Suhde ilman alkuhuumaa. Onko ongelmia luvassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Nykyisen kanssa on tosi mukava olla, hän on ihana ihminen ja tykkää minusta, ollaan aika samanhenkisiä ja meillä on kivaa yhdessä, hyviä keskusteluja, ei tule riitoja mistään... ainoa ero on se, että hän on aika introvertti, ja vaikka itsekin viihdyn paljon itsekseni, tykkään myös käydä ihmisten ilmoilla (joskaan en koe että sinne pitäisi mennä kumppanin kanssa, koska tykkään nähdä kavereitakin). Mutta siis, verrattuna aikaisempiin juttuihin, tässä ei ole ollenkaan minun puoleltani sellaista alkuhuumaa tai rakastumisen tunnetta. Voiko tämä jatkossa aiheuttaa ongelmia, vai sujuuko tällainen suhde yhtä harmonisena ja mukavana kuin nytkin?
 
Pittee muistoo että se alkuhuuma ei kestä ikuisesti, se toki aina välillä pulpahtelee sieltä arjen sisältä joskus esiin vuosienkin päästä mutta jatkuva olotila se ei ole. Ja sitä nuo saatanan naiset tuntuu aina jahtaavan kun pitää elämä laittaa uusiksi jonku naapurin ruohonleikkaajan vuoksi.
Itse näen esim. baareissa paljon kauniita naisia mutta huomaan että etsin aina sellaista joka saa minussa sitä huumaa esille.
 
Ilman mitään alkuhuumaa on just parhautta!
"Vaan" toteamus, että viihdymme yhdessä joten ollaan yhdessä.

Hormonit tai kiima ei sekoita päätä niin voi paljon vapaammin valita kenen kanssa elämänsä tahtoo jakaa.

Kaipa tää on osin ikäkysymys? Kakskymppisenä nimittäin en ajatellut näin.
Mut nykyään huuma tarkoittaisi mulle varmastikin sydänkohtausta.
 
Pittee muistoo että se alkuhuuma ei kestä ikuisesti, se toki aina välillä pulpahtelee sieltä arjen sisältä joskus esiin vuosienkin päästä mutta jatkuva olotila se ei ole. Ja sitä nuo saatanan naiset tuntuu aina jahtaavan kun pitää elämä laittaa uusiksi jonku naapurin ruohonleikkaajan vuoksi.
Itse näen esim. baareissa paljon kauniita naisia mutta huomaan että etsin aina sellaista joka saa minussa sitä huumaa esille.
"sitä nuo saatanan naiset tuntuu aina jahtaavan" "etsin aina sellaista joka saa minussa sitä huumaa esille" (y) että niin.....pata kattilaa soimaa...
 
Ei välttämättä.
Ihastuminen on helppoa, vaikka ei toista tunne vielä yhtään. Aika monta harhalaukausta sitä tulee.
Sen sijaan ystäväpohjalta rakastuminen kestää todennäköisesti pidempään, kun tunteet syttyvät vasta, kun jo tuntee toisen kunnolla.

No kun minulla on vähän se, että en ole rakastunut edes ystäväpohjalta. Tykkään kyllä hänestä tosi paljon ja viihdyn hänen seurassaan, mutta välillä mietin onko tämä minulle vain ystävyyttä, johon liittyy romantiikkaa ja seksiä. t. ap
 

Similar threads

Yhteistyössä