Skitsoilut

[haamuhuumu]

Otteita eiliseltä, osapuolina mies ja nainen, jotka eivät asu yhdessä. Nainen viettää enemmän aikaansa miehen kotona.

Miten kukaan voi vetää herneitä siitä, että unohtaa sormuksen (peukalosormuksen, ei olla kihloissa) suihkuun saippuan päälle, jota ei edes käytä tai keittiöön tiskipöydälle, kun on ottanut sormuksen pois sormesta kun on alkanut tekemään ruokaa!?!?

Oon ihan suu auki taas täällä tuolle skitsoilulle. Kuten myös sille, että ukko repii herneet siitä, että jätin paidan ja housut hänen sohvan selkänojalle (hän säilyttää omia vaatteitaan samassa paikassa) siististi niputettuna. Hän alkoi valittamaan siitä, että mun olis pitäny pistää ne vaatteet johonkin pussiin, mutta hänet tuntien hän alkaisi valittamaan sitten vain siitä pussista, että se on tiellä. Hauskinta tuosta tekee sen, että mä oikeasti mietin aamulla, kun lähdin hänen kotoa töihin, että pakko pistää noi vaatteet siistiin nippuun ettei ukko vedä herneitä ja silti se veti.

Samoiten mulla oli kuulemma jäänyt olohuoneen lattialle sukat (luulin, että ne olivat kylläkin hänen, koska olivat sen verran isot, sen takia en niitä ottanut jalkaani)sekä makuuhuoneen lattialla oli kait toiset sukat, tämä puoli sängystä on sillein, ettei niitä sukkia näy edes.

Samainen tapaus räjähti eilen siitä, kun jätin viikonloppuna puoliksi käytetyn maitorahkapurkin hänen jääkaappinsa purkin pahvinen kansi kiinni. Hän otti purkin ja lähti laittamaan sitä kyljelleen jääkaappiin, jolloin purkin sisältö levähti jääkaappiin ja tämä oli tietenkin mun vika, kun en hänelle sanonut että olin avanut kyseisen rahkapurkin kun tein rahkapiirakkaa meille viime viikolla. Sanoi antavansa turpaan, jos teen ensi kerralla samanlaisen ansan hänelle.

Ei siis asuta yhdessä. Eikä mulla ole hänen luona mitään säilytystiloja, jonka takia olen välillä jättänyt jotain vaatteita hänen luokse sellaisiin paikkoihin, joissa hän itsekin vaatteitaan säilyttää - eli sohvan selkänojalle.

Tämän tapauksen asunto on aina ylöalaisin. Tietokonepöydällä, joka on sohvan selkänojan takana, on kasoittain tavaraa, samoiten hänen keittiönpöydällä on aina tavaraa niin paljon, että siihen ei mahdu syömään edes. Keittiössä tiskipöydällä on kaikenmaailman käytettyjä säilykepurkkeja, kaljapullonkorkkeja, huuhdeltuja maitotölkkejä ja muuta roinaa. Sänkyä hän ei petaa koskaan ja vessan on kait muutaman kerran siivonnut tämän parin vuoden aikana mitä ollaan tunnettu. Ja nyt yksi sormus ja siististi niputetut vaatteet aiheutti ihan hirveät ongelmat.

Onko normaalia skitsoilla tuollaisista asioista?

Itse kun lähinnä korjaisin toisen tavarat pois, jos ne häiritsee ja keksisin niille paremman paikan.
Onko ihme, että tavaroita lojuu "typerissä" paikoissa, jos ei ole mitään omaa paikkaa niille.

 

[hal35]

Ei ole normaalia skitsoilla tavaroistasi, joten jätä se tyyppi. Tämä ei ole provovastaus, vaan kaverisi vaikuttaa siltä ettei oikeastaan halua sinua elämääsi. Älä ikinä anna kenenkään kohdella sinua tuolla tavoin!

 

[yhdyn edelliseen]

Lähde tuollaisesta suhteesta, kun vielä voit. Tuollainen käytös ei todellakaan ole hyväksyttävää! Yhden rahkapurkin vuoksi uhkailee jo turpiin vetämisellä...mitä jos se ei enää pian olekaan pelkkää uhkailua. Kukaan täysjärkinen, naista kunnioittava mies ei edes uhkaile väkivallalla vakavimmissakaan riidoissa.

