Sosiaalisten tilanteiden pelko ja pakko-oireinen häiriö

[Hoitoon]

Olen työtön ja haluaisin kovasti työelämään mukaan mutta sosiaalisten tilanteiden pelko on niin kova etten tiedä pystynkö.. olen kyllä ollut töissä ja eräässäkin lyhytaikaisessa työpaikassa istuin varastossa piilossa aina kun voin ettei tarvitsisi nähdä ketään. Roskien vieminenkin on vaikeaa koska pelkään että pihalla on muita ihmisiä. Haluaisin parantua tästä ja mennä töihin niin kuin normaalit ihmiset. Minulla on myös pakko-oireinen häiriö ja kaikki sähkölaitteet, hella, lukitus, onko tarvittavat tavarat mukana laukussa on tarkistettava niin monta kertaa että monesti myöhästyn ja kotoa lähteminen ahdistaa. Puhelimeen vastaaminen hermostuttaa ja usein jätän vastaamatta.. kirjoittelen tekstiviestejä mielummin. Jokaisen tavaran on kotona oltava tietyllä paikalla ja rukoilen iltaisin koska pelkään mitä tapahtuu jos en tee niin.. Tässä lyhykäisyydessään ongelmani. Kävin 5 vuotta sitten psykologilla mutta hän vaihtoi työpaikkaa yksityiselle kesken kaiken ja minulle ei ilmoitettu mitään enkä saanut uutta psykologia tilalle ja näin ollen hoitoni jäi kesken..

 

[tuuut]

Lääkäriin mars. Saat lääkityksen ja paranet. Toivottelee sinulle parantunut.

 

["vieras"]

Jeps. Lääkäriin. Ja sitten jos haluat oikeasti kehittää itseäsi niin alat käymään mukavuusalueesi ulkopuolella tietoisesti, ei siihen muu auta.

 

["vieras"]

Minulla on samantyyppinen ongelma. Periaatteessa saisin töitä, mutta ongelmana on, ettei niiden hakemisesta tule mitään, kun en uskalla soittaa mihinkään puhelimella enkä mennä mihinkään mahdolliseen työpaikkaan käymään.

Esim. kaupungilla pikkuliikkeissä, ravintoloissa ja kahviloissa käynnistä ei myöskään tahdo tulla mitään, kun niissä pitäisi suoraan esittää asiansa henkilökunnalle. Jos taas yrittää pakottaa itsensä tekemään jotain, niin sydän rupeaa herkästi hakkaamaan ja tuntumaan rinnassa (ja kuitenkin kääntyy ovelta pois).

Viime aikoina olen alkanut tajuamaan, että omin konstein tästä tilasta ei pääse eroon. Toisaalta avun hankkiminen esim. terveyskeskuksesta on helpommin sanottu kuin tehty (todennäköisesti päädyn ajattelemaan ajan varaamista tuntitolkulla joka päivä esim. puolen vuoden ajan, eikä siitä silti tule mitään).

 

[damdidam]

Ymmärrän sinua tuon sos. tilanteiden pelon osalta.. Tai siis kokemusta siitä itselläkin. Mulla ei ole ollut jokapäiväistä, mutta useina päivinä rajoittanut elämää.. sitä keksii aika hyviä tekosyitä ettei yhtäkkiä tarvitsekaan minnekään lähteä.
Ikä ja positiiviset kokemukset on auttanu asiassa. Rohkeesti liikkelle, et menetä mitään. Mieti, millaisena haluaisit itsesi nähdä esm viiden vuoden päästä? Pidä tavoite mielessä ja muista, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka ei sinusta tykkää, hermoilit niiden näkemistä tai et! Sinun täytyy löytää ne, jotka on sen kärsimyksen arvoisia

 

[Hoitoon]

Minulla on huonoja päiviä ja hyviä päiviä milloin jaksaa ja pystyy menemään suht vapaasti kun ajattelen ettei muiden kuin mieheni mielipiteillä ole väliä ja naurakoot jos joku haluaa. mutta sitten jos tulee taas takapakkia ja en omin voimin näytä tästä pääsevän. Lääkkeitä en haluaisi syödä, joskus silloin 5 vuotta sitten kokeilin mutta en tahtoisi enää kun niistä ei niin apua ollut. kokeilisin mielummin muita keinoja.

