Alkuperäinen kirjoittaja Vio-la:
Linnea: Mulle olis kans hyvä, jos painaisin lopussa saman verran kuin nyt. Eli ei haittaa varmaan, jos alkuraskaudessa putoaa vähän ja lopussa menis takas samaan. Olipa kiva kuulla, että sulla oli terve vauva ja kaikki hyvin ja vielä sit raskauden jälkeen se 20 kilon pudotus. Oot miun idoli!
Hyvä, että maha alkaa olla kunnossa. Onko muuten ollut aiheuttanut ajatuksia se sterilisaatio? Mie muistan että äitillä oli jonkinlainen pieni surityö sterilisaation jälkeen, vaikka hän oli jo melkein 50 kun se tehtiin, eikä siis lapsia ollut todellakaan enää mielessä.
omaa napaa: Jee!!! Hyvä minä, vaaka näytti tänä aamuna 94,7! :heart: Ihmettelinkin eilen kaupungilla, kun kokeilin farkkuja, että numeroa pienemmät meni päälle! =) 44 kokoset mahtu ja strets-housuista olis saattanu mennä pienemmätkin, mutta aattelin sitten ettei se oo hyväksi jos puristaa. Ostin sitten ihan siitä ilosta farkut ja kietaisuneuleen. Kietaisuneule on varmaan ihan kätevä sit pitemmällä raskaanakin ja farkut istu hyvin, muta vähän isot vyötäröltä, eli pikkusen kasvuvaraa kuitenki ja olihan ne stretsit. Nyt käytän niitä vyön kanssa, seuraavaks sitten ilman vyötä, ja lopuksi varmaan hilaan ne mahan alle...
Katselin huvikseen mammavaatteita ja melkoine kauhun tunne tuli kun ne on niin suuria siitä mahan kohdalta... apua! No pitipä sit nauttia shoppailusta nyt vielä kun mulla on vyötärö!
Ties milloin se tulee takaisin sit synnytyksen jälkeen...
Vaaleita jauhoja oon syöny nyt muutamaan otteeseen, kun maha ei meinaa sulattaa ruisleipää vaan oksennan sen ulos usein, samoin kuin lämpimät ruuat. Ruokavalio koostuu kevytjugurtista, pakastemarjoista, hedelmistä ja vaaleaa rouheleipää jos oikein pääsee nälkä yllättään. Pienet annokset on ihan must, muuten oon taas pää pöntössä.
Alkuraskauden ultrassa käytiin eilen ja pikkuinen :heart: siellä sykki, la siirty melkein viikon taakseppäin, mutta mitäpä tuosta kun kaikki oli hyvin. Nyt oonkin vasta viikolla 6+2 (enkä 7+1) ja la olis näillä näkymin 3.7.
Viola ja Pingu 6+2
No kiitos vaan tuosta "idolista". :saint: Hehee, oisitpa nähnyt taannoin pikkujoulussa, niin et olisi enää samaa mieltä. |O
Mutta herkät nuo alkuraskauden viikot. Oi, mie muistan... :heart: Vaan niin se aika kultaa, ei tullut ekaksi mieleen justiin se kuvotus ja sitten se kuvotus ja sitten se "miksi ryhdyinkään tähän, nyt oksennan, tunne". Vaan ne menee onneksi ohi vaikka aika vähän pää pöntössä tuntuukin pitkältä.
Palaan vielä, tällä kertaa kirjaimellisesti, omaan napaan. Ei miulla minkään sortin surutyötä tarvittu tähän hätään, siis sterilisaatioon. Tai ehkä joku promillen verran korkeintaan. Oli oma kapasiteetti venytetty ja vanutettu kyllä jo sikäli äärimmilleen kaiken rd;n, pitkien synnytysten (kumpikin leikattiin lopulta), pitkien (yöt rassasi ja ruokavalio) imetysten ja lasten allergioiden ja astmavalvomisten takia. Paino sanalla VALVOMINEN. En usko tosiaan, että olisi pää kestänyt enää nimenomaan niitä valvomisia ja kantamisia.
