SSRI-lääkkeen lopetusoireet: vertaistukea kaipaan!

  • Viestiketjun aloittaja Voi p*rse
  • Ensimmäinen viesti
Voi p*rse
Olen lopettanut 3 viikkoa sitten sertaliiniä sisältävän lääkkeen käytön ja nämä aaltomaiset viertoitusoireet on aika helvetillisiä. Välillä jo luulee, että kyllä tämä tästä, mutta sitten taas esimerkiksi tänään aivan kamala ja pitkäkestoinen epätodellisuuden tunne paniikkioireineen. Myös kummallisia pakkoajatuksia jopa itsetuhoisuuteen asti oli tänään. Sellaisia mulla ei ole ollut koskaan aikaisemmin.
Pään "sähköiskuista" ja pahimmasta hermostuneisuudesta luulin jo päässeeni, mutta nyt taas takapakin tultua pelottaa, kuinka kykenen suoriutumaan työpäivästä saati perhe-elämästä.
Kertokaa ihmeessä kokemuksianne vieroitusoireista ja niiden kestosta, olisin tosi kiitollinen!
 
noh.
Omasta kokemuksestani ei varmasti paljoa apua ole, mutta vastaanpa silti... Mulla oli oikeastaan pelkästään päässä niitä sähköiskutuntemuksia ja nekin loppui aika nopeasti, oisko kestäneet edes kahta viikkoa. Söin tosin niitä SSRI-lääkkeitä vain tosi lyhyen aikaa. Oletko itse syönyt niitä lääkkeitä pitkäänkin ennen lopetusta?
 
"kokenut"
Minä lopetin kerralla ja fiboja oli ensimmäisenä vuotena tosi paljon. Joka toinen päivä teki mieli tappaa itsensä ja joka toinen oli ok. Toisena vuotena alkoi helpottaa ja nyt viiden vuoden jälkeen olo on normaali.
 
"a p"
Olen siis alkuperäinen kirjoittaja ja söin lääkkeitä tosi pienellä annoksella 1v3kk, 25mg päivässä. Lopetin lääkkeen hiljalleen, en tosin siinä vaiheessa ollut enää lääkärin seurannassa, mutta farmaseutin ohjeen mukaan joka tapauksessa.
Paniikkikohtauksiin lääke aloitettiin, niitä ehti olemaan vain viikona ajan ennen lääkkeen aloitusta. Olen ollut aina tosi herkkä lääkkeiden sivuvaikutuksille enkä mielelläni syö ylimääräisiä lääkkeitä, mutta tuossa tapauksessa oli pakko aloittaa lääke, koska en suoriutunut enää arjesta.
 
Täh...
[QUOTE="a p";30426464]Olen siis alkuperäinen kirjoittaja ja söin lääkkeitä tosi pienellä annoksella 1v3kk, 25mg päivässä. Lopetin lääkkeen hiljalleen, en tosin siinä vaiheessa ollut enää lääkärin seurannassa, mutta farmaseutin ohjeen mukaan joka tapauksessa.
Paniikkikohtauksiin lääke aloitettiin, niitä ehti olemaan vain viikona ajan ennen lääkkeen aloitusta. Olen ollut aina tosi herkkä lääkkeiden sivuvaikutuksille enkä mielelläni syö ylimääräisiä lääkkeitä, mutta tuossa tapauksessa oli pakko aloittaa lääke, koska en suoriutunut enää arjesta.[/QUOTE]

Siis sulla oli ongelmia VIIKON AJAN (paniikkikohtauksia) ja aloitit syömään SSRItä ja söit niitä 1v ja 3kk?!? Voi kultapieni, tuo kuulostaa aika hurjalta. :O Onko sulla ollut tuona aikana jotain muuta apua: kuntoutusta, terapiaa..? Vai pelkkä lääkehoito?
 
"täti"
Mulla oli kolme viikkoa tosi ikävä olo, kunnes pääsin pahimmista oireista. Sen jälkeen ehkä pari viikkoa oli epämääräisiä tuntemuksia. Koko vieroitusoireet sai mut katumaan että olin syönyt lääkkeitä. Nyt olis taas tarve lääkkeille, mutta yritän pärjätä ilman.
 
"a p"
Alkuperäinen kirjoittaja Täh...;30426480:
Siis sulla oli ongelmia VIIKON AJAN (paniikkikohtauksia) ja aloitit syömään SSRItä ja söit niitä 1v ja 3kk?!? Voi kultapieni, tuo kuulostaa aika hurjalta. :O Onko sulla ollut tuona aikana jotain muuta apua: kuntoutusta, terapiaa..? Vai pelkkä lääkehoito?
Sivusta on helppo kommentoida, kun en tiedä asiasta enempää. Fakta on kuitenkin se, että lapset joutuivat asumaan muualla sen viikon ajan, koska en pystynyt heitä hoitamaan silloin. Ei kovinkaan kestävä ratkaisu kenenkään kannalta pidemmällä tähtäimellä... Mulla ei ollut vaihtoehtoja siinä kohdassa, koska tilanne tuntui muuten vaan pahenevan. Syynä paniikkioireiluun oli kilpirauhasen liikatoiminta sekä kuormittava elämäntilanne yhdessä.
Olen käynyt psykologin luona tähän syksyyn asti, mutta koska kohtaukset loppuivat ja olo helpottui lääkkeen aloittamisen jälkeen, katsoin etten tarvitse enää melko turhaksi kokemiani käyntejä.
 
Täh...
[QUOTE="a p";30426520]Sivusta on helppo kommentoida, kun en tiedä asiasta enempää. Fakta on kuitenkin se, että lapset joutuivat asumaan muualla sen viikon ajan, koska en pystynyt heitä hoitamaan silloin. Ei kovinkaan kestävä ratkaisu kenenkään kannalta pidemmällä tähtäimellä... Mulla ei ollut vaihtoehtoja siinä kohdassa, koska tilanne tuntui muuten vaan pahenevan. Syynä paniikkioireiluun oli kilpirauhasen liikatoiminta sekä kuormittava elämäntilanne yhdessä.
Olen käynyt psykologin luona tähän syksyyn asti, mutta koska kohtaukset loppuivat ja olo helpottui lääkkeen aloittamisen jälkeen, katsoin etten tarvitse enää melko turhaksi kokemiani käyntejä.[/QUOTE]

Sori, ei ollut tarkoitus loukata tuolla kommentilla tai muutenkaan arvostella asiaa. Kuulosti vain tosi hurjalta, mutta ymmärrän ehdottomasti paremmin kun selitit lisää. Toivottavasti sun oireet helpottavat pian ja olo normalisoituisi. Tsemppiä! Sulla ei siis ilmeisesti ole tällä hetkellä hoitokontaktia lääkäriin, eli et voi siltä kysellä noista asioista? Toivottavasti kuitenkin pian alkaa helpottamaan ja jos ei ala, niin sitten vain yhteys lääkäriin jotta saat itsesi kuntoon!
 
"a p"
Alkuperäinen kirjoittaja Täh...;30426543:
Sori, ei ollut tarkoitus loukata tuolla kommentilla tai muutenkaan arvostella asiaa. Kuulosti vain tosi hurjalta, mutta ymmärrän ehdottomasti paremmin kun selitit lisää. Toivottavasti sun oireet helpottavat pian ja olo normalisoituisi. Tsemppiä! Sulla ei siis ilmeisesti ole tällä hetkellä hoitokontaktia lääkäriin, eli et voi siltä kysellä noista asioista? Toivottavasti kuitenkin pian alkaa helpottamaan ja jos ei ala, niin sitten vain yhteys lääkäriin jotta saat itsesi kuntoon!
Jep, eipä mitään, mutta tilanteet usein on monisyisempiä kuin miltä ehkä näyttää. En ikinä voinut kuvitella, että noin pienen annoksen lopettaminen saa aikaan tällasia oireita. Eipä auta kuin toivoa, että olo helpottaa piakkoin, etten taas ole kyvytön huolehtimaan arjesta. Tänään tuli jo mieleen, että pitäisikö hakeutua osastohoitoon, koska alkoi tulla niin kummia pakonomaisia ajatuksia itsensävahingoittamisesta, mutta kyllä ne nyt toistaiseksi helpotti. Todella pelottavaa, kun ei koskaan ennen tuollaisia joutunut kokemaan ja toisaalta lähipiirissä on tapahtunut yksi itsemurhakin todennäköisesti juuri lääkkeiden sivuvaikutusten takia :(
 