Miehesi vaikuttaa kontrollifriikiltä, hetken kuluttua voi tapahtua siten, että et saa itsenäisesti päättää elämästäsi edes omassa kodissasi(mikäli muutatte yhteen) ja tämä ei ole todellakaan liioiteltua. Tiedän tuttavapiirissäni ex-pariskunnan, jossa mies ei antanut naisen istua ostamallaan sohvalla vaan naisen piti istua lattialla ym ym!!! Mukana oli tietysti myös niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa ja kontrollointia. Tämä mies osasi pikkuhiljaa murentaa naisen itseluottamuksen ja omanarvontunteen, jolloin nainen pitkään vain alistui tilanteeseen. Asioiden tullessa ilmi olimme tietenkin kaikki aivan järkkyttyneitä kuulemastamme, vaikka olimmekin aavistelleet jo kauan jotain.

Tämä nyt vain esimerkkinä siitä, mitä pahimmassa tapauksessa voisi tapahtua. Monet naiset uskovat, että tiettyjä asioita ei voi tapahtua omalle kohdalle tai sitten ei anna tapahtua itselle, mutta kuinkas siinä sitten voikaan käydä... Mutta voimia sinulle ratkaisuissasi!!!

 

[alkuperäinen]

kontrollifriikkeydestä en tiedä, mutta jotain outoa tuossa täytyy olla, että vetää noista asioista herneet.
Ymmärrän kyllä, että sitä suuttuu, jos sotkee jääkaapin ja lattian avonaisella rahkapurkilla joka näytti siltä, että sitä ei olis avattu. Mutta tuollainen uhkailu on naurettavaa ja lapsellista.

Ymmärtäisin tuollaisen skitsoilun sitten, jos hänen asunto olisi aina ihan tip top. Hän alkoi selittelemään että mä asun kuin sikolätissä ja ettei halua asunnostaan samanlaista. Itse kuitenkin siivoan aina viimeisen päälle, kun hän tulee ja asunto on järjestyksessä. Jos rupean puuhailemaan ruokaa kotona niin toki keittiö menee sotkuun, jos en heti jaksa alkaa siivoskelee astioita pois, mutta ei mulla sellaista kaaosta ole ollut varmaan koskaan kotona (ainakaan silloin kun hän on ollu luonnani) kuin mitä hällä on jatkuvasti. Hän ei sentään käy edes töissä, kuin muutamia kertoja kuukaudessa ja viettää kotonaan ainaa enimmäkseen ja itse käyn päivätöissä sekä iltaisin välillä toisessa työssä kanssa, joten oma aikani on usein kortilla.

Hän alkoi valittamaan mulle siitä, kun mulla oli omassa jääkaapissani avonaisia juustopaketteja pari, jotka olin sit siihen juustopaketin omaan kääreeseen käärinyt. Tai kun en ole nyt toviin kerennyt/jaksanut/muistanut siivota jääkaappiani, niin siitä tuli hirveä huuto. Hän ei itse siivoa jääkaappiaan edes, tosin pitää siellä olevat asiat puhtaina, ettei se jääkaappi pääse edes tulemaan likaiseksi.

Kaikenlaisia tapauksia sitä tuleekin vastaan.

 

[Kamala sentään,.,.,.-,-,-]

HETI pois, heti heti. Elämässä tulee ongelmia ja isojakin murheita, ilman että niitä hakemalla hakee ja tekemällä tekee. Jos jo alussa on tuollaista niin eihän tuosta koskaan tule mitään järkevää suhdetta, ei ainakaan sellaista, että kukaan täysipäinen voisi siinä olla ja suhdetta rakentaa hyvillä mielin.

 

[fatamorgana]

Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, lähde menemään ja äkkiä. Ei normaalit ihmiset suutu kuvailemistasi tilanteista noin kohtuuttomasti. Tai jos suuttuvat, osaavat purkaa sen muuten kuin huudolla ja väkivallalla uhkailulla.

Pahinta on, että hieman jo tunnut puolustelevan suuttumisia (mm. lause "Ymmärrän kyllä, että sitä suuttuu, jos sotkee jääkaapin ja lattian avonaisella rahkapurkilla joka näytti siltä, että sitä ei olis avattu.") Vahinkoja sattuu, ja olisihan mies voinut tuosta huomauttaa tyyliin "oisit voinu laittaa sen rahkapurkin kannen paremmin kiinni", mutta ei ole normaalin ihmisen käytöstä alkaa uhkailemaan turpiin vedolla tai syytellä sinua siitä, että rahkapurkki olisi ollut joku ansa. Mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä varmemmin alat itsekin uskoa, että vika on vain ja ainoastaan sinussa ja että miehen käytös, uhkailuineen kaikkineen on oikeutettua. Mitä se ei ole.

