Soitin ja kyselin mummin vointeja osastolta ja hoitaja vastas mutta sanoi melkein heti kireesti

Oli asiatonta. Hoitaja olisi voinut esimerkiksi ystävällisesti pyytää soittamaan myöhemmin uudestaan. Kiire tai huono päivä ei salli ikävää käytöstä omaisia kohtaan ja vielä vähemmän kuolevan potilaan omaisia kohtaan. Läheisen viimeiset hetket ovat muutenkin tarpeeksi vaikeita ilman, että hoitohenkilökunta purkaa omaisten niskaan omaa kiirettään tai muuta turhautumistaan.

Kyllä huomaa, että monilla ketjuun kirjoittaneista ei ole aavistustakaan siitä miltä tuntuu kun rakas läheinen on sairaalassa kuolemassa. Kyse on ehkä viikosta, päivistä tai tunneista. Se on todella raastaavaa ja kyllä omaisen voinnista haluaa tietää silloinkin kun ei voi itse olla vieressä. Ei kai sitä voi kuvitellakaan kuin sellaiset jotka ovat sen kokeneet.

:hug:

 

Onks teillä kenelläkään, kukaan läheinen kuollut, ja nimenomaan siten, että ne viimeiset viikot läheinen on viettänyt sairaalassa ja tiedossa on ollut, että lähdön hetki lähenee...?

Kyllä mä ainakin kävin äitiäni katsomassa päivittäin ja illalla aina vielä soitin kuitenkin, soitin vielä aamullakin, että onko yöllä tapahtunut mitään muutosta.
Olin niin hermostunut ja rauhaton, sen "päivitetyn" tiedon aina tarvitsin. Se jotenkin rauhoitti, vaikka loppua kohti ne tiedot ei tietenkään niin mukaaa kuultavaa ollut.
Lisäksi sinne osastolle oli jotenkin helpompi mennä, kun tilannetta tiesi.

Juuri näin tunnen tällä hetkellä kun kuvailit.Yöt menee nukkuessa horroksessa tunnin jaksoissa.Herään joka yö tasan tunnin välein ja kuudelta soikin kello ja töihin.

Mummi oli mulle se joka musta huolen piti kun vanhemmat ryyppäs,turvallinen paikka mihin pakenin aina oli päivä yö kun kotona ei pystynyt olemaan,ihan mielettömän tärkeä ihminen.

Kiitos siulle fruity viestistä,kiteytit olotilani :hug:

saanko kysyä mikä äidilläsi oli?

Soita vaan sen kaksi kertaa päivässä. Mun periaatteeni on se, että myös potilaan omaisista on pidettävä huolta varsinkin, jos potilas on saattohoidossa. En osaa edes kuvitella mitä käyt tällä hetkellä läpi, mutta olen ollut monen monta potilasta saattamassa viimeiselle matkalleen. Olen itsekin aina sanonut, että aina saa soittaa, mihin aikaan vaan, täällä me ollaan. Jaksamisia ja voimia! :hug:
Muoks. ja jos hoitajalla oli tosiaan rapsa kesken, kakkavaippaa vaihtamassa ja työaika lopuillaan jne jne. voi kohteliaasti sanoa, että voisitko soittaa 15min-puolen tunnin päästä uudelleen, niin yökkö voi kertoa potilaan voinnista enemmän.

 

no se on ihan ymmärrettävää ettet välimatkan takia käy. Mutta sitä en ihan ymmärrä että miksi pitää 2 kertaa päivässä soittaa, jos siellä sukulaisiakin käy ihan jopa päivittäin..

Ei nyt ihan sama asia ole, mutta silloin kun kuopus oli keskolassa, enkä päässyt vierailemaan esikoisen sairastamisen takia, hoitajat ihmetteli, että miten me vain kerran päivässä soitetaan kuulumisia.

Ja silloin kun elinaika on tunneissa, sitä haluaa sen tuoreimman tiedon. En minä itse ainakaan tyytyisi välttämättä neljä tuntia sitten mummon luona vierailleen kuulumisiin. Ja jos kerta sieltä on vielä sanottu, että soittakaa milloin vain, niin miksi ei saisi soittaa milloin vain?

ok.. no, meitä on erilaisia tässäkin asiassa. Itse näen asian niin, että se kuolema on odotettavissa, ja se tulee kun se tulee, ei se asia muutu sillä miksikään vaikka soittaisin joka tunti. Se tulee, kun sen aika on.

Ymmärsin sun pointin, mutta tuo vanhuksen kuolema, ja keskosuus on sikäli eri asia, että keskosen kannalta odotetaan henkiinjäämistä, kun taas vanhuksella edessä on se luonnollinen kuolema.

 

Juu kyllähän niiden hoitajien pitäsi iltakymmenen maissa soittavan kanssa jaaritella omalla ajallaan ainakin parikymmentä minuuttia. Todella törkeitä hoitsuja, kun haluavat vaan kotiin lähteä työvuoron päättyessä!! Irtisanoa pitäisi tommoset.

Eiköhän sitte voi antaa sen luurin sellaselle työntekijälle joka on vuoroon tullu!!

mitä jos ne yököt on just vaihtamassa kakkavaippaa tai käyttämässä jotain toista potilasta vessassa?

Sitten vois sanoa et nyt on kaikki hoitsut varattuja et soita myöhemmin uudestaan..

 

Mä en ole IKINÄ sanonut omaiselle, että sori, nyt menee ylitöiksi. En ole ikinä keskeyttänyt kenenkään asiaa työajan loppumisen takia. Jättänyt syöttämistä tai vessareissua kesken, että mun työaika loppui NYT. Mutta meillä ei olekaan niin joustamatonta. Jos tänään menee 10 minuuttia yli, voi huomenna lähteä kymmentä minuuttia aikasemmin.

Muistan kerran, kun meillä oli huonokuntoinen paappa hoidossa ja vaimo soitti aina aamulla yökölle, et miten yö meni. Kerran sit ei soittanut ja kuinka ollakaan, kun olin kotiin yövuorosta päässyt ja makeimmassa unessa, niin mummu soitti mun miehen puhelimeen ja mies herättämään mua... en hermostunut edes sillon, vaikka se nyt alko olla jo asiattomuuden rajalla... Ei siinä montaa minuuttia mennyt sillonkaan.

 

Juu kyllähän niiden hoitajien pitäsi iltakymmenen maissa soittavan kanssa jaaritella omalla ajallaan ainakin parikymmentä minuuttia. Todella törkeitä hoitsuja, kun haluavat vaan kotiin lähteä työvuoron päättyessä!! Irtisanoa pitäisi tommoset.

Eiköhän sitte voi antaa sen luurin sellaselle työntekijälle joka on vuoroon tullu!!

mitä jos ne yököt on just vaihtamassa kakkavaippaa tai käyttämässä jotain toista potilasta vessassa?

Sitten vois sanoa et nyt on kaikki hoitsut varattuja et soita myöhemmin uudestaan..

joo tää tuli kyllä esille jo. Epäilin että tokkopa tuo puhelu niin meni että hoitsu kuuntelee kuka soittaa ja vastaa että "joo mulla loppu työaika, kiitos hei" ja läppää luurin kiinni. mut ilmeisesti niin kävi..

 

no se on ihan ymmärrettävää ettet välimatkan takia käy. Mutta sitä en ihan ymmärrä että miksi pitää 2 kertaa päivässä soittaa, jos siellä sukulaisiakin käy ihan jopa päivittäin..

Ei nyt ihan sama asia ole, mutta silloin kun kuopus oli keskolassa, enkä päässyt vierailemaan esikoisen sairastamisen takia, hoitajat ihmetteli, että miten me vain kerran päivässä soitetaan kuulumisia.

Ja silloin kun elinaika on tunneissa, sitä haluaa sen tuoreimman tiedon. En minä itse ainakaan tyytyisi välttämättä neljä tuntia sitten mummon luona vierailleen kuulumisiin. Ja jos kerta sieltä on vielä sanottu, että soittakaa milloin vain, niin miksi ei saisi soittaa milloin vain?

ok.. no, meitä on erilaisia tässäkin asiassa. Itse näen asian niin, että se kuolema on odotettavissa, ja se tulee kun se tulee, ei se asia muutu sillä miksikään vaikka soittaisin joka tunti. Se tulee, kun sen aika on.

Ymmärsin sun pointin, mutta tuo vanhuksen kuolema, ja keskosuus on sikäli eri asia, että keskosen kannalta odotetaan henkiinjäämistä, kun taas vanhuksella edessä on se luonnollinen kuolema.

Se ihminen voi silti olla aivan yhtä rakas, on se vauva tai vanhus.

Eikä se asia muutukaan vaikka soittais joka tunti. Mutta itselleen sillä on merkitystä. Jos saa kuulla tilan heikenneen, voi ehtiä vielä sairaalaan ennen kuolemaa.

 

Mä en ole IKINÄ sanonut omaiselle, että sori, nyt menee ylitöiksi. En ole ikinä keskeyttänyt kenenkään asiaa työajan loppumisen takia. Jättänyt syöttämistä tai vessareissua kesken, että mun työaika loppui NYT. Mutta meillä ei olekaan niin joustamatonta. Jos tänään menee 10 minuuttia yli, voi huomenna lähteä kymmentä minuuttia aikasemmin.