 

[kalaöljyn kannattaja]

Suosittelen kokeilemaan E-Epaa tai jotain vastaavaa kalaöljyä. Aluksi kannattaa käyttää maksimiannoksia ja pikkuhiljaa sitten vähentää. Itse kärsin pakko-oireista vuosikausia, mutta aloitettuani E-Epan käytön ovat oireet kadonneet lähes tyystin ja muutenkin olo on paljon valoisampi.

 

["hei"]

Suosittelen kokeilemaan E-Epaa tai jotain vastaavaa kalaöljyä. Aluksi kannattaa käyttää maksimiannoksia ja pikkuhiljaa sitten vähentää. Itse kärsin pakko-oireista vuosikausia, mutta aloitettuani E-Epan käytön ovat oireet kadonneet lähes tyystin ja muutenkin olo on paljon valoisampi.

miten tämä auttaa ? kiinnostaa

 

["hei"]

up yllä

 

[vierasd]

Lääkäriin mars. Saat lääkityksen ja paranet. Toivottelee sinulle parantunut.

Ja mikähän lääke tuon muka parantaa?

 

[vierailija]

Suosittelen kokeilemaan E-Epaa tai jotain vastaavaa kalaöljyä. Aluksi kannattaa käyttää maksimiannoksia ja pikkuhiljaa sitten vähentää. Itse kärsin pakko-oireista vuosikausia, mutta aloitettuani E-Epan käytön ovat oireet kadonneet lähes tyystin ja muutenkin olo on paljon valoisampi.

Käykö möllerin kapselit?

 

[vierailija]

Käykö möllerin kapselit?

Kalaöljystä tuskin on haittaa, mutta mikään ihmelääke ne eivät ole.
Turha odottaa yhtäkkistä ihmeparantumista, ei tule tapahtumaan.
Tuossa auttaa vain siedätyshoito ja se että TEKEE enemmän, MIETTII vähemmän.
Kun meinaa jäädä jahkailemaan soittoa, käy vaikka kerran läpi mitä tahtoo sanoa ja miksi ja sitten vain painaa vihreetä luuria vaikka keho tappelisi vastaan.
Menee sinne kahvilaan ja tilaa kahvin, vaikka sydän pyrkisi kurkusta ulos.
Mitä enemmän tekee, sitä pienemmäksi kynnys laskee.
Mitä enemmän eristäytyy, sitä vaikeampi on tehdä ihan normaaleja asioita.
Muillakin on tätä, muista ettet ole yksin.
Moni ei vaan asiasta puhu.

Monesti käy niin, että jos on menossa esim. bussilla työhaastatteluun niin unohtaa kokonaan jännittää sitä bussimatkaa kun fokus on jo haastattelussa.
Jos taas bussimatka on ainoa sosiaalinen kontakti moneen päivään, sitä ehtii pyörittää vaikka minkälaisia skenaarioita ja jännittää.
Pitää tehdä päätös että minä taistelen tätä vastaan, asteittain se helpottaa ja sinä pääset niskan päälle.
Liikunta myös auttaa tosi paljon!

 

[vierailija]

Tämä on kyllä totta. Postin hakeminenkin koitunut jo hankalaksi kun jännittää jos törmää naapuriin eikä halua puhua.
Minusta ei ulkoapäin huomaa kyllä että jännitän, mutta se tilanteeseen lähtö kestää ja kestää:/ mitä kauheaa siinä nyt voisi sattua???!!! Mutta kun häpeän itseänikin niin vaikeaa on. Olen turvautunut rohkaisuryyppyyn niin monesti. Mm. kun lähdin postiin ja apteekkiin piti ottaa alle väkevää. Tämä on niin noloa. Bussilla kulkeminen karmii kun olen joutunut täyteen bussiin jossa ei ollut paikkoja ja seisoin matkan, se vasta ahdistaa kun tuntee muiden katseet selässä:/ nyt kauhulla odotan seuraavaa bussimatkaa.
En halua tavata ystäviä (niitä pari) sukulaisia en tapaa ollenkaan muutakuin vanhempia ja sisaruksia.

 

[vierailija]

Ja lääkäriin en uskalla, koska en mitään lääkkeitä ala syömään! Tiedän että saisin sairaslomaa heti jos uskaltautuisin lääkäriin.

