Sovittiin erosta - nyt itken miehen perään

[Huono vaimo]

Sovimme miehen kanssa tulevasta erosta. On ollut vaikeita sovittamattomia ristiriitoja joita emme ole osanneet ratkaista. Paljon riitoja ja yhteenottoja, pahaa mieltä ja stressiä. Lopulta sanoin että lähden liitosta. Mies oli alakuloinen pari päivää kunnes alkoi puhua miten auttaa rahallisesti, ym. muutossani ja sanoi että pysymme aina toistemme ystävinä.

Miehen tunnekylmyys on ollut yksi suhteemme vaikeus. Mies väittää olevansa kylmä koska riidat ovat kylmettäneet hänet hiljalleen.
Sopiessamme erosta, lakkasimme riitelemästä. Paine ja stressi hävisi väliltämme, ja olemme nyt sovussa sekä kohtelemme toisiamme paremmin.

Mutta mutta...! Nyt kun yhtäkkiä paine onkin poissa, ja meillä on normaalia elämää, olenkin alkanut kaivata miestä takaisin. Hän ei enää pussaile eikä hakeudu lähelleni, mutta kuuntelee enemmän kuin ennen. Hän näyttää luovuttaneelta. Olen yhtäkkiä alkanut miettiä suhteemme hyviä puolia ja niitä mahdollisuuksia, joita meillä tulevaisuudessa olisi. Olen alkanut uskoa että voisimme vielä yrittää.

En kuitenkaan voi enkä pysty puhumaan liiton jatkamisesta, koska mies näyttää jo niin asian hyväksyneeltä. Pelkään että jos muutan mieltäni taas, mies lopullisesti hermostuu ja palaamme takaisin riitelyihin.

Mitä minun tulisi tehdä? Jos eroamme, sydämeni särkyy ja tulen varmasti kaipaamaan miestä. Mies taas sanoo, että hän tajuaa eromme sitten kun muutan pois ja jäljelle jää tyhjä asunto. Hänen katseensa on muuttunut, enkä näe enää sitä lämpöä. Ystävällinen ja auttavainen hän on, ja välittää.

Mitä ihmettä voin tehdä?? Koska ero on jo sovittu, niin joudunko todella lähtemään vaikka sisälläni haluaisin vielä yrittää. Molemmat haluaisimme lapsia, ja minulle aika alkaa olla jo vähissä. Pelkään sitäkin etten löydä enää miestä perheen perustamiseen ajoissa. Ajattelen, että tässä liitossa minä häviän enemmän kuin mies. Mutta mies näyttää jo siltä että tämä on ohi...

 

[fieras]

Juokse ja lujaa kun ei edes lapsia ole, ei ne asiat siitä kummene yrittämällä, menee vain lisää aikaa huonoa tuijotellessa.

 

["henni"]

Niin se saattaa ollakin.. minu exäni ainakin ovat olleet sellaisia joko tai.. ja itsekin olen alkanut kaipaamasn miestä juur siinä vaiheessa kun "se" tietty lämpö äänestä on hävinnyt mieheltä... silloin olen tiennyt paluun olevan mahdotonta jos vaikka sitä olisin its halunnut... kunnolliset miehet haluavat rakkautta heitä kohtaan...

Aina voit kertoa miehelle että häntä kuitenkin rakastat...

 

["vierailija"]

Onko teidän pakko kiirehtiä? Hätäiltyjä päätöksiä voi katua jälkeenpäin paljonkin eikä sitten paluuta välttämättä enää ole

 

[.,.,]

Minusta kannattaa yrittää vielä uudelleen - etenkin kun jo ennen poismuuttoa kaduttaa. Jokaisessa parisuhteessa on huonoja ja hyviä aikoja. Voihan se olla että tästä alkaa uusi parempi jakso teillä?

Ylipäänsä mun mielestä ei kuitenkaan kannata täällä anonyymipalstalla niin puhua parisuhteista. Aika huonosti tuntuisi suomaisissa parisuhteissa menevän jos aina se oikea ratkaisu olisi vaan lähteä.

Itse varmaan tiedät kuitenkin parhaiten miten tilanteeseen on tultu ja mitkä mahdollisuudet teillä on onnistua jos yritätte uudelleen.

Itsellänikin on joskus sormukset lentäneet lopullisesti - ja sitten niitä on varovasti tunnustelten laittettu takaisin. Nyt suhde on lujemmalla pohjalla kuin koskaan ennen kriisiä. Lisäksi tunnen monia muitakin jotka ovat vasta vakavan kriisin jälkeen oppineet todella arvostaa parisuhdettaan.

 

["vierailija"]

Entäs jos pitäisitte vähhän taukoa.
Kun me mietittiin eroa miehen kanssa niin mies oli kuukauden mökillä, että saatiin vähän etäisyyttä ja aikaa miettiä.

 

[paska]

Olet nyt tehnyt sen voimaannuttavan rohkean ratkaisun joten yritä nyt elää sen kanssa.

 

["mies80"]

Itse olen ollut pääpiirteittäin samanlaisessa tilanteessa kuin alottaja, mutta olin siinä miehen roolissa. Itse asiassa jopa miehen käyttäytymisen kuvaus on jokseenkin osuva. Kylmettyminen oli seurausta naisella soimaan jääneestä "tämä suhde on virhe"-levystä ja kilttinä miehenä kuuntelin naisen mielipidettä suhteen tilasta ja syistä ja kaikesta siltä väliltä.

Asia tosiaan huipentui saunassa ollessamme "meidän pitäis erota"-keskusteluun. Aikani kuunneltuani hänen perusteluja hän sai minut vakuuttuneeksi siitä, että suhteemme ei tosiaan toiminut hänen näkökulmastaan. Vastasin kuta kuinkin juuri niin kuin sinunkin miehesi, lupasin auttaa ja järjestellä asiat siten, että tilanne olisi hänelle helppo. Kuten sanoit, paine ja stressi hävisi. Aluksi nainenkin näytti tyytyväiseltä. Vamoni on kuitenkin hyvin tunteikas ja tilanteen todellinen laita kävi nopeasti selväksi. Pommi oli kuitenkin jo räjähtänyt siinä vaiheessa ja oli selvää, että jonkin tai jonkun oli muututtava. Minä muutuin.

Sitä seurannut vuosi oli samaan aikaan helvetin hyvää aikaa kasvaa itse henkisesti ja toisaalta puhtaasti yhtä helvettiä. Siitä on nyt kulunut useampi vuosi ja lapsiakin on tullut. Suhde on parantunut paranemistaan sen jälkeen, ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.
Kannattiko se? -Kyllä.
Suosittelisinko sitä kenellekään? -En.

En osaa sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Kaikki jo aiemmin mainitut ehdotukset ovat mielestäni ihan hyviä. Kannattaa vain miettiä, että mitä itse tekis jos sais vapaasti päättää. Siinähän voi sivussa löytää itsensä

Ps. nimimerkkiisi liittyen - vaimoni kuvitteli olevansa huono vaimo ja halusi mm. siksi erota

 

[Huono vaimo]

Hyviä kommentteja, kiitos niistä. Olen miettinyt että tokihan jokaisessa suhteessa on kriisinsä. Mies itseasiassa mielestäni luovutti aika helposti. Toisaalta, en voi tietää mitä kaikkea hän on mielessään kokenut ja hautonut. Hän ei puhu paljon tunteistaan, on perinteinen jäykkä miehinen mies. Silloinkin kun vaimoon koskee niin kunnon otteella, ei mitään hivelyä.
En varmasti ole ollut helppo ihminen. Minulla on ollut todella vaikeaa viime vuosina, ja mies on saanut sen tuntea nahoissaan. Olen huutanut, sanonut kamalia asioita ja syyttänyt häntä. Ei hän ole itsekään ollut puhdas pulmunen, mutta ei hän tahallaan ole minua satuttanut.
Mies sanoo että ei koe enää olevansa hyvä ihminen. Keväällä tilanne kärjistyi siihen että hän fyysisesti menetti malttinsa ja löi nyrkillä oven rikki. Paineet on kovat.
Olen itsekin aggressiivinen, mutta en fyysisesti, huudan vaan. Nyt sitten minulta löydettiin lääkärissä jotakin, jota tutkitaan, ja joka saattaa selittää aggressiivise käytökseni viime vuosilta. Siihen on lääkitys olemassa. Mies ei tätä ehkä ymmärrä, ja koska on miehinen mies, ei oikein ymmärtäisi vaikka selittäisin.

