Subilla synnytettiin...

Voi, jotenkin kauheen rauhallinen synnytys verrattuna omiin muistikuviin.
Mä huusin ja ponnistin täysiä vauvat ulos.
Onneksi niitä ei ole kuvattu =)
Tuo äitihän vaikutti helpottuneelta ja väsyneeltä sekä kyllä huomioi vauvaa. Ihme juttuja teillä!

 

Mä kans ajattelin että kauheeta jos mun synnytys ois kuvattu...kaikki mitä mä siellä huusin :ashamed: :ashamed:

Itku tuli kyllä kun se vauva syntyi, mies kattoi mua ja pudisteli päätään =)

 

Mä kans ajattelin että kauheeta jos mun synnytys ois kuvattu...kaikki mitä mä siellä huusin :ashamed: :ashamed:

Itku tuli kyllä kun se vauva syntyi, mies kattoi mua ja pudisteli päätään =)

Oltais ne pahimmat huudot ja kohtaukset varmaan leikattu pois?
Nyt kun tietää miten omat synnytykset meni,voisin kanssa synnyttää kameran edessä.Mutta eihän sitä etukäteen tiedä miten ne menee.

 

Mä kyllä ymmärrän täysin miks veti polvia yhteen. Ei se jalat levällään ponnistaminen tunnu yhtään luontevalta. Multa väkisin kahes synnytykses laitettu jalta kätilön ja opiseklijan lonkille ja voi hemmetti että oli vaikeeta. Ja molemmilla kerroilla kiskasin jalat takas ja sanoin ettei onnistu noin.
Ajatelkaa nyt esimerkiks jos joku potkasee teitä haaruksiin ja sattuu nii karmeesti, te laitatte jalat automaattisesti yhteen. Kyllä se kipu siel alhaal jaa kropan tekee ihan jotain muuta ku sitä mitä kätilö käskee.
Hieno synnytys ja rohkeaa antaa kuvata se.
Lopettakaa se aivoton arvostelu! Tehkää ite sama kameran edessä ja arvostellaan sit lisää :kieh:

 

Mulla taisi olla jokaisessa synnytyksessä jalat koukussa ja ehkä myös hieman ylhäällä ja pyydettiin pitämään sukanvarsista kiinni.

 

mä en ottanut poikaa heti syliin kun se syntyi.ei voinut siinä hetkessä vähempää kiinnostaa. sit vasta kun makasin sängyllä ja se oli pesty jne ja nostettiin rinnalle niin katselin ritä.mun mielestä se on ihan ok.ei sitä tarvii heti raksstaa ja olla ihan fiiliksissään. hitaasti syttyvää laatua olen. ehkäpä sillä äidillä oli sama.et oli väsynyt synnytyksestä

 

Kateellisena katsoin tälle ei tullut edes hiki (?) Mulla mies moppasi päätä puolen tunnin ajan kun olin aivan märkä hiestä ja punanen- oli todella kova puskeminen (vauva laskeutui vasta viimeisen tunnin aikana ja ihan pyöreäpäinen py 37 cm...)...

 

Oli pakko katsoa. Ei mua ihmetytä muu kuin se, että tuo yritti väkisin pitää polviaan yhdessä. Mutta kai se on joku puolustautumisyritys kipua vastaan tai jotain.

 

En koko ketjua lukenut, mutta olin ekan sivun jälkeen kummissani, että pitääkö sille vauvalle heti jutella ja suukotella sen aherruksen jälkeen. Siis itse olin kyllä äärimmäisen onnellinen ja hymy loisti kasvoilta, mutta hiljaa vaan kattelin pientä ja ihmettelin. Olin niin onnesta soikea, etten edes muista itkikö se.. jostain kuvista oon katellu että vauva vaan rääky ja mä hölmönä vaan hymyilin

 

Synnytys kun on monesti ihan uusi ja ihmeellinen juttu niin ei varmaankaan heti tajua että on synnyttänyt juuri hetki sitten.
Itse muistan kun esikoinen syntyi klo 12.35 ja kun iltapäivällä joku kaveri soitti ja kysyi missä vauva on niin sanoin ihan tyynesti "tossa se nukkuu vieressä".
Vasta illalla ja seuraavana päivänä vielä enemmän tuntui että olen ÄITI :heart:

 

HÄPEÄISITTE kaikki, jotka moititte äidin "kylmyyttä"! Onnelliselta hän näytti, ja todella väsyneeltä. En minäkään ole ilosta itkenyt tai rakkaudentunnustuksia ladellut kun olen vauvan kainalooni saanut ensimmäistä kertaa, olen vain katsellut sitä ihanaa ihmettä.