Muistan kerran, kun meillä oli huonokuntoinen paappa hoidossa ja vaimo soitti aina aamulla yökölle, et miten yö meni. Kerran sit ei soittanut ja kuinka ollakaan, kun olin kotiin yövuorosta päässyt ja makeimmassa unessa, niin mummu soitti mun miehen puhelimeen ja mies herättämään mua... en hermostunut edes sillon, vaikka se nyt alko olla jo asiattomuuden rajalla... Ei siinä montaa minuuttia mennyt sillonkaan.

se on tosi valitettavaa ettei kaikilla työpaikoilla ole tuota joustovaraa. Meillä merkataan työvuorolistaan jos myöhästyy 5min, tai jos menee ylitöiksi 5 min. Ja niitä ylitöitä ei tosiaan sais tulla.

Jouduin itse ihan vasta selittelemään omaa ylityö varttiani, joka tuli siitä kun jouduin osallistumaan työpaikan turvallisuuskoulutukseen. Olisi pitänyt älytä lähteä kesken koulutuksen pois, kun työaika loppui, eikä kuunnella luentoa loppuun asti..

 

no se on ihan ymmärrettävää ettet välimatkan takia käy. Mutta sitä en ihan ymmärrä että miksi pitää 2 kertaa päivässä soittaa, jos siellä sukulaisiakin käy ihan jopa päivittäin..

Ei nyt ihan sama asia ole, mutta silloin kun kuopus oli keskolassa, enkä päässyt vierailemaan esikoisen sairastamisen takia, hoitajat ihmetteli, että miten me vain kerran päivässä soitetaan kuulumisia.

Ja silloin kun elinaika on tunneissa, sitä haluaa sen tuoreimman tiedon. En minä itse ainakaan tyytyisi välttämättä neljä tuntia sitten mummon luona vierailleen kuulumisiin. Ja jos kerta sieltä on vielä sanottu, että soittakaa milloin vain, niin miksi ei saisi soittaa milloin vain?

ok.. no, meitä on erilaisia tässäkin asiassa. Itse näen asian niin, että se kuolema on odotettavissa, ja se tulee kun se tulee, ei se asia muutu sillä miksikään vaikka soittaisin joka tunti. Se tulee, kun sen aika on.

Ymmärsin sun pointin, mutta tuo vanhuksen kuolema, ja keskosuus on sikäli eri asia, että keskosen kannalta odotetaan henkiinjäämistä, kun taas vanhuksella edessä on se luonnollinen kuolema.

Niin, sä voitkin nähdä asian noin hoitajana. Kyllä mäkin näen sen noin työni puolesta. Mutta mulla on kuitenkin sen verran empatiakykyä, että tasan ymmärrän omaisia joilla on todella läheiset välit, ja kuoleman lähestyessä haluaa olla tiiviisti yhteydessä hoitohenkilökuntaan...

Meillä ainakin ihan sallitaan omaisen soittelut, tiheät käynnit vierailuaikoijen ulkopuolella jne, jos kyse on kuolevasta potilaasta. Sitä ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä, ja noita tapauksia meidän osastolla ei usein ole kuin korkeintaan pari samaan aikaan. Kukaan ei sitä pidä mitenkään rasitteena tai lisätyönä henkilökunnalle/hikeenny.

 

Onks teillä kenelläkään, kukaan läheinen kuollut, ja nimenomaan siten, että ne viimeiset viikot läheinen on viettänyt sairaalassa ja tiedossa on ollut, että lähdön hetki lähenee...?

Kyllä mä ainakin kävin äitiäni katsomassa päivittäin ja illalla aina vielä soitin kuitenkin, soitin vielä aamullakin, että onko yöllä tapahtunut mitään muutosta.
Olin niin hermostunut ja rauhaton, sen "päivitetyn" tiedon aina tarvitsin. Se jotenkin rauhoitti, vaikka loppua kohti ne tiedot ei tietenkään niin mukaaa kuultavaa ollut.
Lisäksi sinne osastolle oli jotenkin helpompi mennä, kun tilannetta tiesi.

Juuri näin tunnen tällä hetkellä kun kuvailit.Yöt menee nukkuessa horroksessa tunnin jaksoissa.Herään joka yö tasan tunnin välein ja kuudelta soikin kello ja töihin.

Mummi oli mulle se joka musta huolen piti kun vanhemmat ryyppäs,turvallinen paikka mihin pakenin aina oli päivä yö kun kotona ei pystynyt olemaan,ihan mielettömän tärkeä ihminen.

Kiitos siulle fruity viestistä,kiteytit olotilani :hug:

saanko kysyä mikä äidilläsi oli?