Sinun elämäntapasi/kotisi arvostelu, siis se ettet ole tarpeeksi siisti, kuulostaa pelottavalta. Jos päätyisitte yhteen asumaan, kuulisit samaa valitusta aamusta iltaan ja mahdollisesti mies katsoisi sopivaksi vielä "kouluttaa" nyrkein emäntää siistimmäksi. Älä hyvä ihminen sellaiseen liekaan lähde. Ansaitset parempaa!

 

[ota uhkailut todesta]

Samaa mieltä kuin ylläolevat, ei hyvää lupaa tuollainen. Olette suhteen alkutaipaleella ja mies käyttäytyy tuolla tavalla.

Olen elänyt väkivaltaisessa suhteessa. Ensimmäiset vuodet mies käyttäytyi normaalisti. Sitten alkoi yhtäkkiä räjähtelemään samantyylisesti kuin mitä kerrot miehestäsi, eli aivan mitättömistä asioista kummallisia raivokohtauksia. Kaikki oli yhtäkkiä minun syyni. En tehnyt mitään oikein. Sitä jatkuvaa nalkuttamista, valittamista ja pahimmillaan karjumista.

Välillä hän oli oikein herttainen ja mukava. Pyyteli aluksi kovasti anteeksi käytöstään. Myöhemmin ei enää vaivautunut sitäkään.

Tuo ensimmäinen vaihe oli henkistä väkivaltaa, kuten teilläkin. Perheväkivalta alkaa yleensä henkisellä väkivallalla. Uhria kontrolloidaan, alistetaan, mitätöidään. Hänen itsetuntonsa yritetään nujertaa.

Meillä alkoikin sitten tämän vaiheen jälkeen pian fyysinen väkivalta. Hän oli toki uhkaillut sillä jo aiemmin, mutta jostain syystä selittelin itselleni nuo uhkailut parhain päin. Miksi mies, joka pitää minusta, kävisi minuun käsiksi? Niinpä, no hän ei ehtinyt tehdä kovin pahaa jälkeä, kun jätin hänet.

Jos ystäväni olisi samassa tilanteessa kuin sinä, neuvoisin häntä juoksemaan karkuun ja lujaa. Tuollaiset uhkailut ovat e r i t t ä i n vakava ja vaarallinen merkki ihmisessä. Normaali ihminen ei yksinkertaisesti sano tuollaista rakastamalleen ihmiselle.

 

[hassuja juttuja]

Miten voit olla noin tyhmän, epäsiistin ja röyhkeän miehen kanssa. Taitaa mies haista kilometrin päähän.

 

[alkuperäinen]

Ei miehen henkilökohtaisessa hygieniassa ole mitään vikaa
Hän on aikamoinen hygienikko, mutta ei kovin "siisti" ihminen noin niin kuin muuten. Hän ei käytä käsipyyhkeitäkään juurikaan, vaan pyyhkii mieluummin talouspaperiin kätensä ja astiat, jotka pitää kuivata heti.

 

[Danscuttaja]

Tuli vaan mieleen, että onko miehesi kuinka sosiaalinen ja liikkuvainen? Onko kavereita?

Kun tuo voisi kuulostaa aspergerin oireyhtymältä / autismilta, että on skitson tarkka kämpästään jne.. Vaikea selittää, mutta käys vaikka googlettaa..

 

[alkuperäinen.]

Tuli vaan mieleen, että onko miehesi kuinka sosiaalinen ja liikkuvainen? Onko kavereita?

Kun tuo voisi kuulostaa aspergerin oireyhtymältä / autismilta, että on skitson tarkka kämpästään jne.. Vaikea selittää, mutta käys vaikka googlettaa..

Itseasiassa hän on erittäin "antisosiaalinen" ihminen, omien sanojensa mukaa ihmisiä koska suurin osa heistä on tyhmiä. Hän ei juurikaan poistu kotoaan, kuin joskus harvoin kaverinsa luokse (hänellä ei ole kovin paljoa kavereita, koska kaverit on muuttanut muualle, hän kirjoittelee kyllä paljon nettikeskustelufoorumeilla ja sitä kautta kommunikoi muiden välityksellä), vanhempiensa luokse tai ruokakauppaan.
Olen joskus tuosta oireyhtymästä lueskellut ja kieltämättä kävi mielessä se, että onko hällä jotain tuonkaltaista, itseasiassa itsellänikin oli aika paljon "samaa" kuin jossain kuvauksessa jota luin.

Hän ei ole siis todellakaan mikään siisti ihminen siinä mielessä, että asunto on hujan hajan mutta likaa hän ei siedä. Eli tosiaan ei siivoskele kovin usein, vaikka ei käy edes töissä kovin usein mutta keittiössä ei tosiaan käytä pyyhettä, vaan käyttää pyyhkimiseen käsipyyhepaperia ja jääkaappi hällä on tip top.

