Kun toinen lapseni heinäkuun alussa syntyi, muuttui suhde ekaan lapseeni. Siitä lähtien olen tuntenut vastenmielisyyttä ja negatiivisyyttä häntä kohtaan! En pidä hänen läheisyydestään ja kontaktinotoistaan. Haluaisin että hän pysyisi loitolla. Hän on 2v 9 kk, ja kovasti uhmaikäinen: hankala, ei tottele, riehuu, vastustelee jne. Tästä johtuen kommunikointimme on melkein aina negatiivista, minua suututtaa hänen rauhaton säheltämisensä. Huudan, hän huutaa takaisin. 
Alun perin hän oli minulle rakas ja toivottu lapsi, vaikka ei ihan helppo ollut vauvanakaan. Mutta tuleekohan tästä vielä hyvää, kunhan hänen uhmaikänsä hellittää? Toivoisin että hän olisi taas kiltti ja kiva poika! :heart:
Alun perin hän oli minulle rakas ja toivottu lapsi, vaikka ei ihan helppo ollut vauvanakaan. Mutta tuleekohan tästä vielä hyvää, kunhan hänen uhmaikänsä hellittää? Toivoisin että hän olisi taas kiltti ja kiva poika! :heart: