Mies asettaa ehdon avioliitolle -En saa rupsahtaa!

[Nainen72]

Ystävällinen neuvo vanhemmalta naiselta. Mieti tarkasti haluatko noin pinnallisen miehen. Elämään kuuluu se, että vartalo muuttuu, tulee ryppyjä, harmaita hiuksia ja raskauksia. Mies joka todella rakastaa naistaan ei kommentoi ja arvostele vartaloa eikä kohtele naista kuin näyttelyesinettä jota on kiva esitellä kavereille. Minulla on onneksi hyvä aviomies joka on aina kannustanut omalla esimerkillään liikkumaan ja tukenut niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Olemme molemmat hyväkuntoisia vaikka vanhempia kuin tavatessamme ja haluamme pysyä fyysisesti aktiivisena itsemme ja toistemme takia. Hän ei ole kuitenkaan koskaa edes leikillä sanonut mitään arvostelevaa, hyvää tai pahaa vartalostani, edes silloin kun raskauden jälkeen vatsa oli kamalan näköinen ja meni aikaa ennen kun pääsin takaisin juoksemaan. Parisuhdetta hoidetaan porkkanalla eikä kepillä. Mies joka on pinnallinen nuorena ja jonka käsitys rakkaudesta on noin pinnalle tulee tuskin koskaan muuttumaan ihmisenä kypsemmäksi.

 

[asdöäfgjm']

Onko miehesi tähän asti kiinnittänyt huomiota omaan ja sinun ulkonäköön? On tai ei niin luultavasti jatkuu samalla tavalla tulevaisuudessakin. Ei se sormus mitään sinänsä muuta.

Äijät on just tommosia, suusta lauotaan ulos kaikenlaista. Mutta jos olette tuosta ulkonäköasiasta kovinkin eri linjoilla, niin kannattaa miettiä mihin lähtee mukaan. Tai sitten on tehtävä päätös, että ei anna itsensä rupsahtaa.

 

[Rupsahtanut]

Niin, mitä sillä rupsahtamisella sitten tarkoitetaan? Jos tarkoitetaan sitä, että lakkaa huolehtimasta hygieniastaan tai alkaa alkoholin suurkuluttajaksi, niin varmastikaan kukaan ei halua sillä tavalla rupsahtelevaa puolisoa.

Mutta muutoin me rupsahdamme, kun ikää tulee lisää. Tulee ryppyjä ja harmaita hiuksia, moni hankkii lukulasit, kun näkö "rupsahtaa". Minä en 40-vuotiaana eikä mieheni 50-vuotiaana näytä enää samalta kuin nuorena näytimme. Rakkauteen se ei kuitenkaan ole vaikuttanut.

 

[Eloveena_Grey]

Kiitos kaikille vastauksista. Sain lukea hyvin valaisevia ja kannustavia viestejä teiltä.

Avomieheni ei ole arvostellut ulkonäköäni aikaisemmin, hän ei puutu pukeutumiseeni, syömiseeni tai meikkaamiseen. En juurikaan panosta näihin asioihin ja kuvittelen, että avomieheni on ollut tähän astiseen tyytyväinen. En osaa kuvitella, että mieheni olisi täysin pinnallinen, mutta ehkä vähän.

Pelkään yhä (kaikkien näiden kommenteista valaistumisen jälkeenkin) että mies pelkää avioliiton ja perheen perustamisen olevan minulle parisuhdetta ja häntä tärkeämpi. Ja saatuani tuon sormuksen, olen "voittanut" jotain ja uskallan jättää hänen tarpeensa vähemmälle huomiolle. Tämä taas on hullunkurista, koska tämän parisuhteen "ylläpitotyössä" mies on useimmin vastaanottava taho.

Jätän tämän nyt dilemman hetkeksi hautumaan. Mutta otan asian puheeksi vähän myöhemmin, kun olen saanut etäisyyttä ja rohkeutta palata tämän asian pariin. Haluan, että hän pystyy rakastamaan ja näkemään minut kauniina kun olen sairauden raatelema ja vanha kääppä.

 

[kommentti aplle]

kuule ei kaikista tule vanhana sairauden runtelemia vanhoja "kääppiä".

Monet pysyvät terveenä ties kuinka pitkään. Monet kuolevat suorilta jaloiltaan täysin terveenä.
Aira Samulin on erittäin hyvä esimerkki hyvin kunnossa pysyvästä iäkkäämmästä ihmisestä.

 

[Ankelika]

kuule ei kaikista tule vanhana sairauden runtelemia vanhoja "kääppiä".

Monet pysyvät terveenä ties kuinka pitkään. Monet kuolevat suorilta jaloiltaan täysin terveenä.
Aira Samulin on erittäin hyvä esimerkki hyvin kunnossa pysyvästä iäkkäämmästä ihmisestä.

Luin tämän viestiketjun kaikki kommentit. Samaan asiaan on niin erilaisia kommentteja.
Samalla kuuntelin Kansan radiota ja sitten ohjelma alkoi risoa. Joku vanhempi nainen soitti typerän puhelun. Hän ehdotti, että kotihoidon tuki pitää poistaa ja säästyvällä rahalla pitää lisätä omaishoitajan tukea. Kyllä iäkäs nainen voi olla nuoremmalle naiselle susi. Yksioikoisuus nyppii.

En tiedä tulevaisuudestani mitään. Mutta suunnitelmaani ei kuulu hommata uutta miesta vanhuuden turvaksi. Varmasti saan elämäni niin järjestettyä, että en tarvitse kitua huonolla hoidolla kodissani. Lasteni vaivoiksi en aio laittautua.

Suomalaiset miehet päästävät suustaan sammakoita. Ei niistä jutuista kannata mieltään pahoittaa.

Muutimme työpaikassani uuteen toimistoon. Esimies kyseli mitä mieltä ollaan uusista tiloista.
Sanoin, että aivan ihanat. Miespuolinen kollega valitteli ettei lähistöllä ole entisiä palveluja.

Mielipiteet ovat vain mielipiteitä. Mielestäni olen paljon kauniimpi kuin kaksikymppisenä.
Ihan tympii käydä pesemässä hampaita ja katsoa peiliin. Olen täysin naturelle, mutta perinyt hyvät geenit.

Onneksi sentään reisissäni on selluliittiä. Niitä tässä äsken jumppasin, kun luin tätä viestiketjua.
Selluliiitini ovat minulle rakkaat. Lähden kohta käymään ruokakaupassa. Kauhukseni eilen huomasin, että avaamaton viikko sitten ostamani perunapussi on täysin epäkelvonta. Vien pussin takaisin kaupan infoon. Joten kyllä perunatkin rupsahtavat

 

[no]

Kauhukseni eilen huomasin, että avaamaton viikko sitten ostamani perunapussi on täysin epäkelvonta. Vien pussin takaisin kaupan infoon. Joten kyllä perunatkin rupsahtavat

Ostitko pestyjä perunoita? Ei pestyihin perunoihin päde se, että säilyy avaamattomana pakkauksessaan kaksi kuukautta.

 

[Kommentti sinulle]

kuule ei kaikista tule vanhana sairauden runtelemia vanhoja "kääppiä".

Monet pysyvät terveenä ties kuinka pitkään. Monet kuolevat suorilta jaloiltaan täysin terveenä.
Aira Samulin on erittäin hyvä esimerkki hyvin kunnossa pysyvästä iäkkäämmästä ihmisestä.

Ja monet, joiden kaikkien todennäköisyyslaskelmien pitäisi elää pitkään ja terveenä, jäävät rattijuopon ajaman auton ruhjomiksi, halvaantuvat tai saavat ruusun. Sitäpä kun ei elämässä vaan ennusteta.

Jokainen päättää kyllä, että "En minä!"

Valitettavasti sillä ei ole todellisen elämän kanssa mitään tekemistä. Tässä todellisessa elämässä on parempi, että ihmissuhteet ovat niin hyvässä kunnossa, että niissä rakastetaan ihmistä eikä vain ulkokuorta. Sadut ja hollivuut ovat erikseen.

 

[reilun pelin säännöt]

Onko joku joskus ollut tässä tilanteessa?

Puhuimme avomieheni kanssa avioitumisesta ja lasten hankinnasta. Mies kysyi minulta, että lupaanko olla rupsahtamatta heti kun saan sormuksen sormeeni.