Saat kysyä =) , äidille tuli laaja-alainen aivoinfarkti pari vuotta sitten joulukuun alussa, toivoa ei annettu, oli niin massiivinen.
Äiti kuitenkin ymmärsi puhetta ja esim. puristi kädestä kun hänelle sanoi, että anna merkki ja purista vähän jos kuulet ja voit ymmärtää...
Sitten tuli se niiden tapausten viimeinen niitti, keuhkokuume, ja äiti jouluaamuna kuoli pois.

 

Mä en ole IKINÄ sanonut omaiselle, että sori, nyt menee ylitöiksi. En ole ikinä keskeyttänyt kenenkään asiaa työajan loppumisen takia. Jättänyt syöttämistä tai vessareissua kesken, että mun työaika loppui NYT. Mutta meillä ei olekaan niin joustamatonta. Jos tänään menee 10 minuuttia yli, voi huomenna lähteä kymmentä minuuttia aikasemmin.

Muistan kerran, kun meillä oli huonokuntoinen paappa hoidossa ja vaimo soitti aina aamulla yökölle, et miten yö meni. Kerran sit ei soittanut ja kuinka ollakaan, kun olin kotiin yövuorosta päässyt ja makeimmassa unessa, niin mummu soitti mun miehen puhelimeen ja mies herättämään mua... en hermostunut edes sillon, vaikka se nyt alko olla jo asiattomuuden rajalla... Ei siinä montaa minuuttia mennyt sillonkaan.

se on tosi valitettavaa ettei kaikilla työpaikoilla ole tuota joustovaraa. Meillä merkataan työvuorolistaan jos myöhästyy 5min, tai jos menee ylitöiksi 5 min. Ja niitä ylitöitä ei tosiaan sais tulla.

Jouduin itse ihan vasta selittelemään omaa ylityö varttiani, joka tuli siitä kun jouduin osallistumaan työpaikan turvallisuuskoulutukseen. Olisi pitänyt älytä lähteä kesken koulutuksen pois, kun työaika loppui, eikä kuunnella luentoa loppuun asti..

No tää on tietysti eri asia, meillä ei ole noin tarkkaa. Jos menee ylitöiksi, niin saa ottaa ihan vapaasti koska vaan takaisin... Mutta noissakin tapauksissa aina on joku toinen hoitaja paikalla jolla on aikaa ja työvuoroa jäljellä.

 

Kyllä huomaa, että monilla ketjuun kirjoittaneista ei ole aavistustakaan siitä miltä tuntuu kun rakas läheinen on sairaalassa kuolemassa. Kyse on ehkä viikosta, päivistä tai tunneista. Se on todella raastaavaa ja kyllä omaisen voinnista haluaa tietää silloinkin kun ei voi itse olla vieressä. Ei kai sitä voi kuvitellakaan kuin sellaiset jotka ovat sen kokeneet.

:hug:

Kyllä minulla on kokemusta, mutta silti olen ihan samaa mieltä mitä olen aiemminkin sanonut. Kohtuutonta haukkua kusipääksi yhden mokan takia ja ymmärrän hoitajiakin varsin hyvin. Ei se mun äitini kuolema yhtään sen nopeammin tai hitaammin olisi tullut vaikka olisin soittanut 10 kertaa päivässä...

 

Mä ymmärrän ap:ta koko ajan vaan paremmin ja paremmin. Hällä on kuitenkin matkaa osastolle sen verran ettei sinne ihan heti vaan pääse. Hän käy myös töissä, jolloin tarvii vähän sumplia niidenkin kanssa. Aamulla jos kuuleekin että mummo on huonommassa kunnossa hän kerkeää ajoissa soittaa töihin ja lähteä katsomaan mummoa. Sekä illalla jos on vointi huonontunut hän tietää lähteä aamusta heti ajelemaan jos vielä kerkeää ja näin ollen pystyy ilmoittamaan töihin poissaolostaan.

 

no se on ihan ymmärrettävää ettet välimatkan takia käy. Mutta sitä en ihan ymmärrä että miksi pitää 2 kertaa päivässä soittaa, jos siellä sukulaisiakin käy ihan jopa päivittäin..

Ei nyt ihan sama asia ole, mutta silloin kun kuopus oli keskolassa, enkä päässyt vierailemaan esikoisen sairastamisen takia, hoitajat ihmetteli, että miten me vain kerran päivässä soitetaan kuulumisia.

Ja silloin kun elinaika on tunneissa, sitä haluaa sen tuoreimman tiedon. En minä itse ainakaan tyytyisi välttämättä neljä tuntia sitten mummon luona vierailleen kuulumisiin. Ja jos kerta sieltä on vielä sanottu, että soittakaa milloin vain, niin miksi ei saisi soittaa milloin vain?

ok.. no, meitä on erilaisia tässäkin asiassa. Itse näen asian niin, että se kuolema on odotettavissa, ja se tulee kun se tulee, ei se asia muutu sillä miksikään vaikka soittaisin joka tunti. Se tulee, kun sen aika on.

