Tutulta kuullosti kätilön puheet.Tokaa kun sen puol tuntia oli jo yrittänyt ponnistaa nii koko aika kuuli samaa,että kohta tulee vielä jaksaa,pää näkyy jo ,kohta se syntyy.Nyt se kohta tulee vielä jaksaa
.Taidetaan ihan koulussa opettaa tuota äitien tsemppaamista.Eihän se sieltä kuitenkaan mihinkään tullu,vaan imas aina takas sisään,kun pää väärässä asennossa.Imukupilla sitten lopulta nykästiin ulos.Väkeä oli kuin pipoa paikalla siinä vaiheessa,mutta mulla ei mitään muistikuvaa muuta kun mitä videolta ehin näkeen.
Vikasta olikin sitten ihan erilainen synnytys.Ei vaan olis telkkariin sitä voitu laittaa nimittäin olisi kuullut piip,piip,piip aika useesti.Sanoin vielä ,että kuolen ja kätilö siihen vaan,ettei tähän ennkään ole kuoltu,ponnista vaan nyt.Sitten huusi isän paikalle ja isä otti pojan vastaan tuolta mun sisuksista,enkä tätäkään"tajunnu"ennen kun isä sen mulle helpotuksen jälkeen kertoi.Tää kätilö olikin ammattitaitoinen ja pisti minut ponnistaan kylelleen ja sanoi,että kun aiemmat ovat väärässä tarjonnassa jääneet päästä kiinni,niin tämä asento antaa lantiolle eniten tilaa ja on mahdollisuus pään kääntyä oikeen tulemaan ja sieltähän se tulikin tosi hienosti.Eka meni siis ponnistusvaiheen kestäessä sektioon ja eka meinasivat imukuppia,mutta leikkaava lääkäri sanoi,ettei tämä täältä olisi ulos tullut repimälläkään,sen verta tiukassa oli pää siellä jumissa.Tämä kuvattiin johonkin sairaalan videolle,kuten sekin ,että siellä leikkurissa oli joku kandi ,joka kupsahti sinne lattialle ku pyörty.Minä raukka luulin,että puotti mun vauvan lattialle
.Mies sitten mulle valisti asiaa.
En itekkään muista suukotelleeni vauvaa,kun syntyi,sen verran sekavaa touhua oli,mutta jälestä kyllä senkin edestä.Paidan alla kyllä heti olivat.