 

[vierailija]

Ja lääkäriin en uskalla, koska en mitään lääkkeitä ala syömään! Tiedän että saisin sairaslomaa heti jos uskaltautuisin lääkäriin.

Lääkärissä voit sanoa että et lääkkeitä aio syödä. Itsekin olen käynyt lääkärissä ja sain sairauslomaa, mutta kerroin että lääkkeisiin en aio kajota.

 

[vierailija]

Lääkärissä voit sanoa että et lääkkeitä aio syödä. Itsekin olen käynyt lääkärissä ja sain sairauslomaa, mutta kerroin että lääkkeisiin en aio kajota.

Todella vastuutonta määrätä sairauslomaa koska tuo vaan pahentaa tilannetta.

 

[vierailija]

Todella vastuutonta määrätä sairauslomaa koska tuo vaan pahentaa tilannetta.

Miten niin pahentaa?

 

[vierailija]

Miten niin pahentaa?

Olet kuitenkin vain himassa ns turvassa saikun ajan,miten se auttaa tilannetta?

 

[vierailija]

Olet kuitenkin vain himassa ns turvassa saikun ajan,miten se auttaa tilannetta?

Miten se auttaa jatkaa samaan malliin ilman saikkua? Ahdistuu vain entistä enemmän.

 

[vierailija]

Minulla on samantyyppinen ongelma. Periaatteessa saisin töitä, mutta ongelmana on, ettei niiden hakemisesta tule mitään, kun en uskalla soittaa mihinkään puhelimella enkä mennä mihinkään mahdolliseen työpaikkaan käymään.

Esim. kaupungilla pikkuliikkeissä, ravintoloissa ja kahviloissa käynnistä ei myöskään tahdo tulla mitään, kun niissä pitäisi suoraan esittää asiansa henkilökunnalle. Jos taas yrittää pakottaa itsensä tekemään jotain, niin sydän rupeaa herkästi hakkaamaan ja tuntumaan rinnassa (ja kuitenkin kääntyy ovelta pois).

Viime aikoina olen alkanut tajuamaan, että omin konstein tästä tilasta ei pääse eroon. Toisaalta avun hankkiminen esim. terveyskeskuksesta on helpommin sanottu kuin tehty (todennäköisesti päädyn ajattelemaan ajan varaamista tuntitolkulla joka päivä esim. puolen vuoden ajan, eikä siitä silti tule mitään).

Ihan samoja tuttuja minulla :/

 

[vierailija]

Miten se auttaa jatkaa samaan malliin ilman saikkua? Ahdistuu vain entistä enemmän.

Siis hä?

 

[vierailija]

Selvittelin asiaa ja sanoin etten lääkkeitä ota, mutta nuo beetasalpaajat varmasti auttaisivat kun ottaa ennen jännittävää tilaisuutta. Olen syönyt antistress tabletteja (luonnonlääke) ja ne ovat kyllä auttanut ennen pelottavaa tilaisuutta, ainakin placebomaisesti...

 

[tärinä tiina]

Beetasalpaajat tosiaan auttaa hyvin. Sydän ei hakkaa niin ja muutenkin fyysiset oireet (vapina yms.) vähentyy roimasti. Henkiseen puoleen ne ei tietysti suoraan vaikuta, mutta kun fyysiset oireet helpottaa niin se auttaa sitten henkistäkin puolta.

Lääkkeinä ne on turvallisia, ei koukuta ja ainakaan itselläni ei tule mitään sivuoireita vaikka otan aika ison annoksen.

 

[vierailija]

Beetasalpaajat tosiaan auttaa hyvin. Sydän ei hakkaa niin ja muutenkin fyysiset oireet (vapina yms.) vähentyy roimasti. Henkiseen puoleen ne ei tietysti suoraan vaikuta, mutta kun fyysiset oireet helpottaa niin se auttaa sitten henkistäkin puolta.

Lääkkeinä ne on turvallisia, ei koukuta ja ainakaan itselläni ei tule mitään sivuoireita vaikka otan aika ison annoksen.

Tarviiko niihin lääkärin reseptin? Lääkäriin meno Jännittää! Pitääkö mwnnä työterveyteen, eihän ne maksa kun on oma käynti! Voikl sinne vaan varata ajan omin nokkinee? Vai omasn terveysasema an?

 

[vierailija]

Upp