Ymmärsin sun pointin, mutta tuo vanhuksen kuolema, ja keskosuus on sikäli eri asia, että keskosen kannalta odotetaan henkiinjäämistä, kun taas vanhuksella edessä on se luonnollinen kuolema.

Niin, sä voitkin nähdä asian noin hoitajana. Kyllä mäkin näen sen noin työni puolesta. Mutta mulla on kuitenkin sen verran empatiakykyä, että tasan ymmärrän omaisia joilla on todella läheiset välit, ja kuoleman lähestyessä haluaa olla tiiviisti yhteydessä hoitohenkilökuntaan...

Meillä ainakin ihan sallitaan omaisen soittelut, tiheät käynnit vierailuaikoijen ulkopuolella jne, jos kyse on kuolevasta potilaasta. Sitä ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä, ja noita tapauksia meidän osastolla ei usein ole kuin korkeintaan pari samaan aikaan. Kukaan ei sitä pidä mitenkään rasitteena tai lisätyönä henkilökunnalle/hikeenny.

sanoisin että teillä on hyvä tilanne. Meillä ei yhtä hyvä :/ ei meillä riitä ketään vastailemaan niihin puheluihin pitkin päivää, kun se vetovastuussa oleva sairaanhoitajakin tulee lääkehoidon ym kaiken oman työnsä ohella osastolle tekemään perushoitoa. Ei meilläkään ole koskaan montaa potilasta saattohoidossa samaan aikaan, sen verran pieni yksikkö kyseessä, mutta tosiaan kun tilanne on se että henkilöstö riittää nipin napin tekemään ne työt mistä ei enää voi tinkiä mitenkään, niiin... ja tuo tilanne on valtaosassa vanhuksia hoitavista laitoksista.

 

Onks teillä kenelläkään, kukaan läheinen kuollut, ja nimenomaan siten, että ne viimeiset viikot läheinen on viettänyt sairaalassa ja tiedossa on ollut, että lähdön hetki lähenee...?

Kyllä mä ainakin kävin äitiäni katsomassa päivittäin ja illalla aina vielä soitin kuitenkin, soitin vielä aamullakin, että onko yöllä tapahtunut mitään muutosta.
Olin niin hermostunut ja rauhaton, sen "päivitetyn" tiedon aina tarvitsin. Se jotenkin rauhoitti, vaikka loppua kohti ne tiedot ei tietenkään niin mukaaa kuultavaa ollut.
Lisäksi sinne osastolle oli jotenkin helpompi mennä, kun tilannetta tiesi.

Juuri näin tunnen tällä hetkellä kun kuvailit.Yöt menee nukkuessa horroksessa tunnin jaksoissa.Herään joka yö tasan tunnin välein ja kuudelta soikin kello ja töihin.

Mummi oli mulle se joka musta huolen piti kun vanhemmat ryyppäs,turvallinen paikka mihin pakenin aina oli päivä yö kun kotona ei pystynyt olemaan,ihan mielettömän tärkeä ihminen.

Kiitos siulle fruity viestistä,kiteytit olotilani :hug:

saanko kysyä mikä äidilläsi oli?

Saat kysyä =) , äidille tuli laaja-alainen aivoinfarkti pari vuotta sitten joulukuun alussa, toivoa ei annettu, oli niin massiivinen.
Äiti kuitenkin ymmärsi puhetta ja esim. puristi kädestä kun hänelle sanoi, että anna merkki ja purista vähän jos kuulet ja voit ymmärtää...
Sitten tuli se niiden tapausten viimeinen niitti, keuhkokuume, ja äiti jouluaamuna kuoli pois.

Voi ei,surullista,ja joulun aikaan vielä..oliko sulla ennen joku muu nimimerkki?Jonkun tarinaa vastaavasta äidin infarktista luin täällä joskus.

Tällaista tää elämä on ,koskaan ei tiedä millon lähdetään

 

Mulla "kiva" työkaveri. Kun en keskeyttänyt pukemista tms. koska työaika just loppui, niin tämä tuijotti aina ja tokas että hei sun vuoro LOPPUI! Mikset mene jo., häh?? =O
Juorus kaikille negatiivisesti kuinka teen ylitöitä (mitkä ei edes kielletty), tuon kerran takia. Ei juma.

 

no se on ihan ymmärrettävää ettet välimatkan takia käy. Mutta sitä en ihan ymmärrä että miksi pitää 2 kertaa päivässä soittaa, jos siellä sukulaisiakin käy ihan jopa päivittäin..