 

[Orion..]

Mihinkä joutuisimmekaan ilman teitä nettitohtoreita! Kuinka pitkän opiskelun tuo vaatii, että osaa noin hyvin päätellä toisen sairauden kolmannen henkilön muutamasta rivistä?

 

[alkuperäinen]

Mihinkä joutuisimmekaan ilman teitä nettitohtoreita! Kuinka pitkän opiskelun tuo vaatii, että osaa noin hyvin päätellä toisen sairauden kolmannen henkilön muutamasta rivistä?

No ei ammattitaitoinenkaan tohtori pysty toisen kirjoittaman tekstin perusteella tehdä "tuomioita" jostain toisesta tapauksesta, mutta olin tosiaan itsekin miettinyt tuota mainittua oireyhtymää, joten oli aika koomista että joku heitti näinkin suppean kirjoituksen perusteella moisen epäilyn ilmoille ilman sen suurempia luonnekuvauksia.

 

[Danscuttaja]

En ole tohtori, ei ollut diagnoosi..

Kunhan vain ehdotin tuotakin asperger-vaihtoehtoa sen vuoksi, että omalla veljelläni on moinen. Ja jo muutamasta rivistä, jonka ap kirjoitti (jossa ei mitään esim. korostuneesta antisosiaalisuudesta kerrottu) oli niin paljon mulle tuttua.. Aivan kuin olisit veljestäni kirjoittanut..

Velipoika ei ole tahallaan tökerö, ilkeä tmv, mutta todellakin toisinaan ei vain jaksaisi kaikkia niitä tempauksia ymmärtää..

 

[alkuperäinen]

En ole tohtori, ei ollut diagnoosi..

Kunhan vain ehdotin tuotakin asperger-vaihtoehtoa sen vuoksi, että omalla veljelläni on moinen. Ja jo muutamasta rivistä, jonka ap kirjoitti (jossa ei mitään esim. korostuneesta antisosiaalisuudesta kerrottu) oli niin paljon mulle tuttua.. Aivan kuin olisit veljestäni kirjoittanut..

Velipoika ei ole tahallaan tökerö, ilkeä tmv, mutta todellakin toisinaan ei vain jaksaisi kaikkia niitä tempauksia ymmärtää..

Poikaystäväni selittelee syyksi tökerölle käytökselleen sen, että hänen oma isänsä on ollut häntä kohtaan todella ilkeä ja haukkunut häntä usein, tätä haukkumista on sitten harrastanut itsekin.
Kyllä mä toisaalta ymmärrän hänen käytöksensä, mutta toisaalta taas en. Aikoinaan sanoin hänelle, että luulisi hänen itsensä tietävän kuinka pahalta tuollaiset haukkumiset tuntuu (en nyt viitsi luetella kaikkia niitä haukkumasanoja joita hän on minusta sanonut) kun hän on itse saanut kuunnella haukkumista omalta faijaltaan ja sit heitti että joo, ymmärtää kyllä mua. Myöhemmin tosin ilmeni, ettei hän oikeasti ymmärrä sitä, miten voin suuttua siitä että toinen haukkuu toista idiootiksi.

Viime kerralla kun menin hänen luokse ja sitten kysyin illalla, että voinko jäädä yöksi (tästä asiasta kun oli kerran ollut riitaa, kun aikoinaan sanoin piipahtavani hänen luona ja sit päätinkin jäädä yöksi niin hän siitä mulle huomautti - etten ollut ottanut asiaa puheeksi aiemmin - ja siitä suutuin, joten minimoin tuolla kysymisellä sitä riskiä että hän alkaisi riehumaan asiasta mulle), niin hän heitti että painu vittuun, kuulin kyllä äänestä, ettei hän sitä tarkoittanut ja tiesin, ettei pitäisi olla mitään kränääkään. Sanoin sitten, että sepäs oli kivasti sanottu, mutta hän sitten sanoi että se oli vitsi ja pyysi anteeksi typerää heittoaan.

Hän on välillä aika tökerö muutenkin. Olen pitänyt anonyymiä nettiblogia hänen tempauksistaan, koska ne on välillä tosi outoja. Välillä vaan sitä alkaa pohtimaan, että onko sitä itse niin outo kun suuttuu hänen tempauksistaan vai onko ihan normaalia suuttua noista.

