\
Mutta kuka hurja niitä rommipalloja on sinne siun kotiisi kantanut? Jos kyseessä on miehesi, toru ja ennaltaehkäise ankarasti. Jos vieraat, unohda koko juttu. Mutta jos se olit sinä, niin mieti valmiiksi seuraavaa kauppareissua varten mitä sieltä ostat ja pysyt siinä. Ja mene sinne kauppaan kylläisenä.
Itse rohkenin suunnitella etukäteen seuraavan rikokseni eli repsahtamisen. Ostin pari purkkia Ingmannin kevyt mansikkajäätelöä. Onhan siinä niitä kirottuja kaloreita, mutta olkoon. Ja jos se ehkäisis sit lapsen jäätelöitä kohti tekemiäni hyökkäyksiäni... Ostin myös sokerittomia kolapulloja makean nälkään (ovat muuten aika ällöjä pitemmän päälle). On siel jääkaapissa likoomassa lantunpaloja, retiisejä ja luumujakin. Eli toisin sanoen ihan sikana ruokaa.
Rautainen itsekuri... Miulla ei ainakaan ole siitä enää kuin kaunis muisto jäljellä alkuinnostuksen jälkeen. Sen olen kantapään kautta todennut, että oikeasta ruuasta (salaatit ja ruisleivät mukaanlukien) ei kannata hirveesti ainakaan raskaana ollessa nipistää. Iskee muuten jossain välissä aivan järetön syömishimo. Mie olen välillä vetänyt nähtäväti vähän överiksi, kun olen yrittänyt syödä hirmu kevyesti (kasvikeittoja tms. monena päivänä peräkkäin) ja sen sit tuntee nahoissaan illan synkkinä hetkinä. Viikonloppuisin on ihan hyvä, kun on lihansyöjä-mieheni kotona, niin ruokana on aina jotain vähän tuhdinpaa tavaraa. Itse on suorastaan ähkyssä, vaikka syökin lautasmallin mukaan. Mutta eipä pääse puutostaudit iskemään, kun samoja safkoja miehen kanssa jyrsii.
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!
Kaikki sortuu elon tiellä... Eli koska kyse on vaan sortumisesta, niin jo termi viittaa kyseessä olevan jotakin poikkeuksellista. Eli aattele, jos kyse olisi jatkuvasta mässäilystä, niin ei sinua yhet rommipallot yhtään morkkistaisi. Mutta koskapa siulla on perusjutut kunnossa eli päätös kaidan polun tallaamisesta, niin vähän voi livetäkin, eikä se siun "suurta missioo" mihinkään kaada tai kumauta.Alkuperäinen kirjoittaja 09.09.2005 klo 17:43 pikkuviikinki kirjoitti:voi nyyh kun tuli TAAS sorruttua nannaa ja oikein kokonaisen rasiallisen söin rommipalloja!!! :x
miksi ihmeessä ei ihminen pysty hillitsemään itseään :headwall: vaan ahtaa naama vääränä kaikkea sontaa sisuksiinsa ja voi tietysti pahoin jälkeenpäin.
antakaa ihmiset mullekin tota kylmää itsehallintaa ja kovapäisyyttä, miksi ihmeessä mä en tähän pysty.
mun pieneen varteeni on toi 68kg todella paljon ja ikävä kyllä se kaikki tuntuu kertyvän tuon vatsan alueelle.
Mutta kuka hurja niitä rommipalloja on sinne siun kotiisi kantanut? Jos kyseessä on miehesi, toru ja ennaltaehkäise ankarasti. Jos vieraat, unohda koko juttu. Mutta jos se olit sinä, niin mieti valmiiksi seuraavaa kauppareissua varten mitä sieltä ostat ja pysyt siinä. Ja mene sinne kauppaan kylläisenä.
Itse rohkenin suunnitella etukäteen seuraavan rikokseni eli repsahtamisen. Ostin pari purkkia Ingmannin kevyt mansikkajäätelöä. Onhan siinä niitä kirottuja kaloreita, mutta olkoon. Ja jos se ehkäisis sit lapsen jäätelöitä kohti tekemiäni hyökkäyksiäni... Ostin myös sokerittomia kolapulloja makean nälkään (ovat muuten aika ällöjä pitemmän päälle). On siel jääkaapissa likoomassa lantunpaloja, retiisejä ja luumujakin. Eli toisin sanoen ihan sikana ruokaa.
Rautainen itsekuri... Miulla ei ainakaan ole siitä enää kuin kaunis muisto jäljellä alkuinnostuksen jälkeen. Sen olen kantapään kautta todennut, että oikeasta ruuasta (salaatit ja ruisleivät mukaanlukien) ei kannata hirveesti ainakaan raskaana ollessa nipistää. Iskee muuten jossain välissä aivan järetön syömishimo. Mie olen välillä vetänyt nähtäväti vähän överiksi, kun olen yrittänyt syödä hirmu kevyesti (kasvikeittoja tms. monena päivänä peräkkäin) ja sen sit tuntee nahoissaan illan synkkinä hetkinä. Viikonloppuisin on ihan hyvä, kun on lihansyöjä-mieheni kotona, niin ruokana on aina jotain vähän tuhdinpaa tavaraa. Itse on suorastaan ähkyssä, vaikka syökin lautasmallin mukaan. Mutta eipä pääse puutostaudit iskemään, kun samoja safkoja miehen kanssa jyrsii.
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!