 

miksi se äiti oli niin ihmeen tyytymättömän oloinen eikä suukottanut pientä, oli vaan jotenkin outo

samaan kiinnitin huomion.

Kamera paikalla,väsynyt... olihan hän selvästi vauvasta onnellinen.

Mua ärsytti se kätilön tapa puhua, ihan kuin pois lapselle tai vähäjärkiselle puhunut. Mulla ollut aina sellaset kätilöt jotka on sanoneet napakasti, älä sulje silmiä,levitä jalkoja enemmän ja se ponnistamaan kannustaminen on ollut myös sellasta että on oikeesti tuntunut siltä että ne on mukana touhussa eikä satuja korvaa kertomassa

 

Mä kans ajattelin että kauheeta jos mun synnytys ois kuvattu...kaikki mitä mä siellä huusin :ashamed: :ashamed:

Itku tuli kyllä kun se vauva syntyi, mies kattoi mua ja pudisteli päätään =)

Oltais ne pahimmat huudot ja kohtaukset varmaan leikattu pois?
Nyt kun tietää miten omat synnytykset meni,voisin kanssa synnyttää kameran edessä.Mutta eihän sitä etukäteen tiedä miten ne menee.

Piipattu päälle Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip...Tulis nu piiiiip jo sieltä ja piiiiip ku mä pääsen piiiiiiiiiiiiiiiiip kotiin niin se piiiiip äijä saa kyllä piiiiiiiiiiiip piiiiiiiiiiiip piiiiiiiiiiiiiiiiip. Ai piiiiiiiip!

 

se äiti oli tosiaan oudonoloinen. Yleensä kyllä jos sattuu, niin kyllähän sitä huudetaan. Ei ollut ketään tukihenkilöä ja sormusta ei näyttänyt olevan sormessa ja kuitenkin puhuttiin uudelleen synnyttäjästä että olisko ollu joku yh. Eikä tosiaan näyttänyt mitenkään onnelliselta vaan pikemminkin tyytymättömältä. Eihän se edes katsonut sitä vauvaansa iloisesti.

Ei mullakaan ole ollu kummankaan synnytyksessä sormusta, ihan vaan siks että lopuajasta ne on pitäny ottaa pois sormien turpoamisen takia.
ja en oo huutanu vaikka kuinka on koskenu, siinävaiheessa ku homma on ohi niin olen ollu sen verran pihalla ja heikkohappinen etten ole paljon jutellu enkä pussaillu, olen vaan koittanu saada pidettyä lapsen siinä rinnanpäällä...

 

se äiti oli tosiaan oudonoloinen. Yleensä kyllä jos sattuu, niin kyllähän sitä huudetaan. Ei ollut ketään tukihenkilöä ja sormusta ei näyttänyt olevan sormessa ja kuitenkin puhuttiin uudelleen synnyttäjästä että olisko ollu joku yh. Eikä tosiaan näyttänyt mitenkään onnelliselta vaan pikemminkin tyytymättömältä. Eihän se edes katsonut sitä vauvaansa iloisesti.

Ei mullakaan ole ollu kummankaan synnytyksessä sormusta, ihan vaan siks että lopuajasta ne on pitäny ottaa pois sormien turpoamisen takia.
ja en oo huutanu vaikka kuinka on koskenu, siinävaiheessa ku homma on ohi niin olen ollu sen verran pihalla ja heikkohappinen etten ole paljon jutellu enkä pussaillu, olen vaan koittanu saada pidettyä lapsen siinä rinnanpäällä...

Mun on ainakin käsketty ottaa sormus pois ennen saliin menoa!
Ja mun mielestä tuo äiti oli enemmänkin huojentuneen oloinen siitä että synnytys saatiin kunnialla päätökseen ja kivut loppuivat. Ihan varmasti oli onnellinen pienestään.
Itelläkin helpotti synnytystuskat kun tää äiti sain vauvan rinnan päälle,jännä miten näissä elää mukana

 

kiva kun arvostelette toisen tunteita, tilannetta ja ensihetkiä lapsen kans..hoh-hoijaa. Ajatelkaa ny vähän miltä siitä äidistä tuntuu jos on kotona näitä juttuja lukemassa. Itku pääsee (nyt sinakin jos ei synnytyksessä!). Onneksi järkeviäkin kommentteja seassa.