Ehkä ylireagoin mutta minua tuo satutti. Itse pelkään avioliitossa sitä, että unohtamme hoitaa parisuhdetta.

Yritin selittää avomiehelleni, että hänellä on suuri vaikutus siinä tunnenko oloni kauniiksi ja pidänkö itsestäni huolta. Ilman hänen huomiotaan en onnistu siinä. Tähän avomieheni totesi, että käännän asian hänen viaksi.

Nyt en uskalla ajatella avioliittoa tämän miehen kanssa. Pelottaa, että hän saa ulkonäöstäni pakkomielteen.

Haluaisin vielä jutella tästä hänen kanssaan mutta en tiedä miten. Aina kaikki keskustelut johtavat siihen, että hän luulee minun syyttävän häntä.

Neuvoja?

Oikeudenmukainen neuvo:

Avioehtosopimukseen sinä lupaat olla rupsahtamatta ja miehesi myös. Liitteeksi kummastakin tarkat kuvat sopimuksen tekohetkellä ja mitat mukaan. Rupsahtamiseksi luetaan miehen kohdalla myös kaljuuntuminen siinä missä naisenkin hiuslaadun muuttuminen (myös kaljuuntuminen voi kohdata naisia). Kampaajalla/parturissa käytte aina yhdessä niin ei kumpikaan pääse hapsottamaan ennen aikojaan. Silmälasit ikänäön takia on rupsahtamista joten ei sallita.

Määritellään paino ja pituus. Rypyt. Rasvaprosentti. Ryhti. Fyysinen kunto cooperin testillä. Rinnan-, vyötärön ja lantion ympärys. Reiden ympärys. Rypyistä nyt ei puhutakaan, ne on ehdottomasti kielletty molemmilta. Niin silmärypyt, otsarypyt kuin suunympäryksestä ja kaulasta.

Muistathan ettet voi lapsia tehdä, koska monilla naisilla alavatsa ei enää palaudu litteäksi vaikka itsensä nälkään näännyttäisi. Riskin voi toki ottaa, et ehkä kuulu niihin naisiin. Rinnat voi tarvita silikoneja, onko se sitten rupsahtamista vai hyväksytäänkö korjailut? Määritelkää itse. Miehen rupsahtamiseen kuuluu erektiovaikeudet ja eturauhasvaivat.

Ulkoasusta: vaatteiden hankinnasta sovitaan aina yhdessä, ettei toinen mene ostamaan niitä vaikkapa tarjoustalosta.

- Onkohan tämä kirjoitus edes totta? Aikuiset ihmisetkö tässä naimisiin menosta puhuu vai teinit jotka ei elämästä tiedä mitään?

 

[Doris]

eli tälle miestyypille nainen on jatke, kukkanen rinnalla julkisuudessa, kotona piika. Tunnetasolla yhdentekevä, liki ärsyttävä kiusankappale jota vain pitää sietää, koska muuten petikaveri olisi aina hakusessa ja kotitytöt pitäisi tehdä itse.

Naistenpäivänä: katsokaa naiset eteenne, ajatelkaa ensin järkevästi ja sitten vasta antakaa tunteiden viedä. Mukavia OIKEITA miehiäkin on!

Hyvää naistenpäivää!

Erittäin hyvin sanottu!

Näitä miehiä jotka on kykenemättömiä suhteisiin naisten kannattaa välttää koska nämä miehet ovat lähinnä suhteissä työ- tai ryyppykavereihinsa. Nainen on vain esine, statussymboli, kuin uusi auto, jota esitellään kavereille. Silloin nainen ei saa rupsahtaa koska miehen hankinnan arvo laskee hänen kavereidensa silmissä. Koko näiden miesten elämä perustuu esittämiselle. Mikään ei ole niin tärkeää kuin miltä näyttää muiden silmissä. Joskus on muodissa esittää kovaa työmiestä, joskus taas huolehtivaista perheenisää.
Puolison on turha odottaa apua tai sympatiaa näiltä miehiltä sairastuessaan. He hylkäävät hänet, vaihtavat uuteen kuin minkä tahansa rikki menneen esineen. Vaimolla ei ole heille mitään arvoa ihmisenä, ainoastaan sillä kuinka paljon arvostusta tai ihailua mies saa vaimonsa takia, on väliä. Ja jos mies voi saada arvostusta marttyyrina, hän pitää huolen siitä, ettei vaimo tervehdy.
Nämä miehet ovat ikuisesti yksin, omalla puolellaan, kaikkia muita vastaan.

