H
Huono vaimo
Vieras
Sovimme miehen kanssa tulevasta erosta. On ollut vaikeita sovittamattomia ristiriitoja joita emme ole osanneet ratkaista. Paljon riitoja ja yhteenottoja, pahaa mieltä ja stressiä. Lopulta sanoin että lähden liitosta. Mies oli alakuloinen pari päivää kunnes alkoi puhua miten auttaa rahallisesti, ym. muutossani ja sanoi että pysymme aina toistemme ystävinä.
Miehen tunnekylmyys on ollut yksi suhteemme vaikeus. Mies väittää olevansa kylmä koska riidat ovat kylmettäneet hänet hiljalleen.
Sopiessamme erosta, lakkasimme riitelemästä. Paine ja stressi hävisi väliltämme, ja olemme nyt sovussa sekä kohtelemme toisiamme paremmin.
Mutta mutta...! Nyt kun yhtäkkiä paine onkin poissa, ja meillä on normaalia elämää, olenkin alkanut kaivata miestä takaisin. Hän ei enää pussaile eikä hakeudu lähelleni, mutta kuuntelee enemmän kuin ennen. Hän näyttää luovuttaneelta. Olen yhtäkkiä alkanut miettiä suhteemme hyviä puolia ja niitä mahdollisuuksia, joita meillä tulevaisuudessa olisi. Olen alkanut uskoa että voisimme vielä yrittää.
En kuitenkaan voi enkä pysty puhumaan liiton jatkamisesta, koska mies näyttää jo niin asian hyväksyneeltä. Pelkään että jos muutan mieltäni taas, mies lopullisesti hermostuu ja palaamme takaisin riitelyihin.
Mitä minun tulisi tehdä? Jos eroamme, sydämeni särkyy ja tulen varmasti kaipaamaan miestä. Mies taas sanoo, että hän tajuaa eromme sitten kun muutan pois ja jäljelle jää tyhjä asunto. Hänen katseensa on muuttunut, enkä näe enää sitä lämpöä. Ystävällinen ja auttavainen hän on, ja välittää.
Mitä ihmettä voin tehdä?? Koska ero on jo sovittu, niin joudunko todella lähtemään vaikka sisälläni haluaisin vielä yrittää. Molemmat haluaisimme lapsia, ja minulle aika alkaa olla jo vähissä. Pelkään sitäkin etten löydä enää miestä perheen perustamiseen ajoissa. Ajattelen, että tässä liitossa minä häviän enemmän kuin mies. Mutta mies näyttää jo siltä että tämä on ohi...
Miehen tunnekylmyys on ollut yksi suhteemme vaikeus. Mies väittää olevansa kylmä koska riidat ovat kylmettäneet hänet hiljalleen.
Sopiessamme erosta, lakkasimme riitelemästä. Paine ja stressi hävisi väliltämme, ja olemme nyt sovussa sekä kohtelemme toisiamme paremmin.
Mutta mutta...! Nyt kun yhtäkkiä paine onkin poissa, ja meillä on normaalia elämää, olenkin alkanut kaivata miestä takaisin. Hän ei enää pussaile eikä hakeudu lähelleni, mutta kuuntelee enemmän kuin ennen. Hän näyttää luovuttaneelta. Olen yhtäkkiä alkanut miettiä suhteemme hyviä puolia ja niitä mahdollisuuksia, joita meillä tulevaisuudessa olisi. Olen alkanut uskoa että voisimme vielä yrittää.
En kuitenkaan voi enkä pysty puhumaan liiton jatkamisesta, koska mies näyttää jo niin asian hyväksyneeltä. Pelkään että jos muutan mieltäni taas, mies lopullisesti hermostuu ja palaamme takaisin riitelyihin.
Mitä minun tulisi tehdä? Jos eroamme, sydämeni särkyy ja tulen varmasti kaipaamaan miestä. Mies taas sanoo, että hän tajuaa eromme sitten kun muutan pois ja jäljelle jää tyhjä asunto. Hänen katseensa on muuttunut, enkä näe enää sitä lämpöä. Ystävällinen ja auttavainen hän on, ja välittää.
Mitä ihmettä voin tehdä?? Koska ero on jo sovittu, niin joudunko todella lähtemään vaikka sisälläni haluaisin vielä yrittää. Molemmat haluaisimme lapsia, ja minulle aika alkaa olla jo vähissä. Pelkään sitäkin etten löydä enää miestä perheen perustamiseen ajoissa. Ajattelen, että tässä liitossa minä häviän enemmän kuin mies. Mutta mies näyttää jo siltä että tämä on ohi...