 

kiva kun arvostelette toisen tunteita, tilannetta ja ensihetkiä lapsen kans..hoh-hoijaa. Ajatelkaa ny vähän miltä siitä äidistä tuntuu jos on kotona näitä juttuja lukemassa. Itku pääsee (nyt sinakin jos ei synnytyksessä!). Onneksi järkeviäkin kommentteja seassa.

Joo ja siis taas ihan ihme asiasta tehty kauheen iso haloo. Kuinkahan moni on oikeesti ollut naamastaan kuin naatalin aurinko heti synnytyksen jälkeen?
Mulla itsellä ollut kaikki nopeita ja rajuja käynnistysten vuoksi eikä mitään kivunlievityksiä ole koskaan ehtinyt saamaan...ja olen kyllä ollut varmasti järkky näky synnytyksen jälkeen.

 

Jokainen synnyttäköön tavallaan
Ja jokainen olkoon miten tykkää synnytyksen jälkeen
Kaikki synnytykset erilaisia ja kaikki niihin "reagoi" erilailla

 

En mäkään kyllä tajunnu, että synnytyksen jälkeen pitäs HETI pussailla vauvaa ja jutella sille, että olis normaali äiti.

Ite olin ainakin niin väsyny synnytyksestä, että en jaksanu tehdä heti yhtään mitään. Eikä tullu mieleenkään pussailla vauvaa kun sain sen rinnalle. Enkä kyllä jutellukaan vauvalle mitään..

En ole koskaan kokenu olevani kylmä äiti, mutta kaipa sitten olen..

 

miksi se äiti oli niin ihmeen tyytymättömän oloinen eikä suukottanut pientä, oli vaan jotenkin outo

Kiinnitin huomion ihan samaan, oli jotenki vaisu. Mutta jos sitä ujostutti ne kamerat.

Mä ainakin olin niin väsynyt ja raivoissani kätilölle, että ihan ensin vain pitelin vauvaa puhumatta mitään kenellekään. Itkinkin vain kiukusta Se euforinen onnen tunne tuli vasta vähän myöhemmin

mulla oli siis kamalan ärsyttävä kätilö, valitinkin siitä vuodeosastolla ja nainen sai onneksi palautetta

 

Täällä kans yksi epänormaali ja yh.

En huuda kivusta koska se vie mun mielestä voimia aivan liikaa siitä itse ponnistamisesta. Hampaat irvessä vaan niin kyllä se siitä.
Sormuksia en ole nyt pitänyt moneen kuukauteen ja silti ihan onnellisesti ollaan naimisissa. Kaksi lasta synnytetty ja kummankaan synnyttä en ole kyyneltäkään vierittänyt. En edes siinä vaiheessa kun hormoonien pitäisi heittää häränpyllyä kun maito nousee.

On niitä muitakin tapoja näyttää tunteitaan kuin kyyneleet.
Suukotellut vastasyntynyttä olen, jotain "normaalia" vissiin mussakin.

Tämä tosiaan ei ollut suoralähetys, voihan olla että äidin huudot on joko peitetty tai kokonaan leikattu pois.
Jokaisen synnytys, kuten raskauskin on erilainen EI OLE olemassa mitään semmoista mikä tekee synnytyksestä normaalin tai siis äidistä normaalin kun käyttäytyy samalla tavalla kuin joku muu.

Mitäs jos se on epänormaalia että on heti onnensa kukkuloilla (onko se silloin "vain" näyttelemistä ), pussailee vauvaa ja itkee onnesta. Kun huutaa kuin naarasleijona..
- Näin kärjistettynä
(en todellakaan ole tätä mieltä joten turha kenenkään vetää tästä kommentista hernettä nenäänsä )

 

En minä kyllä vauvaani pussaille ennenkuin se on pesty. Oksettavaa limaa se minusta on, vaikka vauva onkin rakas. Siinä vaiheessa on aika vähän huokaista ja rentoutua, vauvan kanssa on loppuelämä aikaa.

muutoin minusta synnytys vaikutti itseasiassa aika helpolta.