Viimeinen tippa oli kun miehen ystävä tuli juttusilleni, Hän alkoi puhua miten hyvä mies mieheni on, ja miten tämä aina yrittää parhaansa. Hän alkoi syyttää minua siitä etten tue miestäni tarpeeksi, hän on vaihtanut alaa ja tekee kovasti töitä. Vaadin häneltä kuulema liikaa. En vastannut mitään, mutta sisimmässäni olin raivoissani. Ystävä ei tiedä sairaudestani tai muista vaikeuksista joita olen kokenut. Mieheni on viime vuosina väistänyt aviomiehen velvollisuuksiaan, eikä työ ole mielestäni riittävä perustelu.

Totta, mies80, tunnen olevani huono vaimo. Olen kaikkea mitä vihaan, nalkutan, syyllistän ja huudan. Mies huutaa sitten takaisin. Emme keskustele. Riidat jää vellomaan päiväkausiksi kun mies vetäytyy ja vapaa-aikansa piiloutuu kaveriensa luo. Minä odotan kotona asioiden ratkomista, mies juoksee pois.

Ehkä ero on sittenkin ainoa oikea ratkaisu. En vain haluaisi näin, ja varsinkaan nyt kun tarvitsisin miehen tukea sairauteni vuoksi. Sitten kun lääkitys tasaa oloni, saatan muuttua ihan eri ihmiseksi. Toisaalta muuttuisiko mieheni. Vaikeita asioita... Mieheni puhuu näistä ystävilleen, minä en kerro erostani kenellekään paitsi anonyyminä palstoille.

 

[Mä yrittäisin vielä]

Ainakin yrittäisin kertoa miehelle toisiin ajatuksiin tulemisesta ja siitä että mun mielestä pitäis yrittää vielä. Niinkuin joku ylempänä mainitsi, niin oot kuitenkin tullu jo katumapäälle etkä oo vielä muuttanut poiskaan..

Teille on tilanteeseen tulossa kuitenkin muutos sun mahdollisen lääkityksen myötä, en tiedä auttaako se teidän tilanteessa mutta mun mielestä kyllä ehdottomasti kannattais ainakin hetken aikaa sitäkin vaihtoehtoa kokeilla. Ero kuitenkin mullistaa elämän aika totaalisesti. Ja kuten itse sanoit teillä on yhteisiä intressejä tulevaisuudelle, jos vaan saatte perustan kuntoon. Tsemppiä sulle, itse te kuitenkin loppujen lopuksi tiedätte mikä on parasta teille.

 

["mies"]

Tarve riidellä on nyt poistunut kun pöytä on pyyhitty ja sovittu erosta. Jos kuitenkin jatkatte - riidat, tyytymättömyys ja epäsopu palaavat.

 

["nainen"]

[QUOTE="vierailija";29238131]Entäs jos pitäisitte vähhän taukoa.
Kun me mietittiin eroa miehen kanssa niin mies oli kuukauden mökillä, että saatiin vähän etäisyyttä ja aikaa miettiä.[/QUOTE]

Tämä voisi olla hyvä juttu, toimisi varmaan monella jos vain mahdollista
tuohon. Meillä ei ollut, erosimme ja itse uskon että tämä päätös aino
oikea, vaikkakin se kirpaisee aluksi.