua oli tässä tilanteessa petetty. Mielestäni myös minulla olisi ollut oikeus päättää, haluanko pelehtiä varatun miehen kanssa. Tämän kokemuksen jälkeen en sitten varattuihin koskenu.
Kerran tämän jälkeenkin (yllättäen humalassa) oli todella lähellä, etten päätynyt sänkyyn varatun työkaverini kanssa. Tiesin kuitenkin, että tuntisin todella huonoa omaatuntoa, jos aiheuttaisin hänen avopuolisolleen mielipahaa ihan vain siksi, että minä nyt satuin haluamaan seksiä, joten lähetin miehen kotiin. Mies sanoi vielä ovella, että huomenna hän varmasti kiittää minua tästä päätöksestä, mutta olenko aivan varma. Oli vaikea sanoa, että olen varma ja nähdään töissä. Joskus olen asiaa vähän harmitellut, mutta toisaalta olen itsestäni ylpeä, että en antanut itsekkyyden nousta moraalin yläpuolelle. Mielestäni aikuiset toimivat juuri niin: tekevät uhrauksia, jotta eivät toimisi väärin.