Ap, harkitse tarkkaan mitä teet.

 

[JärkiKäteen]

Kuulostaa huonolta aloitukselta. Jos tässä vaiheessa tuollainen seikka on miehestäsi tärkeää tuoda esiin, niin on aivan selvä, että asia tulee esiin toistuvasti avioliitossanne, jos avioidutte. Et taida uskoa minua, mutta vähmmän sattuu ja vähemmän vahinkoa jokaiselle osapuolelle, kun laitatte kantapäänne yhteen nyt.

 

[Takaportti auki]

En ymmärrä, miksi nainen (tai mieskin) alentuu avoliittoon, joka on ikään kuin yhtä kuin avioliitto kaikilla herkuillaan. Monikohan "mies" roikottaa tyttöstä löysän hirren päässä pantaten kosintaa, koska pelkää menettävänsä kiristyskeinon tyyliin "jos et pyri miellyttämään minua, niin et sinäkään saa mitä haluat". Toisaalta näitä poikasia tuskin avioliiton tuoma vastuu edes kiinnostaa, eivät onnistu miehistymään sen vertaa kymmenissäkään vuosissa. Seksiä ei tosiaankaan pitäisi ottaa kuvioihin mukaan jos ei onnistu löytämään oikeaa miestä eli aviomiestä. Avoliittotyttöjen on varmasti vaikeampi myöntää erehtymistään kuin sellaisten, jotka antavat tosirakkauden odottaa. Sammakkoprinssit saavat näin täyden aina palvelun moneksi vuodeksi kerrallaan.

 

[Joulupuu]

No en tiedä täytyykö siinä automaattisesti olla ihan hirveän pinnallinen, jos ei innostu tulevaisuudenkuvasta, jossa puoliso yhtäkkiä lihoo 30 kg ja pukeutuu harmaaseen säkkiin eikä enää pese tukkaansa tai meikkaa. Siis edellyttäen että se puoliso on tähän asti näyttänyt ihan muulta Kamalasti täällä on miehen kommenttia paheksuttu, mutta en minäkään haluaisi huomata mieheni muuttuneen suihkunraikkaasta kuntoilijasta haisevaksi sohvaperunaksi ihan siksi, ettei enää "tarvitse" pitää itsestään huolta kun ollaan jo naimisissa.

Toisaalta, eipä siihen rupsahtamiseen ennakolta annetut lupaukset vaikuta - moni mieskin on luvannut siellä alttarilla yhtä sun toista, mutta käytännön toteutus on HIEMAN ontunut... asiasta olisi kai voinut keskustella rakentavamminkin, jos siis välttämättä tällaisesta tarvitsee keskustella. Voisihan sen jokainen ottaa ihan itsestäänselvyytenä, että arvostaa kumppaniaan sen verran ettei nyt ihan puolipultsariksi heittäydy kotonakaan.

Ja ei, en puhu rintasyövästä tai siitä, kun puoliso jää rattijuopon yliajamaksi ja siltä amputoidaan jalat. Puhun ihan sitä perusarjesta, jossa hämmästyttävän moni tuntuu lösähtävän sipsipussin kanssa telkkarin ääreen ja vähän ajan päästä ruikuttaa netissä kun kumppani ei enää halua seksiä eikä kehu kauniiksi, ja sitten lauma samanlaisia sipsihaukkoja tulee kilpaa huutamaan miten paska mies sulla on, jätä se jos se on noin pinnallinen idiootti. Huoh.

 

[Anna Olla]

Miksi avioliitossa muututaan sohvaperunoiksi? Seurusteluaikana ja erillään asuessa useimmilla on virettä ja harrastuksia, kaikenlaisia kiinnostuksia. Mihin ne katoavat?

veikkaus on, että nainen jumittuu kotiin tekemään kodista mukavan, siivoamaan, pyykkäämään ja laittamaan ruokaa miehenkin puolesta. Työn ohella ei aikaa sitten muuhun jääkään. Mies kuitenkin usein jatkaa harrastuksiaan ja menojaan ja pääsee oman arkensa osalta vähemmällä. Kun mies on menoissa ja nainen tekee kotona, yhteistä aikaa on vähän. Sen nainen mieluusti käyttäisi nojailuun ja "suhteen ylläpitoon". Jää yhä enemmän kotiin, haluaa olla hyvä ja uskollinen vaimo.