Ei nyt ihan sama asia ole, mutta silloin kun kuopus oli keskolassa, enkä päässyt vierailemaan esikoisen sairastamisen takia, hoitajat ihmetteli, että miten me vain kerran päivässä soitetaan kuulumisia.

Ja silloin kun elinaika on tunneissa, sitä haluaa sen tuoreimman tiedon. En minä itse ainakaan tyytyisi välttämättä neljä tuntia sitten mummon luona vierailleen kuulumisiin. Ja jos kerta sieltä on vielä sanottu, että soittakaa milloin vain, niin miksi ei saisi soittaa milloin vain?

ok.. no, meitä on erilaisia tässäkin asiassa. Itse näen asian niin, että se kuolema on odotettavissa, ja se tulee kun se tulee, ei se asia muutu sillä miksikään vaikka soittaisin joka tunti. Se tulee, kun sen aika on.

Ymmärsin sun pointin, mutta tuo vanhuksen kuolema, ja keskosuus on sikäli eri asia, että keskosen kannalta odotetaan henkiinjäämistä, kun taas vanhuksella edessä on se luonnollinen kuolema.

Niin, sä voitkin nähdä asian noin hoitajana. Kyllä mäkin näen sen noin työni puolesta. Mutta mulla on kuitenkin sen verran empatiakykyä, että tasan ymmärrän omaisia joilla on todella läheiset välit, ja kuoleman lähestyessä haluaa olla tiiviisti yhteydessä hoitohenkilökuntaan...

Meillä ainakin ihan sallitaan omaisen soittelut, tiheät käynnit vierailuaikoijen ulkopuolella jne, jos kyse on kuolevasta potilaasta. Sitä ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä, ja noita tapauksia meidän osastolla ei usein ole kuin korkeintaan pari samaan aikaan. Kukaan ei sitä pidä mitenkään rasitteena tai lisätyönä henkilökunnalle/hikeenny.

sanoisin että teillä on hyvä tilanne. Meillä ei yhtä hyvä :/ ei meillä riitä ketään vastailemaan niihin puheluihin pitkin päivää, kun se vetovastuussa oleva sairaanhoitajakin tulee lääkehoidon ym kaiken oman työnsä ohella osastolle tekemään perushoitoa. Ei meilläkään ole koskaan montaa potilasta saattohoidossa samaan aikaan, sen verran pieni yksikkö kyseessä, mutta tosiaan kun tilanne on se että henkilöstö riittää nipin napin tekemään ne työt mistä ei enää voi tinkiä mitenkään, niiin... ja tuo tilanne on valtaosassa vanhuksia hoitavista laitoksista.

Juu, eipä meilläkään tota henkilökuntaa mitenkään paljoa ole, puutoksia puutosten perään vaan.

Sh meilläkin tekee perushoitoa. Mutta myös ph:t ja lh:t vastailevat puhelimiin.

 

nti Dina

Ihan ohi aiheen (tavallaan) mutta saanko kysyä että paljonko teillä on sitten potilaita ja paljonko henkilökuntaa aamussa, illassa ja yössä ? Ihan huvikseni, vertailun vuoksi.

 

Just. Ei sitten voinut yöhoitajaa pyytää puhelieen? Mä en kyllä kehtais tollain tehdä.

peesi

 

no se on ihan ymmärrettävää ettet välimatkan takia käy. Mutta sitä en ihan ymmärrä että miksi pitää 2 kertaa päivässä soittaa, jos siellä sukulaisiakin käy ihan jopa päivittäin..

Ei nyt ihan sama asia ole, mutta silloin kun kuopus oli keskolassa, enkä päässyt vierailemaan esikoisen sairastamisen takia, hoitajat ihmetteli, että miten me vain kerran päivässä soitetaan kuulumisia.

Ja silloin kun elinaika on tunneissa, sitä haluaa sen tuoreimman tiedon. En minä itse ainakaan tyytyisi välttämättä neljä tuntia sitten mummon luona vierailleen kuulumisiin. Ja jos kerta sieltä on vielä sanottu, että soittakaa milloin vain, niin miksi ei saisi soittaa milloin vain?

ok.. no, meitä on erilaisia tässäkin asiassa. Itse näen asian niin, että se kuolema on odotettavissa, ja se tulee kun se tulee, ei se asia muutu sillä miksikään vaikka soittaisin joka tunti. Se tulee, kun sen aika on.

Ymmärsin sun pointin, mutta tuo vanhuksen kuolema, ja keskosuus on sikäli eri asia, että keskosen kannalta odotetaan henkiinjäämistä, kun taas vanhuksella edessä on se luonnollinen kuolema.