Olen tämmöinen lälläri (enkä mikkään idoli); ennen lypsettiin lehmät ja samalla imetettiin lasta, eikä mitään maitoallergoita tai "tiabeeteksiä" oltu edes keksitty. Oi niitä aikoja. Silloin ei oltaisi näillä rahkeilla kovin pitkälle pötkitty. Tosin ennen vanhaan olisin ottanut mieheksi ekan vastaan tulijan, jonkun Ronkolin Mattin, kovan työmiehen ja ehdan isännän. Se olisi ollut niin lyhyt, että lapset olisivat olleet pikkuruisia, ja mahtuneet syntymään alakautta siellä saunassa. Sitten oisin mennyt navettaan lypsylle. Ja oltaisi asuttu samassa tuvassa kissain ja hiirten kanssa, ja tän mielikuvitus Matin geenit olisivat olleet niin raavahat, jotta mittäin yliherkkyyksiä ei oltais suvaittu. Niin. Toista se on nykymaailmassa, kun saa ukkojen kanssa nirsoilla ja valita vuositolkulla, jotta mikähän sitä ottais. Ottaa sitten ihan summamutikassa semmoisen miellyttävän ja jo ollaan keitelty semmoiset sopat, että miten kehtaavat.
Joo, siis ei ollu vaikeeta tehdä sitä päätöstä. Nyt vaan vähän kauhu-panikoittaa, kun on Täti Punainen sekaisin kuin Ellun kuuluisa kana. Jo sieluni silmin näen, miten on klipsit ja nipsit irronneet munanjohtimista, tai sitten ne siittiöt (mitäs on viisaat geenit) ovat kiivenneet vaan röyheenä niitten nipsien ohi, mistäs sitä tietää? Ei ois kiva ei.
Hirmu sepostukset. En ole vielä kunnolla lukenut muita viestejä, mutta ainakin
DARE kyseli jottain osviittaa rd-ruokavalioon. Mie sain kaikki materiaalit neukusta tai saikusta (hirveitä sanamuunoksia), mutta tierä, voisiko kirjaston täti auttaa, tai googleta raskausdiabetestä. Torvelot neuvot, kun olet varmaan jo googlella yrittänyt. Mutta hei, ainakin
finellin sivuilla on jotain tietoa mitä mikin ravintoaine sisältää. Ei tainnut auttaa? Aika käypiä ruokavalioita saa myös terveyslehdistä ja ainakin Hanna Partasen ohjeet on aika terveellisiä. En ole kyllä jaksanut itse mitään vässäillä, mutta ehkä toiset jaksaa.
Mie olen vetänyt jo kuukausitolkulla kaupan lanntulaatikkoo, ei siinä ehkä kauheesti kaloreita ole vaikka tuhdilta tuntuukin.
Nyt mie menen lukemaan loput viestit, eikö olekin jännää tietää. Joo, mutta voikaa hyvin ja olkaa kiltisti, jotta Pukki muistaa hyvällä.
HAUSKAA JOULUA KAIKILLE! :hug:
T. Linnea :xmas:
ps. Pähkäilin
Dare, et miten saisin siulle laitetuksi yy;tä, mutta en enää osaa! Jee. No 'supattaa korvaan', kannattaa ottaa tuo lyömisasia esille siellä koulussa. Asia on nimittäin niin, että opettajat voivat antaa vain jälki-istunnon tms. tai yrittää jututtaa sitä lyöjää perheineen, siis siinä koulun keinot pääpirteissään.
Poliisi muistuttaa (siis en mie), että löyminen, se on pahoinpitely tai lievä pahoinpitely, ei siis mitään "pelkkää koulukiusaamista". Ja vaikka tuo "kaveri" on tietty alaikäinen, niin ilmoitus poliisille takaisi sen, että sieltä otetaan yhteys sosiaaliviranomaisiin, ja he voivat seurata pojan perheen tilannetta ja miten se kehittyy. Siis ainakin tulee virallinen merkintä papereihin. Tuskin se tapojaan parantaa (eikä sittenkään) jos ei asiasta mitään konkreettista seuraa.
En patista mihinkään, mutta tuli vaan mieleen, kun tuo asia on aika pinnalla täälläkin maailman kantilla.
Jaksamista ja pitäkää puheyhteys edelleen lapsiin, he eivät aina ole kovin kärkkäitä kertomaan ns. kiusaamisesta.