Ja tämä ei ole mitään satua, vaan nähtyä ja koettua. menestyvien miesten vaimot menettävät hehkunsa kotona, valitettavasti. Erityisesti näin käy, kun perheeseen syntyy lapsia. Ellei sitten olla niin varakkaita, että on varaa palkata lastenhoitaja ja kotiapua.

Kyllä miehellä on osansa naisen rupsahtamisessa. Sen ap tuntuu kyllä tiedostavan. Hänellä on jo herännyt varoitusvalo (intuitio). Siksipä, pitäisi tehdä molempien selkeä "avioehto" myös yhteissetä olemisesta.

Edellä jo esitin jotain seuraavaa. Tällaista tiedän olevan joissakin parisuhteissa ilman ehtoakin..

"Olet valmis panostamaan minuun sekä ajallisesti varaamalla yhteistä aikaa ja virkistäviä vapaa-ajan hetkiä, panostamaan myös miehenä ulkonäkööni antamalla siihen aikaa ja varoja. (Esimerkiksi kerran pari viikossa kuntosali tai vastaava liikuntahetki, vähintään kerran kuukaudessa kampaaja tai muutamia kertoja vuodessa kauneushoitolassa. Tätä voi edistää vaikkapa lahjakorteilla, ettei rupsahtamista pääse tapahtumaan.)

Lisäksi voisi edellyttää, että on jokin yhteinen sosiaalinen harrastus tai toiminta, joka vaatii laittautumista. Onhan niitä jokaiseen makuun: oopperaa, teatteria, ravintolailtaa, päivälliskutsuja, vierailuja, matkustelua, talvi- ja kesäurheilua, yleisiä uimarantoja ja vaikka mitä."

ja tämä on vain rupsahtamisen torjuntaa. henkistä yhteenkuuluvuutta ei takaa mikään, ei rakkauttakaan - valitettavasti.

 

[ihmettelenpä]

Kyllä miehellä on osansa naisen rupsahtamisessa.

niin no miksi nainen suostuu jumittumaan sinne kotiin lasten ja pyykkivuoren keskelle? Iso osa miehistä ei oikeasti TAJUA kotitöiden ja lastenhoidon työmäärää, eivät siis ilkeyttään jätä tekemättä vaan eivät TAJUA, jos kukaan nainen (äiti/ex-puoliso/tms) ei ole sitä opettanut. Ei muuta kuin miehille pakollinen isyysloma ja pelkkää lasten- ja kodinhoitoa koko aika, niin johan alkaa useimmille valkenemaan. Jatkossa on sitten helpompi pitää puolensa ja "vaatia" itselleenkin aikaa iltaharrastuksille, kun mies tietää mihin päivä kuluu eikä kuvittele naisen löhönneen siinä sohvalla plösähtämässä suurinta osaa ajasta.

Toisaalta sohvaperunalihomista ei kotityöt tai lastenhoito selitä. Kyllähän siivoamisessa ja lasten perässä juoksemisessa kuluu kaloreita siihen malliin, että saa aikamoista huttua lappaa kitaansa koko päivän, jos meinaa tosta syystä lihoa kymmeniä kiloja. Vastuuta voi siinä sivussa ottaa itsestäänkin eikä ole mikään pakko korvata lounasta joka päivä suklaalevyllä, johan sen maalaisjärkikin sanoo.

 

[ihmetyttää]

miten niin
Onko sun mielestä mies älyltään vajaampi kuin nainen kun ei TAJUA kotitöiden määrää?
Mihin sun väitteesi perustuu?

Mua vähän ihmetyttää se, että lihominen on niiiin hirrrrrveeetä monien ihmisten mielestä.
Mitä siitä jos muutama kilo tulee lisää (jos niitä ei tule 20-30).

Ihmetyttää myös se, että täällä oletetaan lihavan ihmisen olevan hoitamaton, likainen, haiseva, sipsejä mässyttävä sohvaperuna. Harva lihava on tuollainen.