Niin, sä voitkin nähdä asian noin hoitajana. Kyllä mäkin näen sen noin työni puolesta. Mutta mulla on kuitenkin sen verran empatiakykyä, että tasan ymmärrän omaisia joilla on todella läheiset välit, ja kuoleman lähestyessä haluaa olla tiiviisti yhteydessä hoitohenkilökuntaan...

Meillä ainakin ihan sallitaan omaisen soittelut, tiheät käynnit vierailuaikoijen ulkopuolella jne, jos kyse on kuolevasta potilaasta. Sitä ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä, ja noita tapauksia meidän osastolla ei usein ole kuin korkeintaan pari samaan aikaan. Kukaan ei sitä pidä mitenkään rasitteena tai lisätyönä henkilökunnalle/hikeenny.

sanoisin että teillä on hyvä tilanne. Meillä ei yhtä hyvä :/ ei meillä riitä ketään vastailemaan niihin puheluihin pitkin päivää, kun se vetovastuussa oleva sairaanhoitajakin tulee lääkehoidon ym kaiken oman työnsä ohella osastolle tekemään perushoitoa. Ei meilläkään ole koskaan montaa potilasta saattohoidossa samaan aikaan, sen verran pieni yksikkö kyseessä, mutta tosiaan kun tilanne on se että henkilöstö riittää nipin napin tekemään ne työt mistä ei enää voi tinkiä mitenkään, niiin... ja tuo tilanne on valtaosassa vanhuksia hoitavista laitoksista.

Juu, eipä meilläkään tota henkilökuntaa mitenkään paljoa ole, puutoksia puutosten perään vaan.

Sh meilläkin tekee perushoitoa. Mutta myös ph:t ja lh:t vastailevat puhelimiin.

no se on hyvä se meillä ei ph:lt ja lh:t käy kansilassa muuta kuin raportilla. Ei ne ehdi :/ sh kuljettaa langatonta puhelinta taskussa ja vastaa hoidon ohessa mut se aina hidastaa taas osaltaan sitä perushoidon tekemistä.

Eihän se tietenkään oikein ole, ihmisiä vartenhan me siellä ollaan. Toivottavasti vaan omaiset ja muut muistaa, ettei ole aina hoitajien vika ettei asiat oikein mene niinkuin halutaan tai oletetaan.

 

nti Dina

Ihan ohi aiheen (tavallaan) mutta saanko kysyä että paljonko teillä on sitten potilaita ja paljonko henkilökuntaa aamussa, illassa ja yössä ? Ihan huvikseni, vertailun vuoksi.

36 taitaa olla just tällä hetkellä, ja hoitajia on 5+sh aamulla, ja illassa on yleensä 3 kokopäiväistä ja 1 puolikas, eli sen 4h. Mutta tuo illan käytäntö vaihtelee välillä..

 

oho miten se tolleen tuli

 

Mä en ole IKINÄ sanonut omaiselle, että sori, nyt menee ylitöiksi. En ole ikinä keskeyttänyt kenenkään asiaa työajan loppumisen takia. Jättänyt syöttämistä tai vessareissua kesken, että mun työaika loppui NYT. Mutta meillä ei olekaan niin joustamatonta. Jos tänään menee 10 minuuttia yli, voi huomenna lähteä kymmentä minuuttia aikasemmin.

Muistan kerran, kun meillä oli huonokuntoinen paappa hoidossa ja vaimo soitti aina aamulla yökölle, et miten yö meni. Kerran sit ei soittanut ja kuinka ollakaan, kun olin kotiin yövuorosta päässyt ja makeimmassa unessa, niin mummu soitti mun miehen puhelimeen ja mies herättämään mua... en hermostunut edes sillon, vaikka se nyt alko olla jo asiattomuuden rajalla... Ei siinä montaa minuuttia mennyt sillonkaan.

Miks se sulle kotia soitti?

 

Onks teillä kenelläkään, kukaan läheinen kuollut, ja nimenomaan siten, että ne viimeiset viikot läheinen on viettänyt sairaalassa ja tiedossa on ollut, että lähdön hetki lähenee...?

Kyllä mä ainakin kävin äitiäni katsomassa päivittäin ja illalla aina vielä soitin kuitenkin, soitin vielä aamullakin, että onko yöllä tapahtunut mitään muutosta.
Olin niin hermostunut ja rauhaton, sen "päivitetyn" tiedon aina tarvitsin. Se jotenkin rauhoitti, vaikka loppua kohti ne tiedot ei tietenkään niin mukaaa kuultavaa ollut.
Lisäksi sinne osastolle oli jotenkin helpompi mennä, kun tilannetta tiesi.