Poikaystäväni paras ystävä on hänen tietokoneensa ja minä tulen varmasti hyvänä kakkosena. Hän on myös erittäin älykäs ja sellainen tiedonjanoinen ihminen, enkä tiedä onko hänellä ollut mitään sen kummallisempia oppimishäiriöitä kouluaikoina.

Tästä saa todella raasun kuvan musta, mutten ole sitä. Mulla on omat syyni, miksi suostun katselemaan tuollaista touhua, välillä vaan sitä kaipaa edes vähän tukea sille ettei ole oikeasti mitenkään outoa reagoida asioihin kuten olen reagoinut. Kun toisaalta ymmärrän tuota, mutta toisaalta sitten taas en.

 

[ota uhkailut todesta]

"Kyllä mä toisaalta ymmärrän hänen käytöksensä, mutta toisaalta taas en."

Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää, varsinkaan huonoa kohtelua. Mitkä ovat sinun rajasi, miten sinua saa kohdella?

Naiset ovat monesti hyvin ymmärtäväisiä ja suorastaan keksivät selityksiä sille, miksi oli ihan oikein, että mies sai taas raivokohtauksen. Kunpa jaksaisimme ymmärtää itseämmekin ja vaatisimme parempaa kohtelua. Mieti, mitä sinä parisuhteeltasi ja puolisoltasi haluat.

 

[fatamorgana]

Mies on lapsena huonosti kohdeltu, melko yksinäinen, työtön... Ajatteletko, että et voi jättää häntä kaiken tämän takia, tekipä hän mitä vain? En yritä sanoa, että pitäisi jättää, mutta kyllä aikuisen miehen pitäisi minkä tahansa elämänkoulun käyneenä jo nyt ymmärtää, miten toisten kanssa ollaan. Ei mitään "painu vittuun" tokaisuja huvikseen, idiootiksi haukkumista ym. On oikein, että kumminkin asetat rajoja sille, miten sinua saa kohdella. Mutta haluatko ihan tosissasi viettää tämän miehen kanssa vuosia, loppuelämäsi? Oletko huomannut muutoksia omassa itsetunnossasi miehen takia? Eli oletko alkanut selitellä miehesi käytöstä itsellesi tyyliin "ei se olis suuttunut jos mä en olis ollut sellainen" tai "ei se olis suuttunut jos sillä menis elämässä paremmin"... Tuskin voit miestä ihmisenä muuttaa, jos hän ei sitä itse halua ja hae. Suosittelisin miettimään koko suhteenne jatkon ihan puhtaalta pöydältä - onko tuo todellakin elämää, jota haluat? Onko mitään toivoa, että mies muuttuisi? Voitko "pelastaa" miestä, jos hän ei itse halua?

 

[alkuperäinen]

Mies on lapsena huonosti kohdeltu, melko yksinäinen, työtön... Ajatteletko, että et voi jättää häntä kaiken tämän takia, tekipä hän mitä vain? En yritä sanoa, että pitäisi jättää, mutta kyllä aikuisen miehen pitäisi minkä tahansa elämänkoulun käyneenä jo nyt ymmärtää, miten toisten kanssa ollaan. Ei mitään "painu vittuun" tokaisuja huvikseen, idiootiksi haukkumista ym. On oikein, että kumminkin asetat rajoja sille, miten sinua saa kohdella. Mutta haluatko ihan tosissasi viettää tämän miehen kanssa vuosia, loppuelämäsi? Oletko huomannut muutoksia omassa itsetunnossasi miehen takia? Eli oletko alkanut selitellä miehesi käytöstä itsellesi tyyliin "ei se olis suuttunut jos mä en olis ollut sellainen" tai "ei se olis suuttunut jos sillä menis elämässä paremmin"... Tuskin voit miestä ihmisenä muuttaa, jos hän ei sitä itse halua ja hae. Suosittelisin miettimään koko suhteenne jatkon ihan puhtaalta pöydältä - onko tuo todellakin elämää, jota haluat? Onko mitään toivoa, että mies muuttuisi? Voitko "pelastaa" miestä, jos hän ei itse halua?

En mä sen takia hänen kanssa ole, että häntä on kohdeltu huonosti lapsena. Kyllä mä aina sanon sille, jos joku asia hänessä risoo, enkä todellakaan ala puolustelemaan sen jokaista tekoa ja syyttämään itseäni niistä. Ollaan kumpikin vähän vaikeita luonteita. Mä vähän hällä väliä tyyppiä ja hän sitten nipottajampi ja täydellisyyteen pyrkivä.

Kyllä hän on itsekin sanonut, että häntä ei kestä sellainen nainen jolla on huono itsetunto, vaan naisen pitää olla vahvaluonteinen.