Minusta henkinen väkivalta, välinpitämättömyys, toisen alistaminen parisuhteessa, mitätöinti, haukkuminen, juominen, vieraissa juokseminen, seksin pihtaaminen tai jatkuva tumputtaminen tietokoneen silikonipornon ääressä on miljoona kertaa vakavampi juttu kuin lihominen.

Pääasia monelle naiselle näkyy olevan se, että itse on kauniimpi, hoikempi ja hoidetumpi kuin joku toinen nainen.
Ja myös se, että sen rumemman naisen mies haluaa kaunista naista enemmän kuin rumaa läskiä akkaansa.

 

[Ei varmaan]

No en tiedä täytyykö siinä automaattisesti olla ihan hirveän pinnallinen, jos ei innostu tulevaisuudenkuvasta, jossa puoliso yhtäkkiä lihoo 30 kg ja pukeutuu harmaaseen säkkiin eikä enää pese tukkaansa tai meikkaa. Siis edellyttäen että se puoliso on tähän asti näyttänyt ihan muulta Kamalasti täällä on miehen kommenttia paheksuttu, mutta en minäkään haluaisi huomata mieheni muuttuneen suihkunraikkaasta kuntoilijasta haisevaksi sohvaperunaksi ihan siksi, ettei enää "tarvitse" pitää itsestään huolta kun ollaan jo naimisissa.

Niin, tuskin kukaan paheksuukaan sitä, ettei halua toisen alkavan lyödä laimin hygieniaansa tai muuten alkavan näyttää ojasta nostetulta. AP:n olisi siis hyvä selvittää, että mitä mies rupsahtamisella tarkoittaa, sillä kaikki me ikäännymme ja se tuo väistämättä mukanaan erilaisia muutoksia. Lisäksi olisi hyvä miettiä, että mitä jos ap lihookin jostakin syystä tai sairastuu vakavasti jne, olisiko mies valmis rakastamaan häntä silti.

Mutta siis perushygienian vaatiminen ja odottaminen ei taatusti ole pinnallisuutta, vaan itsestäänselvyys.

 

[ihmettelenpä]

miten niin
Onko sun mielestä mies älyltään vajaampi kuin nainen kun ei TAJUA kotitöiden määrää?
Mihin sun väitteesi perustuu?

Mua vähän ihmetyttää se, että lihominen on niiiin hirrrrrveeetä monien ihmisten mielestä.
Mitä siitä jos muutama kilo tulee lisää (jos niitä ei tule 20-30).

Älyltään vajaampi? Ei tietenkään Kyse on yleensä siitä, ettei ne miehet ole perinpohjaisesti kotitöitä tehneet ja vielä vähemmän pyörittäneet lapsiperheen arkea. Eikä niiden isätkään ole. Tajuatkos SINÄ nyt mistä puhutaan? Jos on lapsesta asti tottunut tulemaan koulusta/töistä siistiin kotiin, niin miten sitä voisikaan hahmottaa sitä kokonaistyömäärää mitä (lapsi)perhearjen pyörittäminen tuo mukanaan. Naisten oma vika sitten se, jos eivät pojilleen/miehilleen tee tätä ajoissa selväksi, vaan passaavat ja paapovat ja esittävät kaikkensa uhrannutta marttyyriä sitten jälkeenpäin.

Ja tuskinpa monenkaan mielestä on "niiiin hirrrveeetä" jos kiloja tulee muutama lisää. Se vaan että yleensä kun sohvanpohjalla aletaan lihomaan niin niitä todellakin tulee se 20-30, joten ongelma on nimenomaan tässä.

 

[nainen 40v]

Onko joku joskus ollut tässä tilanteessa?

Puhuimme avomieheni kanssa avioitumisesta ja lasten hankinnasta. Mies kysyi minulta, että lupaanko olla rupsahtamatta heti kun saan sormuksen sormeeni.

Ehkä ylireagoin mutta minua tuo satutti. Itse pelkään avioliitossa sitä, että unohtamme hoitaa parisuhdetta.

Yritin selittää avomiehelleni, että hänellä on suuri vaikutus siinä tunnenko oloni kauniiksi ja pidänkö itsestäni huolta. Ilman hänen huomiotaan en onnistu siinä. Tähän avomieheni totesi, että käännän asian hänen viaksi.

Nyt en uskalla ajatella avioliittoa tämän miehen kanssa. Pelottaa, että hän saa ulkonäöstäni pakkomielteen.

Haluaisin vielä jutella tästä hänen kanssaan mutta en tiedä miten. Aina kaikki keskustelut johtavat siihen, että hän luulee minun syyttävän häntä.

Neuvoja?

Ap, olen nainen ja ymmärrän miestäsi. Emme me ainakaan ole rupsahtaneet vaikka avioliittovuosia on jo 14 takana. Moni kyllä sen tekee, joten miehesi pelko on aiheellinen.

 

[*nainen-70*]

No en tiedä täytyykö siinä automaattisesti olla ihan hirveän pinnallinen, jos ei innostu tulevaisuudenkuvasta, jossa puoliso yhtäkkiä lihoo 30 kg ja pukeutuu harmaaseen säkkiin eikä enää pese tukkaansa tai meikkaa. Siis edellyttäen että se puoliso on tähän asti näyttänyt ihan muulta Kamalasti täällä on miehen kommenttia paheksuttu, mutta en minäkään haluaisi huomata mieheni muuttuneen suihkunraikkaasta kuntoilijasta haisevaksi sohvaperunaksi ihan siksi, ettei enää "tarvitse" pitää itsestään huolta kun ollaan jo naimisissa.

Toisaalta, eipä siihen rupsahtamiseen ennakolta annetut lupaukset vaikuta - moni mieskin on luvannut siellä alttarilla yhtä sun toista, mutta käytännön toteutus on HIEMAN ontunut... asiasta olisi kai voinut keskustella rakentavamminkin, jos siis välttämättä tällaisesta tarvitsee keskustella. Voisihan sen jokainen ottaa ihan itsestäänselvyytenä, että arvostaa kumppaniaan sen verran ettei nyt ihan puolipultsariksi heittäydy kotonakaan.

Ja ei, en puhu rintasyövästä tai siitä, kun puoliso jää rattijuopon yliajamaksi ja siltä amputoidaan jalat. Puhun ihan sitä perusarjesta, jossa hämmästyttävän moni tuntuu lösähtävän sipsipussin kanssa telkkarin ääreen ja vähän ajan päästä ruikuttaa netissä kun kumppani ei enää halua seksiä eikä kehu kauniiksi, ja sitten lauma samanlaisia sipsihaukkoja tulee kilpaa huutamaan miten paska mies sulla on, jätä se jos se on noin pinnallinen idiootti. Huoh.

Täysin samaa mieltä.

 

[asfdsdfsff]

Kyllä minä tunnen pareja, jotka ovat eronneet toisen lihomisen/hoitamattomuuden takia. Hyvä niin. Tunnen myös miehiä jotka ovat suoraan sanoneet että inhoavat läskejä. Se on rehellisyyttä.

 

[same]

tuntemani eronneet pariskunnat ovat eronneet seuraavien syiden takia

1. mies kävi vieraissa, useamman kerran
- ystäväni oli koulumme kaunotar, on yhä missimittainen, todella hoidettu, kosmetologi ammatiltaan. Olemme olleet kavereita 1 vuotiaasta saakka.

2. nainen pahoinpiteli
- erittäin nätti nainen, mutta suunnattoman mustasukkainen.

3. nainen pihtasi ja kiristi seksillä, oli täysin keskenkasvuinen vielä 28 vuotiaanakin.
- kaunotar hänkin, flirttaili mielellään muiden miesten kanssa ja reippaasti saadakseen haluamansa. Ystäväni sai tarpeekseen 5 vuoden jälkeen.
Nykyinen vaimo on tavallinen, aika ylipainoinen, mutta todella joukon ilopilleri. Mieletön huumorintaju. On kuulemma eroa naisissa kuin yöllä ja päivällä. Kaverini ei vaihtaisi entiseen ikinä. Kateeksi käy kaveria. Näin poikamiehenä ottaisin hänen nykyisen vaimonsa itsellenikin, mutta ei ole tapana vokotella kavereiden kumppaneita.