Juuri näin tunnen tällä hetkellä kun kuvailit.Yöt menee nukkuessa horroksessa tunnin jaksoissa.Herään joka yö tasan tunnin välein ja kuudelta soikin kello ja töihin.

Mummi oli mulle se joka musta huolen piti kun vanhemmat ryyppäs,turvallinen paikka mihin pakenin aina oli päivä yö kun kotona ei pystynyt olemaan,ihan mielettömän tärkeä ihminen.

Kiitos siulle fruity viestistä,kiteytit olotilani :hug:

saanko kysyä mikä äidilläsi oli?

Saat kysyä =) , äidille tuli laaja-alainen aivoinfarkti pari vuotta sitten joulukuun alussa, toivoa ei annettu, oli niin massiivinen.
Äiti kuitenkin ymmärsi puhetta ja esim. puristi kädestä kun hänelle sanoi, että anna merkki ja purista vähän jos kuulet ja voit ymmärtää...
Sitten tuli se niiden tapausten viimeinen niitti, keuhkokuume, ja äiti jouluaamuna kuoli pois.

Voi ei,surullista,ja joulun aikaan vielä..oliko sulla ennen joku muu nimimerkki?Jonkun tarinaa vastaavasta äidin infarktista luin täällä joskus.

Tällaista tää elämä on ,koskaan ei tiedä millon lähdetään

Joo, joulu ei tunnu enää miltään, toivoisi vaan että se menis aina nopeesti ohi. Jouluaattona me jo tiedettiin varautua ja pyydettiinkin sitten ilmoittamaan vaikka yöllä, koska me siskon kanssa haluttiin äiti saattaa täältä pois, jos mahdollisuus vaan olisi, jouluaamuna tulikin se soitto mennä pian
Mustana olen vain tällä ollut, ehkä olen harmaana puhunut.
Mut ne on niin yleisiä, että voipi olla joku muukin.


Ja kovasti voimia sinulle tähän raskaaseen aikaan :hug:

 

Onks teillä kenelläkään, kukaan läheinen kuollut, ja nimenomaan siten, että ne viimeiset viikot läheinen on viettänyt sairaalassa ja tiedossa on ollut, että lähdön hetki lähenee...?

Kyllä mä ainakin kävin äitiäni katsomassa päivittäin ja illalla aina vielä soitin kuitenkin, soitin vielä aamullakin, että onko yöllä tapahtunut mitään muutosta.
Olin niin hermostunut ja rauhaton, sen "päivitetyn" tiedon aina tarvitsin. Se jotenkin rauhoitti, vaikka loppua kohti ne tiedot ei tietenkään niin mukaaa kuultavaa ollut.
Lisäksi sinne osastolle oli jotenkin helpompi mennä, kun tilannetta tiesi.

Juuri näin tunnen tällä hetkellä kun kuvailit.Yöt menee nukkuessa horroksessa tunnin jaksoissa.Herään joka yö tasan tunnin välein ja kuudelta soikin kello ja töihin.

Mummi oli mulle se joka musta huolen piti kun vanhemmat ryyppäs,turvallinen paikka mihin pakenin aina oli päivä yö kun kotona ei pystynyt olemaan,ihan mielettömän tärkeä ihminen.

Kiitos siulle fruity viestistä,kiteytit olotilani :hug:

saanko kysyä mikä äidilläsi oli?

Saat kysyä =) , äidille tuli laaja-alainen aivoinfarkti pari vuotta sitten joulukuun alussa, toivoa ei annettu, oli niin massiivinen.
Äiti kuitenkin ymmärsi puhetta ja esim. puristi kädestä kun hänelle sanoi, että anna merkki ja purista vähän jos kuulet ja voit ymmärtää...
Sitten tuli se niiden tapausten viimeinen niitti, keuhkokuume, ja äiti jouluaamuna kuoli pois.

Voi ei,surullista,ja joulun aikaan vielä..oliko sulla ennen joku muu nimimerkki?Jonkun tarinaa vastaavasta äidin infarktista luin täällä joskus.

Tällaista tää elämä on ,koskaan ei tiedä millon lähdetään

Joo, joulu ei tunnu enää miltään, toivoisi vaan että se menis aina nopeesti ohi. Jouluaattona me jo tiedettiin varautua ja pyydettiinkin sitten ilmoittamaan vaikka yöllä, koska me siskon kanssa haluttiin äiti saattaa täältä pois, jos mahdollisuus vaan olisi, jouluaamuna tulikin se soitto mennä pian
Mustana olen vain tällä ollut, ehkä olen harmaana puhunut.
Mut ne on niin yleisiä, että voipi olla joku muukin.


Ja kovasti voimia sinulle tähän raskaaseen aikaan :hug:

Kiitos :hug: ja toivottavsti itse osaat vielä joskus nauttia joulusta.