HippuTAR
Oisko mahdollista että lopetit lääkkeen liian aikaisin?

Mä aloin syömään SSRI lääkettä keväällä 2012, annos 50 mg, enemmän ois pitäny ottaa mutta en pystyny voimakkaiden sivuoireiden vuoksi. Syksyllä 2013 tiputin annoksen puoleen tarkoituksena ruveta lopettamaan lääkitys pikkuhiljaa. Melko nopeasti alkoi tulla pelkotiloja ja paniikki tuntemuksia, nostin annoksen takasi.
Nyt kesällä kokeilin taas pudottaa annosta ensin puoleen ja sit loppukesällä vielä siitä puolet, ei tullu mitään oireita. N. 2 kuukautta sit lopetin kokonaan, vieroitus oireina "sähköiskuja" pääs, neljäntenä päivänä oli pakko ottaa puolikas pilleri ku noita oli niin paljon mutta muuten ne ei ollu pahoja, kolmes viikos loppu kokonaan. Muita oireita ei siis enää tullut.
 
"a p"
Onhan tuokin tietysti mahdollista, mutta vielä nyt taidan laittaa vieroitusoireiden piikkiin, koska useampi päivä on mennyt välissä hyvinkin. Näihin epätodellisiin oloihin liittyy kuitenkin myös korvien huminaa ja niitä sähköiskuja, jotka katson selkeiksi fyysisiksi vieroitusoireiksi.
Unohdin vielä sanoa, että oireet voimistuu reilusti sellaisina päivinä/aikoina, jolloin on kiireisempää. Eli väsymys voimistaa oireita mulla.
 
"hmm"
Mulla ssri lääke (citalopram) jota olen syönyt vuosia paniikki/ahdistushäiriöön 20mg annostuksella ja ollut jo pitkään oireeton. Nyt n. 3vk olen puolittanut annostuksen koska haluaisin joskus nuo lopettaa, mutta kärsin nyt päänsärystä, ärtyneisyydestä ja mieliala on ollut melko maassa nämä viikot, oikein mikään ei huvita eikä innosta. Tekisi mieli nostaa annostus takaisin, mutta ajattelin vielä sinnitellä. En kuitenkaan varmaan pidempään kuin vuoden loppuun asti, korkeintaan. Jos ei siihen mennessä helpota niin nostan annoksen takaisin, sitten tämä annos ei varmaan vaan riitä.
 
Aika erilaisia on nämä kokemukset, mutta kerron miten mulla meni.

Eli 1 vuoden söin citalopramia (20 mg), samaan aikaan oli hormonaalinen ehkäisy. 2 kertaa tuon vuoden aikana kokeilin vähentää ssri-lääkkeen määrää, kun en ollut saanut aikaiseksi reseptin uusimista. Huonoin seurauksin, mielialat oli hirveät ja olin sekaisin kuin seinäkello.

