Soittelu parisuhteessa

[Ariel]

Moro vaan kaikille.

Mun tarina on lyhykäisyydessään seuraavanlainen: Meillä on nykyisen poikaystäväni kanssa menossa round 2. Meillä on takana n. kolmen vuoden historia, josta erossa ollaan oltu vuosi. Rakkauttamme ruvettiin uudelleensytyttää tuossa marraskuun tienoilla mieheni aloitteesta ja koska niitä tunteita oli vielä hurjasti kummallakin jäljellä, ajateltiin yrittää vielä kerran. Ongelmat on ollut tällä toisella kierroksella hyvin vähäiset. Pahemmilta riidoilta ollaan vältytty, mitä nyt pientä sananharkkaa ollut ilmassa. Ja se on hyvin pitkälti sen takia, että me ei näköjään osata luoda toimivaa arkea (joka on tietysti parisuhteessa hyvin tärkeässä roolissa). Aina kun me nähdään, eli viikonloppuisin, on meillä hurjan ihanaa, hauskaa, hellää ja romanttista. Mutta arjen pilaa se, että mä tykkäisin jutella päivittäin puhelimessa niitä näitä ja mies kun on sen verran "mies", niin häntä ei sitten löpinät puhelimessa kiinnosta. Ellei oo tietty jotain tärkeetä asiaa. Se, että kertoo ikävästä taikka haluaa "antaa pusun", ei hänen mielestään ole asiaa. Ja tästä on kehittynyt meille nyt sellanen ikävä kierre: mä soitan, mies vastaa. Mieheltä katoaa kärsivällisyys jossain vaiheessa, musta tulee surullinen. Ja mä en haluais luovuttaa meidän suhteen vain tuon soittelun takia, jota me ei olla vielä fiksattu. Onko teillä antaa mulle mitään vinkkejä? Miten te ootte tän asian ratkaisseet, ts. miten ootte saaneet arjen rullamaan jos tilanne on se, että näätte suurimmaksi osaksi vain viikonloppuna? Mä tiedän, tää ongelma saattaa vaikuttaa tosi mitättömältä, mut se on oikeesti sellanen faktori, joka kiristää meidän välejä. Me tarvitaan nyt vähän apua

 

[no kirjautumatta]

mitkä olivat ne syyt, jolloin erositte. Onko niillä yhteyttä kommunikaatiovaikeuksiin.
Minusta teidän tilanne on aika vaikea, koska tapaamalla viikonloppuisin ei saa todellista kuvaa arjesta, jonka ymmärrätkin. Kaksi päivää voi tsempata vaikka kuinka ja keksiä kaikkea kivaa. Tuossa jutustelusuhteessa te olette hyvin erilaisia, hyvä vai huono asia? Anteeksi näkemykseni, joka on vain minun näkemykseni, eikä suinkaan ainoa totuus.

 

[Ariel]

Kiitos vastauksesta! Se on aika vaikeeta välillä tunnustaa itselleen, et kaikki ei ole parisuhteessa hyvin. Mut ehkä tää on kuitenkin sellanen asia, joka saattaa olla korjattavissa muutoksilla arjessa. Ehkä. En tiedä

Me erottiin lähinnä sen takia, et matkustettiin rinkat selässä puoli maailmaa puolen vuoden ajan. Tuli oltua niin intensiivisesti yhdessä, että sitä breikkiä halusikin. Eli sitä tuli kommunikoitua melkeinpä joka minuutti Ehkä me ei vaan kummatkaan tiedetä, et miten tota arkea pitäisi osata rullata. Sen takia olisi mielenkiintoista tietää, että teenkö kärpäsestä härkästä? Mua ei (ainakaan vielä tässä alkuvaiheessa) edes haittaa se, ettei nähdä kun viikonloppusin. Haluan itse ottaa rauhallisesti ja tehdä niitä omia juttuja. Se vaan, että miten se homma toimii ilman niitä kommunikaatio-ongelmia.

 

[no kirjautumatta]

Niinpä, mutta kun tunnustaa, että kaikki ei ole hyvin, niin silloin asioihin voidaan tarttua, eikä tarvitse sumuttaa toisiaan. Ongelmasta puhuminen selkeyttää tilannetta.

kannattaa selvittää miksi puhuminen on miehelle vaikeaa. Siihen voi olla jopa niin yksinkertainen syy, että hän ei sillä hetkellä ehdi ja joku voi olla tärkeämpää just silloin, Mutta jos ei lainkaan "ehdi" puhumaan, niin sitten voi olla vaikka mitä ongelmia, sellaisiakin, jotka eivät riipu sinusta. Puhumalla avoimesti niistä nekin selviävät?

Siinä olet oikeassa, että asiat voidaan korjata, jos on molemmilla tahtoa. Vähän jäi kaivelemaan tuo, että olette olleet puolivuotta matkalla yhdessä ja selvinneet kaikenlaisista tilanteista, niin miksi sellainen erottaa, eikä lähennä?

 

[Sanottua]

Niinpä, mutta kun tunnustaa, että kaikki ei ole hyvin,

Ei ihan puhtaita papereita tule ellien mielenterveydestä.

 

[no kirjautumatta]

Ei ihan puhtaita papereita tule ellien mielenterveydestä.

tsemppiä ap, palstan perskäpänen tuli ketjuun mukaan, siirryn takaviistoon. Puhu, puhu, puhu

 

[Ariel]

Heh, niitä perskärpäsiä on näköjään joka palstalla

Mutta kiitos neuvosta! Me pidetään "palaveri" perjantaina ja sovitaan vähän pelisäännöistä. Kuulostaapa hyvältä parisuhteelta, kun pitää tehdä pykäliä joita kumpikin noudattaa. Mutta ehkä mä näen kuitenkin suhteen kompromisseinä, ei se aina helppoa ole. Olis kiva tietää vähän muidenkin näkökulmia tällasista pelisäännöistä. Onko niitä ja miten ne auttaa/monimutkaistaa? Mutta hyvää päivänjatkoa. Mä meenkin tästä soittelee pari puhelua. Hehheh.

 

[voi se olla]

niinkin että miehelle riittää vähempikin puhuminen.
Ei vakaa parisuhde tarvitse vakuuttelua..mulla on ikävä... onko sulla...

Me ollaan miehen kanssa oltu työn takia jatkuvasti erossa. Välillä jopa kuukausia yhteen menoon.
Soitamme joka ilta hyvän yön "pusut" klo 22.00 Suomen aikaa. Se on sellainen traditio, miehelleni tosi tärkeä. Mulle se on välillä vähän hankalaa, jos on täysin eri vuorokauden aika mun työkohdemaassa. Mutta tuosta ajasta ollaan pidetty kiinni. En buukkaa esim. palaveria niin ettei mulla olis soittomahdollisuutta. Se on miehelleni myös päivittäinen varmistus siitä, että olen hengissä eikä mitään pahaa ole sattunut.

Alussa ruikutin miehelle ikävää, mutta aika pian opin, että mies rakastaa, on uskollinen ja ikävöi samalla tapaa kuin minäkin, vaikkei tätä jauhetakaan joka puhelussa. Puhelut kestää 10-15 minsaa.
Me jutellaan normiasioista. Mitä ollaan tehty, päivän tapahtumista jne.. sitten pusut, halit ja hyvää yötä. Nykyään skypetetään myös, esim. viikonloppuisin. Arkisin harvemmin.
Muina aikoina kumpikin keskittyy omiin töihinsä, harrastuksiin ja mies myös ystävyyssuhteisiin. Mulla se ystävyyssuhteiden hoito on vähän vaikeempaa monen tuhannen kilometrin päästä.

 

[mies30]

Itse en tykkää soitella vaan puhun mieluummin kasvotusten kun tavataan. Omat tyttöystäväni ovat tästä aina valitelleet, mutta kun minua ei huvita puhua puhelimen välityksellä.

 

[Ariel]

Kiitos mies30, ehkä tytöt on kuitenkin enemmän sitä puhutaan puhelimessa -kansaa Ehkä mä stressaan tästä turhaan, pitää vaan keskustella tästä rauhallisesti ja sopia ehdot niin, että kummankin elämästä tulee helppoa.

 

[mies30]

Kiitos mies30, ehkä tytöt on kuitenkin enemmän sitä puhutaan puhelimessa -kansaa Ehkä mä stressaan tästä turhaan, pitää vaan keskustella tästä rauhallisesti ja sopia ehdot niin, että kummankin elämästä tulee helppoa.

Mahdollisesti stressaat turhaan, miehiä ei kiinnosta puhelimessa puhuminen eikä koneella chattäily. Puhutaan kasvotusten kun tavataan. En ole puhunut tyttöystäväni kanssa sitten sunnuntain ja tänään voisi kysellä, että tuleeko hän luokseni perjantaina ja siinä ohessa vaihtaa alkuviikon kuulumiset. Meidän suhde on voimissa ja ikävä on. On sitten enemmän puhuttavaa kun vietetään laatuaikaa yhdessä. Olemme kavereiden kanssa puhuneet aiheesta ja monien miesten mielestä on ahdistavaa jos naiset soittelee jokapäivä...

 

[näin on]

Miksi ap: n pitää soittaa jatkuvasti pitkin päivää ilman mitään asiaa? Itse naisena en ainakaan jaksaisi sitä yhtään. Miten luulet miehesi tekevän työnsä, kun koko ajan pitää vastailla puhelimeen ja lässyttää turhasta. Vai onko hän edes töissä? Kuulostaa aika teinimeiningiltä. Teki hän sitten mitä teki, ei hänen tarvitse käyttää päiväänsä vastailemalla turhanpäivisiin puheluihisi. Mielestäni ap:n pitäisi miettiä, mikä ihmeen tarve on soittaa noita puheluja. Toisaalta myös oppia kunnioittamaan toista. Jos toinen ei välitä sellaisista, niin olla sitten väen vängällä sitä tekemättä. Ei tämä sen kummempaa ole.

 

[Rasittavat höpöttäjät]

Kyllä Arielin täytyy hillitä puheripuliaan ja opetella siitä irti. Vaikka olen nainen ja puheliaskin, ärsyynnyn noista tyhjänpuhujien puheluista. Mieheni ei kestä sellaista lainkaan ja soittaa hyvin harvoin itse ilman asiaa. Aikanaan ihmettelin ja loukkaannuin itsekin siitä, että jos halusin yhteyden, jouduin aina itse soittamaan. Nyt olen tottunut siihen ja pidän asiaa luonnollisena.

Kännykkaaika on luonut kulttuurin, jossa pitäisi aina olla tavoitettavissa. Semmoinen tuntuu kontrolloimiselta. Tekee mieli jättää puhelin kotiin, kun menee ovesta ulos ja jättää välillä kokonaan vastaamatta, jos se pirisee turhan usein.

2 poikaani pitävät hyvin paljon puhelintaan äänettömällä, jottei se häiritse omaa rauhaa. Joskus heille soittaessani huomaan, jotta eivät he kuuntele kuin osittain äiteensä höpinöitä ja älyän lopettaa. Enkä kuitenkaan ole noita maratonpuhujia minäkään.

Tuntuu hölmöltä, jos sinä teet tiliä joka päivästäsi toiselle ja toisen pitäisi toimia samoin sinulle. Ahdistaa sellainen kontrollinti, vaikka miten toisesta tykkää. Eikä rakkaus siittään lisäänny, jos sitä pitää hokea jatkuvasti. Siinä voi käydä päinvastoin.

 

[Puhelintreffit]

Hei ap! Ymmärrän tuskasi, minustakin olisi tosi vaikeaa olla koko viikko kuulematta poikaystävästäni. Mutta kuten itsekin olet huomannut, poikaystäväsi ei erityisemmin pidä puhelimessa puhumisesta. Osasyy saattaa olla se, että juuri sillä hetkellä kun sinun tekee mieli jutella hänen kanssaan, hänella saattaa olla jokin ihan muu asia meneillään - on liikenteen keskellä, lukee jotain, katsoo ohjelmaa, puhuu jonkun muun kanssa - ja silloin ei ole otollisin hetki juttelulle. Minusta olisi viisainta, jos molemmat joustaisitte: poikaystäväsi pitäisi ymmärtää, että sinulle on tärkeää kuulla hänen äänensä ja kuulumisensa silloin tällöin, ja sinun pitäisi hyväksyä se, ettei hän halua soitella joka päivä. Voisitteko sopia puhelintreffejä? Siis että vaikka keskiviikkona sopisitte päivällä sähköpostitse/tekstarilla, että toinen soittaa illalla klo 20. Silloin molemmat osaisivat pitää sen ajan varattuna toiselle, ja puhelua ehkä odottaisikin ihan eri tavalla, ja siihen olisi kertynyt enemmän sanottavaa, koska edellisestä näkemisestä olisi ehtinyt kulua jo pari päivää. En tarkoita, että puhelintreffit olisivat aina samaan aikaan (aina ke klo 20), vaan ehdotan siis yleisesti tätä ideaa, että etukäteen tiedustelisi, milloin olisi hyvä aika soittaa ja jutella. Tietenkin ihmisellä on "oikeus" soittaa kumppanilleen vaikka keskellä yötä ja häiritä minkä tahansa tekemisen aikana jos on jotain erityistä asiaa, mutta "pelkkä" arkisten kuulumisten vaihto ei ehkä aina kiinnosta toista jos soittaa yllättäen. Tämä ei muuten koske pelkästään seurustelukumppaneita vaan ketä tahansa. Minulla on esim. eräs ystävä, joka saattaa soittaa joskus ja haluta puhua oikein kunnolla ja siinä menee helposti tunti... vaikka aina sille ei oikein olisi aikaa. Juttelen hänen mielellään erittäin mielelläni, mutta mieluummin kasvotusten kahvilassa sovittuna tapaamisaikana.

 

[Kielipoliisista päivää!]

Kappalejako olisi kova sana. Ymmärrettävyyden kannalta, nääs.

Jaksoin lukea vuodatustasi kolme riviä, sitten hukkui ajatus.

Noh, sama se. Lopulta, kai siinä ei ollut sitten mitään niin kiinnostavaakaan...


;((

Hei ap! Ymmärrän tuskasi, minustakin olisi tosi vaikeaa olla koko viikko kuulematta poikaystävästäni. Mutta kuten itsekin olet huomannut, poikaystäväsi ei erityisemmin pidä puhelimessa puhumisesta. Osasyy saattaa olla se, että juuri sillä hetkellä kun sinun tekee mieli jutella hänen kanssaan, hänella saattaa olla jokin ihan muu asia meneillään - on liikenteen keskellä, lukee jotain, katsoo ohjelmaa, puhuu jonkun muun kanssa - ja silloin ei ole otollisin hetki juttelulle. Minusta olisi viisainta, jos molemmat joustaisitte: poikaystäväsi pitäisi ymmärtää, että sinulle on tärkeää kuulla hänen äänensä ja kuulumisensa silloin tällöin, ja sinun pitäisi hyväksyä se, ettei hän halua soitella joka päivä. Voisitteko sopia puhelintreffejä? Siis että vaikka keskiviikkona sopisitte päivällä sähköpostitse/tekstarilla, että toinen soittaa illalla klo 20. Silloin molemmat osaisivat pitää sen ajan varattuna toiselle, ja puhelua ehkä odottaisikin ihan eri tavalla, ja siihen olisi kertynyt enemmän sanottavaa, koska edellisestä näkemisestä olisi ehtinyt kulua jo pari päivää. En tarkoita, että puhelintreffit olisivat aina samaan aikaan (aina ke klo 20), vaan ehdotan siis yleisesti tätä ideaa, että etukäteen tiedustelisi, milloin olisi hyvä aika soittaa ja jutella. Tietenkin ihmisellä on "oikeus" soittaa kumppanilleen vaikka keskellä yötä ja häiritä minkä tahansa tekemisen aikana jos on jotain erityistä asiaa, mutta "pelkkä" arkisten kuulumisten vaihto ei ehkä aina kiinnosta toista jos soittaa yllättäen. Tämä ei muuten koske pelkästään seurustelukumppaneita vaan ketä tahansa. Minulla on esim. eräs ystävä, joka saattaa soittaa joskus ja haluta puhua oikein kunnolla ja siinä menee helposti tunti... vaikka aina sille ei oikein olisi aikaa. Juttelen hänen mielellään erittäin mielelläni, mutta mieluummin kasvotusten kahvilassa sovittuna tapaamisaikana.

 

[lorem ipsum]

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed posuere interdum sem. Quisque ligula eros ullamcorper quis, lacinia quis facilisis sed sapien. Mauris varius diam vitae arcu. Sed arcu lectus auctor vitae, consectetuer et venenatis eget velit. Sed augue orci, lacinia eu tincidunt et eleifend nec lacus. Donec ultricies nisl ut felis, suspendisse potenti. Lorem ipsum ligula ut hendrerit mollis, ipsum erat vehicula risus, eu suscipit sem libero nec erat. Aliquam erat volutpat. Sed congue augue vitae neque. Nulla consectetuer porttitor pede. Fusce purus morbi tortor magna condimentum vel, placerat id blandit sit amet tortor.Mauris sed libero. Suspendisse facilisis nulla in lacinia laoreet, lorem velit accumsan velit vel mattis libero nisl et sem. Proin interdum maecenas massa turpis sagittis in, interdum non lobortis vitae massa. Quisque purus lectus, posuere eget imperdiet nec sodales id arcu. Vestibulum elit pede dictum eu, viverra non tincidunt eu ligula.Nam molestie nec tortor. Donec placerat leo sit amet velit. Vestibulum id justo ut vitae massa. Proin in dolor mauris consequat aliquam. Donec ipsum, vestibulum ullamcorper venenatis augue. Aliquam tempus nisi in auctor vulputate, erat felis pellentesque augue nec, pellentesque lectus justo nec erat. Aliquam et nisl. Quisque sit amet dolor in justo pretium condimentuVivamus placerat lacus vel vehicula scelerisque, dui enim adipiscing lacus sit amet sagittis, libero enim vitae mi. In neque magna posuere, euismod ac tincidunt tempor est. Ut suscipit nisi eu purus. Proin ut pede mauris eget ipsum. Integer vel quam nunc commodo consequat. Integer ac eros eu tellus dignissim viverra. Maecenas erat aliquam erat volutpat. Ut venenatis ipsum quis turpis. Integer cursus scelerisque lorem. Sed nec mauris id quam blandit consequat. Cras nibh mi hendrerit vitae, dapibus et aliquam et magna. Nulla vitae elit. Mauris consectetuer odio vitae augue.

Hei ap! Ymmärrän tuskasi, minustakin olisi tosi vaikeaa olla koko viikko kuulematta poikaystävästäni. Mutta kuten itsekin olet huomannut, poikaystäväsi ei erityisemmin pidä puhelimessa puhumisesta. Osasyy saattaa olla se, että juuri sillä hetkellä kun sinun tekee mieli jutella hänen kanssaan, hänella saattaa olla jokin ihan muu asia meneillään - on liikenteen keskellä, lukee jotain, katsoo ohjelmaa, puhuu jonkun muun kanssa - ja silloin ei ole otollisin hetki juttelulle. Minusta olisi viisainta, jos molemmat joustaisitte: poikaystäväsi pitäisi ymmärtää, että sinulle on tärkeää kuulla hänen äänensä ja kuulumisensa silloin tällöin, ja sinun pitäisi hyväksyä se, ettei hän halua soitella joka päivä. Voisitteko sopia puhelintreffejä? Siis että vaikka keskiviikkona sopisitte päivällä sähköpostitse/tekstarilla, että toinen soittaa illalla klo 20. Silloin molemmat osaisivat pitää sen ajan varattuna toiselle, ja puhelua ehkä odottaisikin ihan eri tavalla, ja siihen olisi kertynyt enemmän sanottavaa, koska edellisestä näkemisestä olisi ehtinyt kulua jo pari päivää. En tarkoita, että puhelintreffit olisivat aina samaan aikaan (aina ke klo 20), vaan ehdotan siis yleisesti tätä ideaa, että etukäteen tiedustelisi, milloin olisi hyvä aika soittaa ja jutella. Tietenkin ihmisellä on "oikeus" soittaa kumppanilleen vaikka keskellä yötä ja häiritä minkä tahansa tekemisen aikana jos on jotain erityistä asiaa, mutta "pelkkä" arkisten kuulumisten vaihto ei ehkä aina kiinnosta toista jos soittaa yllättäen. Tämä ei muuten koske pelkästään seurustelukumppaneita vaan ketä tahansa. Minulla on esim. eräs ystävä, joka saattaa soittaa joskus ja haluta puhua oikein kunnolla ja siinä menee helposti tunti... vaikka aina sille ei oikein olisi aikaa. Juttelen hänen mielellään erittäin mielelläni, mutta mieluummin kasvotusten kahvilassa sovittuna tapaamisaikana.

 

[No minä enemmän]

Kappalejako olisi kova sana. Ymmärrettävyyden kannalta, nääs.

Jaksoin lukea vuodatustasi kolme riviä, sitten hukkui ajatus.

Noh, sama se. Lopulta, kai siinä ei ollut sitten mitään niin kiinnostavaakaan...


;((

Ehkä kannattaa ihan vain opetella vähän lukutekniikkaa. Tuo pätkä ei vielä ollut pitkäkään.

 

[Niinpä, aivan!]

Lorem ipsum ---, dapibus et aliquam et magna. Nulla vitae elit. Mauris consectetuer odio vitae augue.

Mutta toisaalta taas...

 

[just]

järjen jättiläiset alkavat keskustelemaan aiheesta, joka heitä kiinnostaa, taas