Sterilisaation purku?!?

  • Viestiketjun aloittaja harkinta-aika
  • Ensimmäinen viesti
On tehty! Ihan menin terveyskeskuslääkärille, siitä se sitten lähti....

Mulla kesti koko prosessi noin vuoden, ensimmäisestä lääkärikäynnistä purkuun. Kun tutkivat, myös miehen siittiöt, ja sitten tietenkin vähän jonoakin, kun ei tuo purkuleikkaus ole kuitenkaan ihan kaikkein kiireisin.

Lopputulos hyvä, siitä todisteena nyt 4,5-vuotiaat kaksospojat! <3
 
tää todistaa minusta vaan sen että ne kriteerit pitäs olla tiukemmat sterilisaatioon, kun yllättävän paljon purkujakin kai tehdään..

Itsellä täyttyy vaan toinen kriteeri, ja lääkäri ei ideologisista syistä kirjoittanut mulle lähetettä.. oikeastaan varmaan ihan hyväkin vaikka itselle lapsiluvun täyteen tulemisen päätös on lopullinen.
 
[QUOTE="mä";25125255]Päättäkää nyt hyvät naiset mitä te haluatte :O Miksi IHMEESSÄ teette tai kuka on tehnyt teille sterilisaation ja nyt ette enää sitä halua???[/QUOTE]

Niin no, kaikkihan nyt toki tietää kaiken tulevan tarkkaan etukäteen.... :stick:

Sanotaanko, että koko elämä meni päälaelleen, kun löysin nykyisen mieheni. Ja kun en tuota tiennyt silloin, kun sterilisaatiota suunnittelin... Elämä vie ja elämä tuo, yllätyksiäkin! :heart:
 
"mie"
Onneksi ei nykyään kait enään julkisella puolella purkuja tehdä? Eli omalla kukkarolla yksityiselle vaan. Ja hyvä niin!

Ja sama mieltä asiasta, että miksi sen sterilisaation on ottanut, jos ei kerran ole 100% varmaa asiasta. Se vaikeutta todella paljon näiten ihmisten sterilisaatioon pääsyä, ketkä sita oikeesti halusivat. Minuakin suoraan sanottuna v*****i ihan suunnattomasti, kun kolmannen lapsen synnytyksen yhteyteen koitin saada sterilisaatiota, mutta lääkäri ei suostunut.... Täytin vielä pari viikko kolmannen syntymän jälkeen 30vuotta, eli kaksi kolmesta ehdosta täyttyi. Mutta ei. Onneksi mies pääsi piuhojen poikkasuun helposti :)
 
Käytiin ensin tutkimuksissa Väestöliitossa ja sieltä tehtiin lähete kunnalliselle...Puolisen vuotta odottelin niin tehtiin leikkaus.
Pitää muistaa, että sterilisaatiopurun jälkeen ei välttämättä raskautuminen onnistu. Tai suurin osa saa kohdun ulkoisia raskauksia.
 
"gepardi"
Minulle tehtiin viime lokakuussa sterilisaatio mutta tuo sterilisaatio tehtiin kunnolla: munanjohtimet katkaistiin kokonaan pois! Jos nyt jostain kumman syystä tulevaisuudessa tahtoisinkin vauvan (ja riskeeraisin oman terveyteni) niin lapsettomuushoidoilla se olisi mahdollista. Siihen ei kuitenkaan tarvetta ole. Kolme lasta joista jokainen on syntynyt sektiolla + fyysinen sairaus johon varmaankin tulen joskus vielä kuolemaankin.
Päätös syntyi viimeisimmän raskauden aikana ja sain sterisaatiohakemuksen täyttämisen jälkeen (joka pyydetään omalta terveyskeskuslääkäriltä) sitä mitä halusin. Synnytyssairaalan lääkärinkin piti puoltaa sterilisaatiota jotta se onnistuisi, yhden lääkärin päätös ei riitä. Purkaminen ei onnistu sillä ei ole mitään purettavaa. Omalla kohdallani sterilisaatiopäätös oli oman edun hakemista, täysin itsekästä mutta tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Miettikää tarkasti mitä teette kehollenne sillä kaikkea ei noin vain perutakaan vaikka se teoriassa olisikin mahdollista. Syyt sterilisaation tekemiseen oli silloin joskus olemassa...kannattaa ehkä miettiä olisiko ne vieläkin voimassa? Hetken mielijohteesta ei kannata lähteä kehollaan leikkimään.
 
juio
[QUOTE="mie";25125292]Onneksi ei nykyään kait enään julkisella puolella purkuja tehdä? Eli omalla kukkarolla yksityiselle vaan. Ja hyvä niin!

Ja sama mieltä asiasta, että miksi sen sterilisaation on ottanut, jos ei kerran ole 100% varmaa asiasta. Se vaikeutta todella paljon näiten ihmisten sterilisaatioon pääsyä, ketkä sita oikeesti halusivat. Minuakin suoraan sanottuna v*****i ihan suunnattomasti, kun kolmannen lapsen synnytyksen yhteyteen koitin saada sterilisaatiota, mutta lääkäri ei suostunut.... Täytin vielä pari viikko kolmannen syntymän jälkeen 30vuotta, eli kaksi kolmesta ehdosta täyttyi. Mutta ei. Onneksi mies pääsi piuhojen poikkasuun helposti :)[/QUOTE]


Kyllä mulla riitti syyksi se kun yksi ehdoista täyttyi. Eli olin kolme synnyttänyt vaikka ikää oli 28 vuotta. Enkä ole katunut.
 
"vieras"
no näähän pitäs miettii ennen sterilisaatiota...? et entä jos?
Joo en tajua kanssa, että ensin tehdään kalliilla sterilisaatiot ja sitten taas puretaan. Ei ole ihmisillä harkintakykyä lainkaan. Ensin naimisiin, sitten piuhat naks, erotaan, sitten taas piuhat takasin, sitten vauva, sitten erotaan, kierre on loputon ja sitten voidaankin ihmetellä, miksi verot nousevat.
 
"mie"
Kyllä mulla riitti syyksi se kun yksi ehdoista täyttyi. Eli olin kolme synnyttänyt vaikka ikää oli 28 vuotta. Enkä ole katunut.
Mulle ei. Ja lääkäri nimeomaan vetosi siihen, että kun olen vielä niin nuori ja mieli muuttuu, raskaana ollessaan ei kuulemma ole ihan järkevin hetki päättää tälläisestä ja kun niitä purkuja halutaan nykyään aika paljon..... Vaikka kuinka kävin läpi kaikki puolisosta eromiset, kuolemiset jne skenaariot, niin ei. En sitten jaksanut ihan loputtomasti tästä raskausaikana tapella, joten annoin olla ja ajattelin, että aloitan sitten synnytyksen jälkeen uudestaan. Mutta silloin mieheni oli tullut siihen tulokseen, että hän voi itse pistä piuhat poikki ja kas kumma, lähete tuli heti ja toimenpiteseen pääsi kuukauden kuluttua :D
 
[QUOTE="vieras";25125557]Joo en tajua kanssa, että ensin tehdään kalliilla sterilisaatiot ja sitten taas puretaan. Ei ole ihmisillä harkintakykyä lainkaan. Ensin naimisiin, sitten piuhat naks, erotaan, sitten taas piuhat takasin, sitten vauva, sitten erotaan, kierre on loputon ja sitten voidaankin ihmetellä, miksi verot nousevat.[/QUOTE]

Siis yhteiskunta kustantaa vain yhden lapsettomuushoidon. Eli jos niitä napukaisia tehdään monta kertaa niin se yksi on vain yhteiskunnan varoin ja loput omakustanteisia.
 
Huoh, oon sitä mieltä että sterilisaatio voidaan tehdä kunnallisella puolella mutta sterilisaation purku on sitten jokaisen oman kukkaron asia ja se tulisi tehdä yksityisellä puolella omalla rahoituksella.. Pikkasen syletti kun jokunen vuosi sitten odotin itse nilkkaleikkaukseen pääsyä, mutta oman kiireellisyysluokkani ortopedisia leikkauksia ei enää tehty siinä vaiheessa vuotta säästösyistä joten jouduin kipulääkkeiden voimalla odottelemaan ja joka työvuoron jälkeen itkua vääntäen kipujen kanssa nilkuttamaan kotio, samaan aikaan sitten leikkurin pöydällä kuitenkin purettiin jonkun miehen vasektomiaa... voi v*ttu.
 

Yhteistyössä