Sitten kuitenkin erosin, ja epätoivoissani kaksinkertaistin ssri-lääkkeeni annostuksen eli söin jonkin aikaa 40 mg. Lääkäri oli aikoinaan sanonut, että voi määrätä tupla-annoksen, jos vähempi ei riitä, ja tarvittaessa voin nostaa itse annostusta mutta en kuitenkaan sitä korkeammaksi. Ero oli mulle niin raskas, että hain apua sitten tuosta lääkkeen määrän nostamisesta. En tiedä oliko fiksua, mutta niin tein... Söin tätä määrää sitten muutaman viikon, ja siinä vaiheessa kun lääke loppui, olin niin masentunut etten jaksanut uusia sitä enkä ehkäisyäkään, vaan lopetin molemmat samalla hetkellä.

No, mun kehon valtas hormonimylläkkä, kun kehon oma testosteronin tuotanto käynnistyi ym., mutta yllättäen mieliala ei mitenkään romahtanut. Multa valahti 5 kiloa kuukaudessa pois, seksihalut palasivat, mulle puhkesi akne ja jos en nyt iloinen ollut, niin olin ihan ok olosuhteisiin nähden. Jaksoin olla sosiaalinen ja tunsin olevani enemmän "hereillä" kuin lääkitysten aikaan.

Kun olen tästä kokemuksesta yhden tutun kanssa puhunut, niin hänelläkin oli ssri-lääkkeen lopetus onnistunut tuolla yhtäkkisellä taktiikalla paremmin kuin annostusta laskemalla. Se kuulostaa musta vaarallisemmalta, joten en suosittele sitä kenellekään, kun yksilöitä ollaan, mutta kerron nyt kumminkin että mulla meni lopulta tuo ihan hyvin.

Sekin on kyllä mahdollista, että aikaisemmin en ollut "valmis" / tarpeeksi parantunut lopettamaan lääkitystä, ja siksi oli niin paha olo kun laskin annostusta. Ehkä sen eron jälkeen en ollut samalla tavalla masentunut kuin silloin, kun lääkkeet sain, vaikka elämäntilanne olikin muuten vaikea. En tiedä.
 
vierailija
Söin vuoden verran 50mg sertralinia ja oireita puol vuotta oli ripuli ja oksentelu siitä seurasi kova painon lasku joka ladki painon alipainon puolelle. Sitten söin puol vuotta 100mg vain sosiaalisten tilanteiden kammoon ja lopetin ykskaks ja ei mitään oireita. Toivoin että paino putoaisi taas sinne rajalle mutta eii edelleen joka aamu itken kun se ei nyt tipu mulla on samaan aikaan litium lääkitys ja epäilen kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta ei se sitä tuskin ole ja olen jättänyt eläinten tuotteet pois sokerin ja alkoholin pois jotenka paniikki alkaa iskee että mihin mä joudun kohta ku se paino ei palaa takaisin Alipainoon.
 
vierailija
Söin vuoden verran 50mg sertralinia ja oireita puol vuotta oli ripuli ja oksentelu siitä seurasi kova painon lasku joka ladki painon alipainon puolelle. Sitten söin puol vuotta 100mg vain sosiaalisten tilanteiden kammoon ja lopetin ykskaks ja ei mitään oireita. Toivoin että paino putoaisi taas sinne rajalle mutta eii edelleen joka aamu itken kun se ei nyt tipu mulla on samaan aikaan litium lääkitys ja epäilen kilpirauhasen vajaatoimintaa mutta ei se sitä tuskin ole ja olen jättänyt eläinten tuotteet pois sokerin ja alkoholin pois jotenka paniikki alkaa iskee että mihin mä joudun kohta ku se paino ei palaa takaisin Alipainoon.
Siis eläintuotteet olen jättänyt pois.
(Hitto ku on tää ennustava kirjoitus)
 
vierailija
Söin setraliinia 25mg pari kuukautta ja annos nostettiin 50mg jotai söin noin noin neljä kuukautta, menin lääkkeestä maniaan jolloin lääkitys piti purkaa ja annos laskettiin 25mg , söin puolikasta noin kolme viikkoa ja lopetin lääkkeen syönnin. Olenko lopettanut liian nopeasti?