4. nainen haukkui, huusi ja mitätöi, vahti kuin haukka kaikkia tekemisiä. Omi miehen rahat, vaati minuutintarkkaa selvitystä kaverini kaikista liikkeistä.
- hirveä pirttihirmu. Komea vaalea nainen, hyvin urheilullinen, ei ylipainoinen. En olisi koskenut pitkällä tikullakaan. Vei mennessään miehen pihalta pihakivetkin. Kaverini ostamat.

5. mies joi
- kieltämättä ystäväni vaimo repsahti todella pahasti. Alkkiksen vaimona ei ole helppoa olla.

6. mies ei välitä puolisostaan eikä lapsistaan vaan menee omia menojaan eikä ilmoittele missä on
- Vaimo oli myös perusnätti, mukava, hoiti lapset ja kodin hyvin. Kaverini ei osannut arvostaa yhtään sitä mitä kotona oli. Oma häpeänsä kun lensi pihalle. Sääli ettemme näe enää tämän naisihmisen kanssa. Muutti kotipaikkakunnalleen takaisin muksujensa kanssa.

7. mies pelaa kaikki rahansa, tekee velkaa ja pikku rötöksiä kännipäissään
- eipä täälläkään vaimon ulkonäkö ollut eron syy. Mutta kyllä se vaimon ulkonäköön vaikutti kun koti meni alta miehen tekojen takia. Eipä ostellut uusia vaatteita liki 10 vuoteen. Kyseessä on siskoni joten tiedän tasan tarkkaan miten helvetin rankkaa se oli niin henkisesti kuin ulkoisestikin.

9. rakkaus on loppunut, ollaan vaan kavereita
- isäni ja äitini. Erittäin sovussa erosivat.

10. huomattu ettei oikeasti olekaan mitään yhteistä.
- kyseessä on nuorempi veljeni. Asuivat yhdessä muutaman vuoden. Toinen tykkäsi bilettää toinen olla metsässä nuotiolla. Kaikki ihmettelivät miten noin kaksi erilaista ihmistä viihtyy yhdessä. Ulkonäkö veti yhteen näitä kahta, elämä erotti. Molemmat ovat onnellisia nykyisessä elämässään.

Yksikään noista pareista ei ole sanonut eronneensa sen takia, että kumppani on rupsahtanut.
Joten eiköhän elämässä ja parisuhteessa ole aika paljon tärkeämpiä asioita kuin rupsahtaminen.

 

[Kysyn vaan]

Tunteeko kukaan enää yhtään pariskuntaa, jotka pysyisivät yhdessä - muutenkin kuin hammasta purren ja väkisin yrittämällä, tai alistumalla julmaan kohtaloonsa?

 

[Hadermann]

Onko joku joskus ollut tässä tilanteessa?

Puhuimme avomieheni kanssa avioitumisesta ja lasten hankinnasta. Mies kysyi minulta, että lupaanko olla rupsahtamatta heti kun saan sormuksen sormeeni.

Ehkä ylireagoin mutta minua tuo satutti. Itse pelkään avioliitossa sitä, että unohtamme hoitaa parisuhdetta.

Yritin selittää avomiehelleni, että hänellä on suuri vaikutus siinä tunnenko oloni kauniiksi ja pidänkö itsestäni huolta. Ilman hänen huomiotaan en onnistu siinä. Tähän avomieheni totesi, että käännän asian hänen viaksi.

Nyt en uskalla ajatella avioliittoa tämän miehen kanssa. Pelottaa, että hän saa ulkonäöstäni pakkomielteen.

Haluaisin vielä jutella tästä hänen kanssaan mutta en tiedä miten. Aina kaikki keskustelut johtavat siihen, että hän luulee minun syyttävän häntä.

Neuvoja?

Monesti tulee suomimarketissa mieleen lannenelokuvat. Risupallot pyorivat aavikolla tuulessa ja tunnelma tiivistyy odottavan jannittavaksi.

Suomessa marketissa lyhytjalkainen ihrapallo vyoryy pelottavasti hyllyjen valissa puuskuttaen kuin lannenfilmin veturi. Siita kun tempasee kuivat, niin se on tosiaan miesten mies.

Olisiko sulhasesi ajatellut jotain tallaista variaatiota ja visioinut tilanteen fokusoituneena markettimatkaanne tulevaisuudessa?